Lue keskustelun säännöt.
Lapsi, vai ei? Olen 40, eikä vieläkään ole tullut vauvakuumetta.
16.05.2019 |
Pian on käsillä viimeiset hetken, kun lapsen voisi saada
Minulle on usein sanottu, että minusta tulisi hyvä äiti. Olen kuitenkin potenut maailman tuskaa ja maailmaan kuulumattomuuden tuskaa.
Takana on pitkä työura, mutta nyt olen työtön. Finanssit minulla on tällä hetkellä vielä suht hyvin. Vakaa parisuhdekin löytyy. Miehellä on jo yksi lapsi edellisestä liitosta ja olisi halukas saamaan toisenkin.
Tiedän, että ihmiset hankkivat lapsia monenlaisiin olosuhteisiin.
Itse koen etten olisi valmis äitiyteen vieläkään, vaikka moni asia on hyvin. Tuntuu ettei minun kannata ottaa vastuuta toisen ihmisen elämästä, koska vaikka moni asia on hyvin, niin moni asia voisi olla paremminkin. Lapsi ansaitsee jaksavat onnellisen äidin. Minä en ole ollut sellainen 24/7, joten kuinka voisin olla sellainen lapsen kanssa.
Voisiko lapsen saaminen ja äitiys antaa isomman merkityksen elämälle? Onhan se tavallaan nytkin merkityksellinen, mutta pienenisikö maailman tuska oman lapsen saannin jälkeen, kun olisi se oma pienokainen, jonka elämän hyvinvointi olisi etusijalla koko maailman kärsimyksen sijaan. Monihan sanoo vanhemmuuden tekevän ihmisistä itsekkäämpiä, kun on omaa jälkikasvua, jonka asiat hoidettava ensisijaisesti...
Ajatukseni eivät ole mitenkään loppuun ajateltuja valmiita ajatuksia. Kunhan mietin.
Miten teillä muilla vahvistui tunne siitä, että lapsen hankkiminen on teille oikea ratkaisu?
Oliko teillä epävarmuuden tunteita? Jos oli miten niiden kanssa kävi sitten kun lapsi syntyi?
(Tiedän ettei lapsia edes tuosta noin vain saada, vaan niitä tulee jos on tullakseen. Eli pohdinta koskee sitä, että ryhdymmekö yrittämään lapsen hankintaa, vai emme. Sehän ei ole itsestäänselvyys, että tuloksena olisi lapsi. Monella tuntuu olevan haasteita sillä saralla, enkä yhtään ihmettelisi, että itsellenikin kävisi niin.)
Kommentit (46)
Vierailija kirjoitti:
Minulla heräsi aikoinaan vauvakuume, kin olin hoitamassa pienokaista. Olin silloin parikymppinen. Onko sulla ollut mahdollista olla kontaktissa vauvoihin ja pikkulapsiin?
On ollut mahdollisuus ja kyllä minulla herää jonkinlainen vietti vauvoja hoitaessa. Meinaa tulla itku, jos toinen itkee ja tulee helpotus kun saa esim. laululla rauhoitettua pienen. Vauvat ja lapset tuntuvat tykkäävän minusta. Kummityttö sanoi minun olevan hänen paras kaveri jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi palstalta kyselet? Kyseessä on oma asia. Kuitenkin kannattaa muistaa, että olet onnekas jos tulet sinun iässäsi raskaaksi. 40-vuotiaalla mahdollisuudet ovat jo heikentyneet.
Itse aloin lapsen tekoon ennen 40-vuoden ikää ilman minkäänlaista vauvakuumetta. Jotenkin olin aina ajatellut, että jossain vaiheessa niitä lapsia yritän saada. Se oikea hetki ei vain tuntunut saapuvan, joten piti vain järjellä päätellä, että nyt ehkä pitäisi ryhtyä, vaikka epäilytti. Kuitenkin halusin kokea sen, uuden elämän ihmeen, äitiyden, ehdottoman rakkauden, sen kaiken mistä oli vain kuullut puhuttavan, mutta mitä ei voi sanoin kuvailla. Useampi vuosi meni, ennen kuin lapset saatiin, mutta olihan se. Sanoin kuvailematonta. Välillä kauheaa, mutta vielä enemmän ihanaa. Lasten myötä avautui ihan uusi maailma. Tai sama vanha avautui uudella tavalla, miten sen nyt tahtoo nähdä.
Aiemmin olin kokenut joskus voimakkaastikin, että "elämä menee ohi". Oli ok työ, parisuhde, ystäviä, mutta jotenkin tuntui, että piti aina tarkoituksellisesti ryhtyä johonkin, ehdottaa ihmisille tapaamisia, ryhtyä harrastamaan, lähteä matkustamaan, että oli jotain elämää. Nyt se elämä on tässä. Joka päivä. Ehkä osaan nauttia noista lapsista (vaikka välillä raskastakin on ollut, todella) täydemmin, kun eivät tulleet heti, vaan pitkän odottelun jälkeen. Mutta onneksi tulivat. :)
Oletteko tulleet ajatelleeksi, miten paljon vaikeammaksi tämä asia on tullut nykyään,kun voi lykätä päätöstä? Ennen lapsia vain tuli, jos tuli.
Voi hyvää päivää. Vain murto-osa naisista tulee spontaanisti raskaaksi noin vanhana. Heilläkin raskaus usein päättyy keskenmenoon tai he synnyttävät kehitysvammaisen lapsen.
Yli 40-vuotiaana hedelmällisyyshoidot pitää kustantaa itse eikä onnistumisesta ole mitään takeita.
Kuten tuolla heti kärkeen sanottiin, se juna on jo mennyt erittäin suurella todennäköisyydellä. Asiaa on ihan turha enää pohtia. Toki ehkäisyn voi jättää pois jos haluaa antaa kohtalolle mahdollisuuden. Onnistueen raskauden mahdollisuus on kuitenkin todella pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Vain murto-osa naisista tulee spontaanisti raskaaksi noin vanhana. Heilläkin raskaus usein päättyy keskenmenoon tai he synnyttävät kehitysvammaisen lapsen.
Yli 40-vuotiaana hedelmällisyyshoidot pitää kustantaa itse eikä onnistumisesta ole mitään takeita.
Kuten tuolla heti kärkeen sanottiin, se juna on jo mennyt erittäin suurella todennäköisyydellä. Asiaa on ihan turha enää pohtia. Toki ehkäisyn voi jättää pois jos haluaa antaa kohtalolle mahdollisuuden. Onnistueen raskauden mahdollisuus on kuitenkin todella pieni.
Millaiselta pohjalta sinä tämän kommenttisi annat? Kuinka monta lasta sinulla on ja minkä ikäisenä olet ne saanut?
Vierailija kirjoitti:
Oletteko tulleet ajatelleeksi, miten paljon vaikeammaksi tämä asia on tullut nykyään,kun voi lykätä päätöstä? Ennen lapsia vain tuli, jos tuli.
Totta. Vanhempanikin vain päättivät kuinka monta lasta haluavat ja niitä tuli se määrä, tai siis yksi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
40-vuotias äiti ei ole enää oikein lasta kohtaan. Mummin iässä jo.
Vierailija kirjoitti:
40-vuotias äiti ei ole enää oikein lasta kohtaan. Mummin iässä jo.
Missä iässä sait omasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse se pitää tietää. Ei siinä toisilta kysely asiaa miksikään muuta.
Joko hankit lapsen tai sitten et. Märehtiminen pitää lopettaa ja toisten mielipiteiden kysely. Sinä sen valinnan teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se juna mennyt jo.
Ei välttämättä, kaikki on niin kovin yksilöllistä, mutta jos todella haluat edes sen yhden oman lapsen niin nyt pitäisi kyllä "ruveta hommiin välittömästi".
Silti tuon perusteella mitä kirjoitit, niin saattaa olla sinun ja teidän olisi helpompaa elää ilman sitä omaa lasta.
Se maailmantuska voi helpottaa 2-3 vuodeksi, kun lapsi on pieni, ja elämä pyörii lapsen perushoidon ympärillä. Kun lapsi kasvaa, se maailmantuskakin lisääntyy, ja viimeistään lapsen ollessa teini-iässä alat elämään sitä maailmantuskaasi lapsen kautta. Pohdit, kuinka lapsi selviää kaikesta siitä, mitä hänelle tulee elämässään vastaan. Löytääkö hän paikkansa yhteiskunnasta, vai joutuuko kenties ns. pahoille teille.
t. maailmantuskainen äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulee, niin joo, mutta vain joku 20% ikäisistäsi tulee edes raskaaksi.
nämä jotka on sitä mieltä että on liian vanha äidiksi tuossa iässä, elää kyllä todennäköisesti wt-ihmisten keskellä. ei tuota voi muuten selittää. hedelmällisyys on toki heikentynyt jonkun verran, mutta ei sitä voi satavarmasti tietää nuorempanakaan, onnistuisiko raskautuminen. muuten 40-vuotias on kunnoltaan täysin kykenevä äidiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se juna mennyt jo.
Millä perusteella?
Montako lasta sinulla on ja minkä ikäisenä tulit vanhemmaksi?
40-vuotiaana raskaudessa on isot riskit. En pidä nelikymppistä ikäloppuina (olenhan itsekin sellainen), mutta siinä iässä esikoisen tekeminen ei taida olla enää järkevää.
Itse olen saanut ainoan lapseni 32-vuotiaana. Olen nyt 42-vuotias, enkä voisi kuvitella itseäni raskaaksi, olisin aivan liian vanha siihen. Saati sitten yövalvomisiin sun muuhun mukavaan, joita moni vauva tuo mukanaan.
Vaikka tuntisi itsensä kuitenkin nuoreksi - fakta on se, että kroppa on 40-vuotiaan. On aivan eri asia saada lapsi kolmekymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Joko hankit lapsen tai sitten et. Märehtiminen pitää lopettaa ja toisten mielipiteiden kysely. Sinä sen valinnan teet.
;D Nää on taas näitä. Kun jotkut eivät ymmärrä asioista keskustelua. Meille toisille se taas on ihan normaalia, eri näkökulmien kuuntelu ja sitä kautta oman näkemyksen avartaminen. Mutta hei, jatka sä vaan sitä kolikon heittoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Vain murto-osa naisista tulee spontaanisti raskaaksi noin vanhana. Heilläkin raskaus usein päättyy keskenmenoon tai he synnyttävät kehitysvammaisen lapsen.
Yli 40-vuotiaana hedelmällisyyshoidot pitää kustantaa itse eikä onnistumisesta ole mitään takeita.
Kuten tuolla heti kärkeen sanottiin, se juna on jo mennyt erittäin suurella todennäköisyydellä. Asiaa on ihan turha enää pohtia. Toki ehkäisyn voi jättää pois jos haluaa antaa kohtalolle mahdollisuuden. Onnistueen raskauden mahdollisuus on kuitenkin todella pieni.
Millaiselta pohjalta sinä tämän kommenttisi annat? Kuinka monta lasta sinulla on ja minkä ikäisenä olet ne saanut?
En ymmärrä, miten minun lapseni tähän kuuluvat.
Perustan kommenttini lukuisiin artikkeleihin, joita olen lukenut aiheesta.
40-vuotiasta raskaaksi tulee luonnollisesti enää kolmannes. Sen ikäisten munasoluista puolet on poikkeavia eikä ovulaatio enää tapahdu läheskään joka kuukausi, joillakin ei enää ollenkaan.
Hedelmällisyyshoidoissa yli 40-vuotiaille käytetään usein lahjoitettuja munasoluja eli biologisia lapsia ei enää tule. Näin ne ikäloput julkkikset saavat lapsensa yli 40-vuotiana.
Nämä eivät ole mitään mielipiteitä vaan faktoja. Naisen hedelmällisyyden valomerkki on 35 vuotta. Sen jälkeen hedelmällisyys romahtaa. Naisen hedelmällisyys alkaa itse asiassa laskea jo 25-vuotiaana.
Tämä meni taas tähän iänikuiseen jankutukseen hedelmällisyydestä, jossa tuoreita ajatuksia on turha odottaa. Oma huomioni kiinnittyy enemmän aloittajan pohdintaan. En missään nimessä tarkoita nyt pahaa, mutta mielestäni nelikymppisen ajatuksien lapsista ja elämästä odottaisi olevan vähän syvällisempiä. Ihminen on nelikymppisenä ns. elämänsä piikissä eli huipulla. Siitä mennään vaan alaspäin poikkeuksia lukuunottamatta. Aloittajan mietintö vaikuttaa siltä, että asiaa ei ole hirveästi mietitty. Tuollaista voisi odottaa 25-vuotiaalta. Itselleni asia on aina ollut selvä. Jos ei erityisesti halua lasta, ei pidä hankkia minkään ikäisenä. Olkoon lauma mitä mieltä tahansa.
Onko sinulla toive, että haluaisit saada lapsen? Jos on, niin sitten kannattaa yrittää sekä ottaa selvää eri tahoista, joilta voitte miehesi kanssa saada tarvittaessa apua sitten myöhemmin, jos lapsi siunaantuu. Kukaan toinen ei voi puolestasi tietää, onko sinulla toive lapsesta.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/