Lue keskustelun säännöt.
Lapsi, vai ei? Olen 40, eikä vieläkään ole tullut vauvakuumetta.
16.05.2019 |
Pian on käsillä viimeiset hetken, kun lapsen voisi saada
Minulle on usein sanottu, että minusta tulisi hyvä äiti. Olen kuitenkin potenut maailman tuskaa ja maailmaan kuulumattomuuden tuskaa.
Takana on pitkä työura, mutta nyt olen työtön. Finanssit minulla on tällä hetkellä vielä suht hyvin. Vakaa parisuhdekin löytyy. Miehellä on jo yksi lapsi edellisestä liitosta ja olisi halukas saamaan toisenkin.
Tiedän, että ihmiset hankkivat lapsia monenlaisiin olosuhteisiin.
Itse koen etten olisi valmis äitiyteen vieläkään, vaikka moni asia on hyvin. Tuntuu ettei minun kannata ottaa vastuuta toisen ihmisen elämästä, koska vaikka moni asia on hyvin, niin moni asia voisi olla paremminkin. Lapsi ansaitsee jaksavat onnellisen äidin. Minä en ole ollut sellainen 24/7, joten kuinka voisin olla sellainen lapsen kanssa.
Voisiko lapsen saaminen ja äitiys antaa isomman merkityksen elämälle? Onhan se tavallaan nytkin merkityksellinen, mutta pienenisikö maailman tuska oman lapsen saannin jälkeen, kun olisi se oma pienokainen, jonka elämän hyvinvointi olisi etusijalla koko maailman kärsimyksen sijaan. Monihan sanoo vanhemmuuden tekevän ihmisistä itsekkäämpiä, kun on omaa jälkikasvua, jonka asiat hoidettava ensisijaisesti...
Ajatukseni eivät ole mitenkään loppuun ajateltuja valmiita ajatuksia. Kunhan mietin.
Miten teillä muilla vahvistui tunne siitä, että lapsen hankkiminen on teille oikea ratkaisu?
Oliko teillä epävarmuuden tunteita? Jos oli miten niiden kanssa kävi sitten kun lapsi syntyi?
(Tiedän ettei lapsia edes tuosta noin vain saada, vaan niitä tulee jos on tullakseen. Eli pohdinta koskee sitä, että ryhdymmekö yrittämään lapsen hankintaa, vai emme. Sehän ei ole itsestäänselvyys, että tuloksena olisi lapsi. Monella tuntuu olevan haasteita sillä saralla, enkä yhtään ihmettelisi, että itsellenikin kävisi niin.)
Kommentit (46)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se juna mennyt jo.
Millä perusteella?
Montako lasta sinulla on ja minkä ikäisenä tulit vanhemmaksi?
Voi olla myöhäistä. 40-vuotiaana hedelmällisyys on jo heikompi kuin nuorena. Et välttämättä tulisi raskaaksi vaikka yrittäisit.
Voisitteko perustella vielä miksi olette puolesta tai vastaan? :), kiitos.
En tekisi lapsia enää 40-vuotiaana, vaikka niin ei olekaan muodikasta sanoa ja heti lynkataan, miten se ja sekin teki lapsia vielä 50-vuotiaana, jne. Mutta siis vaikka lapset oikeasti antavat paljon, mielestäni 40-vuotias on jo liian vanha lapsen yrittämiseen. Anteeksi ja lynkatkaa vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni ei. Ensinnäkin olet jo ensisynnyttäjäksi aika vanha, joten riski vammaisen lapsen saamiseen on suurempi. Toiseksi lasta ei pidä tehdä miksikään parantajaksi ja elämän tarkoituksen tuojaksi, siinä on aikamoinen taakka lapselle. En myöskään lähtisi vanhemmalla iällä tekemään lasta, jos taustalla on masennusta tai ahdistustaipumusta tai yleensä epävarmuutta.
Vierailija kirjoitti:
En tekisi lapsia enää 40-vuotiaana, vaikka niin ei olekaan muodikasta sanoa ja heti lynkataan, miten se ja sekin teki lapsia vielä 50-vuotiaana, jne. Mutta siis vaikka lapset oikeasti antavat paljon, mielestäni 40-vuotias on jo liian vanha lapsen yrittämiseen. Anteeksi ja lynkatkaa vain.
Mille pohjaat mielipiteesi?
On sukuja joissa geenien pohjalta ihmiset ovat elinvoimaisempia eläen yli 90 vuotiaiksi ja lähtevät silloinkin ns. saappaat jalassa ja on sukuja joissa kuollaan 60 vuotiaina johtuen geeniperimästä.
Onko noiden perusteella parempi ettei kumpikaan lisäänny 30 jälkeen, vai onko toisella enemmän lastentekoaikaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän maailmaan ei kannata tehdä yhtään uutta kuluttajaa, ellei aivan järkyttävän paljon halua lasta.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei. Ensinnäkin olet jo ensisynnyttäjäksi aika vanha, joten riski vammaisen lapsen saamiseen on suurempi. Toiseksi lasta ei pidä tehdä miksikään parantajaksi ja elämän tarkoituksen tuojaksi, siinä on aikamoinen taakka lapselle. En myöskään lähtisi vanhemmalla iällä tekemään lasta, jos taustalla on masennusta tai ahdistustaipumusta tai yleensä epävarmuutta.
Millaiset sairaudet ovat sallittuja vanhemmille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla myöhäistä. 40-vuotiaana hedelmällisyys on jo heikompi kuin nuorena. Et välttämättä tulisi raskaaksi vaikka yrittäisit.
Ainakaan ei kannata ottaa mitään omanikäistä tai vanhempaa pukkia. Joku 18 v poika tekee joka chänssistä mahdollisuuden, ja jaksaa polkea menemään. Seisot vaan päälläsi väliajat, ja 5 minuutissa pyssy on taas latingissa. Eiköhän se siitä. Muutama tyyny pepun alle sessioiden jälkeen, että saat mehut valutettua kunnolla kohtuun. Silmät ja iho olisi tietenkin hyvä olla suurinpiirtein samat kun aviomiehellä.
Toki hedelmällisyys iän myötä laskee ja nelikymppisellä raskaaksi tulo voi kestää nuorta pidempään, mutta ei sitä kukaan ulkopuolinen voi mennä sanomaan, että juna meni jo. Kannattaa käydä gynellä, jos oikeasti raskaaksi haluaa, munasarjojen ulkonäkö ultralla kertoo jo jotain ja on lisäksi verikokeita, joilla voi selvittää hedelmällisyyttä.
En osaa oikein muuten auttaa, olen itse 32 ja vähän samassa tilassa. Olisin toivonut, että tähän ikään mennessä olisi tullut se kuuluisa vauvakuume ja olisi jotenkin tiennyt, haluaako mukuloita vai ei. Eipä näy, ei kuulu. Minä olen päättänyt jäädä sille linjalle, että lapsella on oikeus syntyä haluttuna ja toivottuna, ei siksi, että vanhempi ei uskalla olla kokeilematta. Koska mun suhtautuminen on lähinnä neutraali tai lievän negatiivinen, niin jätän toistaiseksi tekemättä. Miehellä vauvakuume on ollut kova, mutta hän tuntuu vähän alistuneen tilanteeseen. Monta kertaa olen toki sanonut, että ymmärrän kyllä, jos haluaa päättää suhteemme tämän takia, mutta toistaiseksi ei ole halunnut.
Ainakin joku oman maailmantuskan lievittäminen vauvan avulla on mielestäni outo ja väärä motiivi lapsen hankinnalle. Entä, jos se maailmantuska vain paheneekin, kun vauva on syntynyt, ja rupeaa ahdistamaan se, millaiseen maailmaan on lapsen tehnyt? Kannatan muita menetelmiä maailmantuskan lievittämiseen, esim. terapia tai joku vapaaehtoistyö. Ja jos esim. ilmastonmuutos ja ympäristön tuhoutuminen mietityttää, niin ei se länsimaisen kuluttajan pullauttaminen maailmaan ainakaan vähennä näitä ongelmia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ketkä suosittelette ettei kannata hankkia lasta enää tässä iässä, voitteko kertoa minkälaiselta taustalta itse vastaatte?
Vastasin kyllä, koska
Uusi veronmaksaja
Onpahan jotain tekemistä
Isoäitini sai lapsen 45 v joten mikset sinäkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvittelet selvästi, että muut ovat täysin valmiita vanhempia päättäessään, että lapsi saa tulla. Raskausaika ja koko vanhemmuus päivä päivältä opettaa ja kasvattaa ihmistä. Valintoja ja päätöksiä tehdään sitten jatkossa lapsen tarpeet keskiössä. Silti säilyttäen osuuksia omastakin elämästä - yhä enemmän, mitä vanhemmiksi lapset kasvavat.
Olen itse 44 v. ja en missään tapauksessa enää haluaisi lasta. Arvostan omia yöuniani ja koen olevani liian vanha. Työssä on enemmän vastuuta kuin koskaan ja haluankin panostaa seuraavat vuodet myös uraani.
Olet sillä rajalla, että pitää toivoa kiireesti ja toivoa parasta, jos vielä lapsen haluat. Esikoisen kanssa on kaikki uutta ja ihanaa - yksi lapsi on varmasti sinulle vielä mahdollinen ja jaksamisen rajoissa. Minulle lapset ovat kuitenkin kaikki kaikessa - todella tärkeitä ihmisiä elämässäni. Tuovat kyllä sitä sisältöä elämään ja ajavat ajatukset pois "maailman tuskasta" tehokkaasti. Odotan myös tulevia vuosia, kun he ovat aikuisia. Mukavia vuosia toivottavasti - juhlia, juhannuksia ja jouluja. Ehkä myös lapsenlapsia joskus. Ihana ajatus.
Työttömyys voi olla tilapäinen, mutta hyvä aika hankkia lapsi (jos tulee).
Mielestäni sinun tarvitsee nyt päättää ainoastaan, että haluatko yrittää lasta. Mitään muuta ei tarvitse miettiä. Kaikki muu tulee sitten luonnostaan ja biologian kautta, jos raskaaksi tulet. Yksi asia kerrallaan. Omat lapset ovat aina ihanampia kuin muiden.
Ihmisen elinikä on eri asia kuin hedelmällinen ikä. Elinikä voi pidentyä, mutta naisten hedelmällinen ikä ei ole pidentynyt. Tuossa iässä voi olla jo myöhäistä. Missään tapauksessa ei ole enää varaa jahkailla jos lapsen haluat.
Julkisella puolella yläikäraja lapsettomuushoitoihin on juuri 40 vuotta.
Ei kai niitä haluja tule,se vaan tapahtuu jos tapahtuu. Aikoinaan tapasin "hysteerisesti" nauravan naisen sairaalassa,ja ennekuin ehdin kysyä,kertoi olevansa raskaana. Ilmeisesti kasvoni olivat kysyvät kun hän kertoi tulleensa vatsavaivojen takia lääkäriin ja sai juuri tietää olevansa raskaana,ikääjust 50v juhlat juhlittu! Olivat olleet "lapsesta" saakka yhdessä ja tuleva oli eka lapsi. Oispa kiva tietää mitä hälle jatkossa tapahtui.
Tiedoksi, että mies on leski, jos se tieto jotenkin vaikuttaa vastauksiinne... Tuskin, mutta tiedättepähän senkin, ettei ole mitään exä nyksä kuviota.
ap.
Olikohan se jotain 40 % naisista, jotka raskautuu luonnollisesti vielä 40-vuotiaana, lopuilla sitten mahdollista hoidoilla (luovutetuilla munasoluilla, jos omat ei enää pelitä). Mitä nopeammin teet päätöksen, sitä parempi mahdollisuus vielä saada lapsi. Tsempit pohdintaan!
Minulla heräsi aikoinaan vauvakuume, kin olin hoitamassa pienokaista. Olin silloin parikymppinen. Onko sulla ollut mahdollista olla kontaktissa vauvoihin ja pikkulapsiin?
Kukaan ei ole jaksava ja onnellinen 24/7. Me olemme ihmisiä puutteinemme.