Miksi vanhemmat vetävät lapsensa mukaan lohtusyömiseen?

Herkut on joidenkin tapa osoittaa huolenpitoa ja halua ilahduttaa. Ihan hirveän vahingollinen tapa, mutta ei pahantahtoinen. Jos ei ole koskaan oppinut sanomaan että "olet rakas" ja on itse elänyt aikaa jolloin herkut olivat sillä tavalla rajoitettuja ettei niistä tarvinnut tai ymmärretty olla vielä huolissaan, niin tässä tulos. Annetaan ja ostetaan rakkautta sokerilla ja rasvalla kun ei muuta osata.

Mun anoppi kyllä koko ajan lässyttää miehelleen että "mä rakastan sua, äipän kulta" yök. Luultavasti kyseessä on se, että anoppini yrittää hakea turvaa miehestäni kun ei itse saa sitä puolisoltaan. Olen myös ymmärtänyt että kun appivanhemmat ovat kaksistaan, he juopottelevat ja riitelevät. 

-ap 

Miksi vanhemmat ylipäätään eivät opeta lapsilleen tunnetaitoja, vaan siirtävät heihin haitallisia käyttäytymismalleja? Koska jos tunnetaidot ovat itsellä heikot, on vaikea muuttaa käytöstään ja oppia rakentavia ratkaisumalleja. Tämän lisäksi vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, eli epätäydellisiä.

Terv. vanhempi

Ap saa alapeukkuja kipakoilta mammoilta :D Uskokaa jo että lapset ja ihmiset ylipäätään ei tarvitse herkkuja. Karkkipäivä voi olla kerran viikossa., vaikka lauantaisin. Välittää voi muutenkin. 

Pitää muistaa, että suomalaiset ovat ihan viime sukupolviin saakka olleet suurimmalta osin hyvin köyhiä metsäläisiä, jotka ovat välillä nähneet nälkää.

Siksi meitä voi ihan hyvällä syyllä verrata vaikka inuitteihin tai Amerikan alkuperäisväestöön. Moni syö tai juo itsensä sairaaksi lääkitessään epämääräistä ahdistusta.

Vaikka toisaalta suomalaiset eivät ole edes eurooppalaisittain erityisen ylipainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Ap saa alapeukkuja kipakoilta mammoilta :D Uskokaa jo että lapset ja ihmiset ylipäätään ei tarvitse herkkuja. Karkkipäivä voi olla kerran viikossa., vaikka lauantaisin. Välittää voi muutenkin. 

Meillä luovuttiin lauantain karkkipäivästä, kun esikoinen joutui karkkikieltoon hammasrautojen vuoksi, ja muut meistä eivät karkista välitä. Minä ajattelisin, että ruoan pitäisi tuottaa niin paljon nautintoa, ettei erillistä herkkupäivää edes tarvittaisi.

Ruoka on välittämistä myös. Yhdessä syöminen, ruoan väreistä, tuoksuista ja mauista nauttiminen on yksi elämän suurista iloista. Se, että ruoka jaetaan välttämättömään pahaan ja niihin ”herkkuihin”, johtaa helposti ylensyöntiin.

Suomessa kaikenlainen avunhaku on häpeällistä: avioero, terapia ja lääkkeet. Elämä ei saisi olla onnellista vaan mitä karumpaa, sen kunnioitettavampaa. Tiedän myös yhden naisen joka eli 60 vuotta väkivaltaisessa avioliitossa. Sanoi että hänen ikäpolvessa saman ihmisen kanssa piti pysyä kuolemaan asti ja puolison kaikki viat, myös seks. väkivalta ja päihteiden käyttö, piti vaan hyväksyä osaksi elämää. Lisäksi monilla vanhemmilla ihmisillä on takanaan traumaattinen lapsuus, johtuen juuri vanhempien harjoittamasta väkivallasta. Tämä nainen ei millään suostu menemään terapiaan kun pitää sitä nössöjen hommana.

Vierailija kirjoitti:

Ap saa alapeukkuja kipakoilta mammoilta :D Uskokaa jo että lapset ja ihmiset ylipäätään ei tarvitse herkkuja. Karkkipäivä voi olla kerran viikossa., vaikka lauantaisin. Välittää voi muutenkin. 

Minusta se että tekee mieli tai se että se piristää on paljon järkevämpi syy syödä herkkuja kuin vain se että on lauantai. En ole koskaan tajunnut tuollaista kalenteriin sidottua herkkupäivää, mitä tarkoitusta se palvelee? Meillä lapset syö karkkia joskus ja jouluna, jätskille mennään joskus (!) kun on hyvä sää ja kotona leivotaan joskus (!) kun tulee leipomisfiilis ja on vieraita tulossa. En usko että herkkuihin tarvitaan rutiinia.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vanhemmat ylipäätään eivät opeta lapsilleen tunnetaitoja, vaan siirtävät heihin haitallisia käyttäytymismalleja? Koska jos tunnetaidot ovat itsellä heikot, on vaikea muuttaa käytöstään ja oppia rakentavia ratkaisumalleja. Tämän lisäksi vanhemmatkin ovat vain ihmisiä, eli epätäydellisiä.

Terv. vanhempi

Nimenomaan. Jos on vaikkapa traumoja, fyysisiä sairauksia ja pari muuta ongelmaa elämässä, niin voimavarat eivät välttämättä riitä terveellisen ruokavalion noudattamiseen. Toisin sanoen kun energia menee selviämiseen, se että miten selvitään jää toissijaiseksi. Se, että tietää miten elää, ei riitä siihen että osaa tai jaksaa.