Lue keskustelun säännöt.
Te varhaiskasvatuksen opettajia solvaavat
16.05.2019 |
Minusta on mielenkiintoista, kun varhaiskasvatuksen opettajia tuntuvat eniten halveksuvan ne, jotka eivät todellisuudessa tiedä heidän työstään mitään. Yleisin kommentti on: "Eivät ne lapset tarvitse mitään pedagogisia opetustuokioita vaan turvallista arkea ja hoivaa".
Se, että päiväkodin arjessa on pedagogiikkaa, ei tarkoita mitään opettajan pitämiä yksittäisiä opetustuokioita. Siis ihmisillä tuntuu oikeasti olevan se kuvan, että varhaiskasvatuksen opettaja laittaa lapset istumaan penkeille ja tämän jälkeen opettaa heille matematiikkaa. No ei todellakaan.
Varhaiskasvatuksen opettaja huolehtii siitä _arjen_ pedagogiikasta - hän varmistaa päiväkodin arjen olevan sellaista, että se tukee lasten hyvinvointia ja kehitystä ja vastaa lasten yksilöllisiin tarpeisiin. Opettaja varmistaa, että kasvattajien toiminta on tarkoituksenmukaista ja sensitiivistä ja ilmapiiri ja ympäristö on lapsille turvallinen ja lämmin, ja että lapset saavat hoivaa juuri sen määrän kuin tarvitsevat. Ja tämän opettaja tekee paitsi suunnittelemalla, mutta myös OLEMALLA ITSE LÄSNÄ ARJEN TILANTEISSA.
Päiväkodissa ei pidetä mitään opetustuokioita kenellekään. Jopa eskarissa opetus tapahtuu leikin keinoin.
Kommentit (80)
Hienoja ajatuksia, miten toteutetaan yhden ihmisen toimesta, siis ihan konkreettisesti? Mielestäni varhaiskasvatuksen pedagogiikka voisi olla myös lapsen sosiaalistamista- sitä, että otetaan kaikki mukaan ja hyväksytään erilaisuutta. Kiusaamisen ehkäisyä nimenomaan kasvatuksen keinoin. Jos tälläinen hyväksyvä ajatusmalli saadaan lapsiin iskostettua jo nuorina, meillä on jatkossa paljon vähemmän kiusaamista esim. alakouluissa, missä ilmiö nyt rehottaa. Miten tämä asia huomioidaan siellä "pedagogiikassa"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten vuosi sitten eläkkeelle jäänyt perhepäivähoitajamme ollenkaan selvisi lähes 30 vuotta työstään ihan peruskoulupohjalta? Pitääkö miedän nyt huolestua lapsistamme?
Miten selität sen, että lasten häiriökäyttäytyminen päiväkodeissa on lähtenyt kasvuun?
Ap, miten selität sen, että sem kun täytät jotain varhaiskasvatussuunnitelman toteumaraporttia tai pidät oppimisympäristöpalaveria ei ole lasten kanssa vietetystä ajasta ja siten lasten hyvästä hoidosta ja virikkeistä pois?
Silloin kun toiminnan nimi oli vielä päivähoito ja sinunkin tittelisi lastentarhanopettaja ei tuota ylenmääräistä byrokratiaa vielä ollut, kuten varmasti muistat. Miksi siis esität, että varhaiskasvatuksen käyttöönotto on hyödyttänyt lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Miten selität sen, että lasten häiriökäyttäytyminen päiväkodeissa on lähtenyt kasvuun?
Se on aivan sattuman kauppaa ja varmaan johtuu tähtien asennosta tms. Sattuman kauppaa on myös se, että tukea tarvitsevien lasten määrä on kasvanut räjähdysmäisesti, kuten myös syrjäytyneiden nuorten määrä.
Missään nimessä näillä asioilla ei ole mitään tekemistä päiväh... eikun anteeksi varhaiskasvatuksen toiminnan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten selität sen, että lasten häiriökäyttäytyminen päiväkodeissa on lähtenyt kasvuun?
Tähän on moniakin selityksiä. Esimerkiksi maahanmuuttajalasten määrä päiväkodeissa on noussut. He ovat usein lähtöisin traumaattisista olosuhteista, ja tämä usein heijastuu myös käytökseen. Lisäksi ihan kantasuomalaisten perheiden ongelmat tuntuvat lisääntyneen, mikä totta kai heijastuu myös lapsiin ja heidän käytökseensä.
Kyllä ne ongelmat lähtee kotoa, yhä useammalla vanhemmalla on elämänhallinta hukassa lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hienoja ajatuksia, miten toteutetaan yhden ihmisen toimesta, siis ihan konkreettisesti? Mielestäni varhaiskasvatuksen pedagogiikka voisi olla myös lapsen sosiaalistamista- sitä, että otetaan kaikki mukaan ja hyväksytään erilaisuutta. Kiusaamisen ehkäisyä nimenomaan kasvatuksen keinoin. Jos tälläinen hyväksyvä ajatusmalli saadaan lapsiin iskostettua jo nuorina, meillä on jatkossa paljon vähemmän kiusaamista esim. alakouluissa, missä ilmiö nyt rehottaa. Miten tämä asia huomioidaan siellä "pedagogiikassa"?
Tätä toteutetaan ihan kirjaimellisesti siten, että opettaja opettelee tuntemaan lapset ja ryhmän. Hän havainnoi lapsia ja ryhmää ihan siinä arjessa - ei siis täytä mitään havainnointilappua työhuoneessa, vaan ihan siinä lasten kanssa toimiessaan tekee havaintoja. Sitten havaintojen pohjalta mietitään, millaisia juttuja ryhmän arjessa on tärkeä ottaa huomioon ja niitä siirretään käytäntöön. Ja siihen arjen pedagogiikan toteuttamiseen osallistuu koko tiimi, sitä opettaja ei tee yksin.
Esimerkki tästä voisi olla vaikka sellainen, että opettaja huomaa joillakin lapsilla pukemisen ja uloslähdön olevan haastavaa. Ratkaisuna tähän otetaan käyttöön pukemistilannetta tulevat kuvat. Näin siihen arkiseen pukemistilanteeseen tulee mukaan pedagogiikkaa, ja huomioidaan myös se, että arki tulee lasten hyvinvointia.
Nimenomaan päiväkodin arjessa on tärkeää myös huolehtia siitä, että jokainen hyväksytään omana itsenään. Lisäksi huolehditaan siitä, että kukaan ei jää yksin, ja että lasten sosiaaliset taidot kehittyvät normaalisti. Tämä tapahtuu aika pitkälti siten, että aikuinen toimii malliesimerkkinä ja on läsnä lasten leikkitilanteissa ja niissä neuvoo lapsia. Lisäksi lasten kanssa asioita käsitellään ikätason mukaisesti esim. laulujen ja lastenkirjallisuuden avulla.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne ongelmat lähtee kotoa, yhä useammalla vanhemmalla on elämänhallinta hukassa lasten kanssa.
Johtuu siitä, että vanhemmat eivät enää uskalla pitää lapsilleen kuria, kun mediassa ja asiantuntijalausunnoissa toistellaan jatkuvasti sitä, miten traumaattista ja kaikin tavoin muutenkin haitallista kurinpito on lapsille.
Toisaalta ei se päiväkotien toimintakaan juuri sen parempaa ole. Nykyään hoitajat eivät enää esim. saa pakottaa tai rankaista lasta. Sen sijaan, jos Nico-Petteri 5v kiusaa Helmi-Jannicaa, niin kutsutaan kokoon moniammatillinen yhteistyöpalaveri joka sitten ihmettelee kuorossa, että mitenköhän se nyt noin, ja saamastaan huomiosta johtuen Nico-Petteri innostuu kiusaamaan vaan entistä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, miten selität sen, että sem kun täytät jotain varhaiskasvatussuunnitelman toteumaraporttia tai pidät oppimisympäristöpalaveria ei ole lasten kanssa vietetystä ajasta ja siten lasten hyvästä hoidosta ja virikkeistä pois?
Silloin kun toiminnan nimi oli vielä päivähoito ja sinunkin tittelisi lastentarhanopettaja ei tuota ylenmääräistä byrokratiaa vielä ollut, kuten varmasti muistat. Miksi siis esität, että varhaiskasvatuksen käyttöönotto on hyödyttänyt lapsia?
Niitä pakollisia palavereja tähän työhön joskus tosiaan kuuluu. Itse en niistä voi päättä, vaan minun on niihin osallistuttava. Useimmat palaverit kuitenkin ovat nukkariaikaan, joten harvemmin lasten valveillaoloaikaan olen poissa, ja se on tärkeintä. En täytä lasten hereillä ollessa mitään lomakkeita tai raportteja. Minulla ei myöskään ole päivittäin kokouksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne ongelmat lähtee kotoa, yhä useammalla vanhemmalla on elämänhallinta hukassa lasten kanssa.
Johtuu siitä, että vanhemmat eivät enää uskalla pitää lapsilleen kuria, kun mediassa ja asiantuntijalausunnoissa toistellaan jatkuvasti sitä, miten traumaattista ja kaikin tavoin muutenkin haitallista kurinpito on lapsille.
Toisaalta ei se päiväkotien toimintakaan juuri sen parempaa ole. Nykyään hoitajat eivät enää esim. saa pakottaa tai rankaista lasta. Sen sijaan, jos Nico-Petteri 5v kiusaa Helmi-Jannicaa, niin kutsutaan kokoon moniammatillinen yhteistyöpalaveri joka sitten ihmettelee kuorossa, että mitenköhän se nyt noin, ja saamastaan huomiosta johtuen Nico-Petteri innostuu kiusaamaan vaan entistä enemmän.
Hah, ei niitä moniammatillisia työryhmiä ihan noin helposti saa kasaan :D Jos Nico-Petteri kiusaa, niin niihin kiusaamistilanteisiin puututaan ihan oman tiimin kesken päiväkodin arjessa. Ei, emme voi lyödä Nico-Petteriä, mutta sen sijaan VOIMME näyttää hänelle, kuinka toisten lasten kanssa toimitaan ja kuinka ei toimita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoja ajatuksia, miten toteutetaan yhden ihmisen toimesta, siis ihan konkreettisesti? Mielestäni varhaiskasvatuksen pedagogiikka voisi olla myös lapsen sosiaalistamista- sitä, että otetaan kaikki mukaan ja hyväksytään erilaisuutta. Kiusaamisen ehkäisyä nimenomaan kasvatuksen keinoin. Jos tälläinen hyväksyvä ajatusmalli saadaan lapsiin iskostettua jo nuorina, meillä on jatkossa paljon vähemmän kiusaamista esim. alakouluissa, missä ilmiö nyt rehottaa. Miten tämä asia huomioidaan siellä "pedagogiikassa"?
Tätä toteutetaan ihan kirjaimellisesti siten, että opettaja opettelee tuntemaan lapset ja ryhmän. Hän havainnoi lapsia ja ryhmää ihan siinä arjessa - ei siis täytä mitään havainnointilappua työhuoneessa, vaan ihan siinä lasten kanssa toimiessaan tekee havaintoja. Sitten havaintojen pohjalta mietitään, millaisia juttuja ryhmän arjessa on tärkeä ottaa huomioon ja niitä siirretään käytäntöön. Ja siihen arjen pedagogiikan toteuttamiseen osallistuu koko tiimi, sitä opettaja ei tee yksin.
Esimerkki tästä voisi olla vaikka sellainen, että opettaja huomaa joillakin lapsilla pukemisen ja uloslähdön olevan haastavaa. Ratkaisuna tähän otetaan käyttöön pukemistilannetta tulevat kuvat. Näin siihen arkiseen pukemistilanteeseen tulee mukaan pedagogiikkaa, ja huomioidaan myös se, että arki tulee lasten hyvinvointia.
Nimenomaan päiväkodin arjessa on tärkeää myös huolehtia siitä, että jokainen hyväksytään omana itsenään. Lisäksi huolehditaan siitä, että kukaan ei jää yksin, ja että lasten sosiaaliset taidot kehittyvät normaalisti. Tämä tapahtuu aika pitkälti siten, että aikuinen toimii malliesimerkkinä ja on läsnä lasten leikkitilanteissa ja niissä neuvoo lapsia. Lisäksi lasten kanssa asioita käsitellään ikätason mukaisesti esim. laulujen ja lastenkirjallisuuden avulla.
Esim. perhepäivähoitaja ei varmaan osaakaan kokeilla niitä kuvia, koska kuvat ovat niin vaikea asia?
Tosin iso kysymys on, että mitä tehdään jos kuvat eivät auta vaan lapsi kieltäytyy edelleen kategorisesti yhteistyöstä? Väkisin pukeminen loukkaisi lapsen fyysistä koskemattomuutta ja ulos vienti ilman vaatteita tarkoituksena parantaa pukemismotivaatiota ulkorappusilla istuen olisi puolestaan ruumiillista kuritusta koska se aiheuttaa epämiellyttävän ruumiillisen tunteen lapselle.
Yhy yhy meitä turhia opettajia ei arvosteta. No daa lapsille halutaan päiväkodissa hoito ja opettaminen alkaa koulussa. Mikä tässä on muka epäselvää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne ongelmat lähtee kotoa, yhä useammalla vanhemmalla on elämänhallinta hukassa lasten kanssa.
Johtuu siitä, että vanhemmat eivät enää uskalla pitää lapsilleen kuria, kun mediassa ja asiantuntijalausunnoissa toistellaan jatkuvasti sitä, miten traumaattista ja kaikin tavoin muutenkin haitallista kurinpito on lapsille.
Toisaalta ei se päiväkotien toimintakaan juuri sen parempaa ole. Nykyään hoitajat eivät enää esim. saa pakottaa tai rankaista lasta. Sen sijaan, jos Nico-Petteri 5v kiusaa Helmi-Jannicaa, niin kutsutaan kokoon moniammatillinen yhteistyöpalaveri joka sitten ihmettelee kuorossa, että mitenköhän se nyt noin, ja saamastaan huomiosta johtuen Nico-Petteri innostuu kiusaamaan vaan entistä enemmän.
Hah, ei niitä moniammatillisia työryhmiä ihan noin helposti saa kasaan :D Jos Nico-Petteri kiusaa, niin niihin kiusaamistilanteisiin puututaan ihan oman tiimin kesken päiväkodin arjessa. Ei, emme voi lyödä Nico-Petteriä, mutta sen sijaan VOIMME näyttää hänelle, kuinka toisten lasten kanssa toimitaan ja kuinka ei toimita.
Ongelma on juuri siinä, että voi vaan näyttää kuinka toisten lasten kanssa toimitaan ja kuinka ei toimita. Nico-Petteri sitten itse päättää, että haluaako toimia niin kuin hänelle on näytetty. Pakottaa kun Nico-Petteriä ei voi.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan päiväkodin arjessa on tärkeää myös huolehtia siitä, että jokainen hyväksytään omana itsenään. Lisäksi huolehditaan siitä, että kukaan ei jää yksin, ja että lasten sosiaaliset taidot kehittyvät normaalisti. Tämä tapahtuu aika pitkälti siten, että aikuinen toimii malliesimerkkinä ja on läsnä lasten leikkitilanteissa ja niissä neuvoo lapsia. Lisäksi lasten kanssa asioita käsitellään ikätason mukaisesti esim. laulujen ja lastenkirjallisuuden avulla.
Toisin sanoen tehdään aivan tavallista lasten hoitoa ja kasvattamista. Tuota on vaan haluttu alkaa kutsua hienoilla termeillä kuten varhaiskasvatuksen pedagogiikka, jotta saataisiin palkkoja ylös ja korkeakoulutetuille enemmän mielekkyyttä työhön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoja ajatuksia, miten toteutetaan yhden ihmisen toimesta, siis ihan konkreettisesti? Mielestäni varhaiskasvatuksen pedagogiikka voisi olla myös lapsen sosiaalistamista- sitä, että otetaan kaikki mukaan ja hyväksytään erilaisuutta. Kiusaamisen ehkäisyä nimenomaan kasvatuksen keinoin. Jos tälläinen hyväksyvä ajatusmalli saadaan lapsiin iskostettua jo nuorina, meillä on jatkossa paljon vähemmän kiusaamista esim. alakouluissa, missä ilmiö nyt rehottaa. Miten tämä asia huomioidaan siellä "pedagogiikassa"?
Tätä toteutetaan ihan kirjaimellisesti siten, että opettaja opettelee tuntemaan lapset ja ryhmän. Hän havainnoi lapsia ja ryhmää ihan siinä arjessa - ei siis täytä mitään havainnointilappua työhuoneessa, vaan ihan siinä lasten kanssa toimiessaan tekee havaintoja. Sitten havaintojen pohjalta mietitään, millaisia juttuja ryhmän arjessa on tärkeä ottaa huomioon ja niitä siirretään käytäntöön. Ja siihen arjen pedagogiikan toteuttamiseen osallistuu koko tiimi, sitä opettaja ei tee yksin.
Esimerkki tästä voisi olla vaikka sellainen, että opettaja huomaa joillakin lapsilla pukemisen ja uloslähdön olevan haastavaa. Ratkaisuna tähän otetaan käyttöön pukemistilannetta tulevat kuvat. Näin siihen arkiseen pukemistilanteeseen tulee mukaan pedagogiikkaa, ja huomioidaan myös se, että arki tulee lasten hyvinvointia.
Nimenomaan päiväkodin arjessa on tärkeää myös huolehtia siitä, että jokainen hyväksytään omana itsenään. Lisäksi huolehditaan siitä, että kukaan ei jää yksin, ja että lasten sosiaaliset taidot kehittyvät normaalisti. Tämä tapahtuu aika pitkälti siten, että aikuinen toimii malliesimerkkinä ja on läsnä lasten leikkitilanteissa ja niissä neuvoo lapsia. Lisäksi lasten kanssa asioita käsitellään ikätason mukaisesti esim. laulujen ja lastenkirjallisuuden avulla.
Esim. perhepäivähoitaja ei varmaan osaakaan kokeilla niitä kuvia, koska kuvat ovat niin vaikea asia?
Tosin iso kysymys on, että mitä tehdään jos kuvat eivät auta vaan lapsi kieltäytyy edelleen kategorisesti yhteistyöstä? Väkisin pukeminen loukkaisi lapsen fyysistä koskemattomuutta ja ulos vienti ilman vaatteita tarkoituksena parantaa pukemismotivaatiota ulkorappusilla istuen olisi puolestaan ruumiillista kuritusta koska se aiheuttaa epämiellyttävän ruumiillisen tunteen lapselle.
Älä lähde viemään tätä keskustelua nyt ihan eri suuntaan. Emme puhu nyt perhepäivähoitajasta vaan siitä, mitä varhaiskasvatuksen opettajan työhön kuuluu.
No ei ole itselleni vielä tullut vastaan tilannetta, että lapsi kerta toisensa jälkeen kieltäytyisi pukeutumisesta. Nuo tilanteet vaativat aikuiselta kärsivällisyyttä ja toistoa. Tilanteesta pitää luoda lapselle toistuva, turvallinen rutiini, missä esimerkiksi nuo kuvat ovat apuna. Aikuisen tulee selvittää, mikä siinä pukemisessa mättää ja toimia sen mukaisesti.
Ja kyllä joskus on niitä tilanteita, joissa aikuisen on autettava pukemisessa tai puettava lapsi, jos tämä ei siihen itse kykene. Tietenkään sitä ei tehdä niin, että karjuva aikuinen pukee riuhtovan ja potkivan lapsen. Aikuisen tulee huolehtia lapsen hyvinvoinnista ja terveydestä, ja siihen kuuluu se, että puetaan päälle säänmukaiset ulkovaatteet ja ollaan ulkoilmassa. Tietenkään lapsi ei voi mennä ulos ilman vaatteita, ja ei voida myöskään lopettaa ulkoilemista siksi, että lapsi ei halua pukea. Se, että aikuinen pukee lapsen, ei olekaan mikään toimiva pidemmän aikavälin ratkaisu. Siksi siihen lähdetään miettimään muita toimia, esimerkiksi kuvat, ennakointi, kuvitettu selkeä päiväjärjestys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoja ajatuksia, miten toteutetaan yhden ihmisen toimesta, siis ihan konkreettisesti? Mielestäni varhaiskasvatuksen pedagogiikka voisi olla myös lapsen sosiaalistamista- sitä, että otetaan kaikki mukaan ja hyväksytään erilaisuutta. Kiusaamisen ehkäisyä nimenomaan kasvatuksen keinoin. Jos tälläinen hyväksyvä ajatusmalli saadaan lapsiin iskostettua jo nuorina, meillä on jatkossa paljon vähemmän kiusaamista esim. alakouluissa, missä ilmiö nyt rehottaa. Miten tämä asia huomioidaan siellä "pedagogiikassa"?
Tätä toteutetaan ihan kirjaimellisesti siten, että opettaja opettelee tuntemaan lapset ja ryhmän. Hän havainnoi lapsia ja ryhmää ihan siinä arjessa - ei siis täytä mitään havainnointilappua työhuoneessa, vaan ihan siinä lasten kanssa toimiessaan tekee havaintoja. Sitten havaintojen pohjalta mietitään, millaisia juttuja ryhmän arjessa on tärkeä ottaa huomioon ja niitä siirretään käytäntöön. Ja siihen arjen pedagogiikan toteuttamiseen osallistuu koko tiimi, sitä opettaja ei tee yksin.
Esimerkki tästä voisi olla vaikka sellainen, että opettaja huomaa joillakin lapsilla pukemisen ja uloslähdön olevan haastavaa. Ratkaisuna tähän otetaan käyttöön pukemistilannetta tulevat kuvat. Näin siihen arkiseen pukemistilanteeseen tulee mukaan pedagogiikkaa, ja huomioidaan myös se, että arki tulee lasten hyvinvointia.
Nimenomaan päiväkodin arjessa on tärkeää myös huolehtia siitä, että jokainen hyväksytään omana itsenään. Lisäksi huolehditaan siitä, että kukaan ei jää yksin, ja että lasten sosiaaliset taidot kehittyvät normaalisti. Tämä tapahtuu aika pitkälti siten, että aikuinen toimii malliesimerkkinä ja on läsnä lasten leikkitilanteissa ja niissä neuvoo lapsia. Lisäksi lasten kanssa asioita käsitellään ikätason mukaisesti esim. laulujen ja lastenkirjallisuuden avulla.
Esim. perhepäivähoitaja ei varmaan osaakaan kokeilla niitä kuvia, koska kuvat ovat niin vaikea asia?
Tosin iso kysymys on, että mitä tehdään jos kuvat eivät auta vaan lapsi kieltäytyy edelleen kategorisesti yhteistyöstä? Väkisin pukeminen loukkaisi lapsen fyysistä koskemattomuutta ja ulos vienti ilman vaatteita tarkoituksena parantaa pukemismotivaatiota ulkorappusilla istuen olisi puolestaan ruumiillista kuritusta koska se aiheuttaa epämiellyttävän ruumiillisen tunteen lapselle.
Mitä pph tekisi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoja ajatuksia, miten toteutetaan yhden ihmisen toimesta, siis ihan konkreettisesti? Mielestäni varhaiskasvatuksen pedagogiikka voisi olla myös lapsen sosiaalistamista- sitä, että otetaan kaikki mukaan ja hyväksytään erilaisuutta. Kiusaamisen ehkäisyä nimenomaan kasvatuksen keinoin. Jos tälläinen hyväksyvä ajatusmalli saadaan lapsiin iskostettua jo nuorina, meillä on jatkossa paljon vähemmän kiusaamista esim. alakouluissa, missä ilmiö nyt rehottaa. Miten tämä asia huomioidaan siellä "pedagogiikassa"?
Tätä toteutetaan ihan kirjaimellisesti siten, että opettaja opettelee tuntemaan lapset ja ryhmän. Hän havainnoi lapsia ja ryhmää ihan siinä arjessa - ei siis täytä mitään havainnointilappua työhuoneessa, vaan ihan siinä lasten kanssa toimiessaan tekee havaintoja. Sitten havaintojen pohjalta mietitään, millaisia juttuja ryhmän arjessa on tärkeä ottaa huomioon ja niitä siirretään käytäntöön. Ja siihen arjen pedagogiikan toteuttamiseen osallistuu koko tiimi, sitä opettaja ei tee yksin.
Esimerkki tästä voisi olla vaikka sellainen, että opettaja huomaa joillakin lapsilla pukemisen ja uloslähdön olevan haastavaa. Ratkaisuna tähän otetaan käyttöön pukemistilannetta tulevat kuvat. Näin siihen arkiseen pukemistilanteeseen tulee mukaan pedagogiikkaa, ja huomioidaan myös se, että arki tulee lasten hyvinvointia.
Nimenomaan päiväkodin arjessa on tärkeää myös huolehtia siitä, että jokainen hyväksytään omana itsenään. Lisäksi huolehditaan siitä, että kukaan ei jää yksin, ja että lasten sosiaaliset taidot kehittyvät normaalisti. Tämä tapahtuu aika pitkälti siten, että aikuinen toimii malliesimerkkinä ja on läsnä lasten leikkitilanteissa ja niissä neuvoo lapsia. Lisäksi lasten kanssa asioita käsitellään ikätason mukaisesti esim. laulujen ja lastenkirjallisuuden avulla.
Tämä kaikki on ihan maalaisjärjellä tapahtuvaa toimintaa lasten kanssa. Ja omassa lapseni päiväkoti ryhmässä olen seurannut että kyllä siellä hoitajat hoitaa ja opettajat puhuu tai ovat jossain palaverissa ja keskustelussa eli poissa ryhmästä ja lasten luota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan päiväkodin arjessa on tärkeää myös huolehtia siitä, että jokainen hyväksytään omana itsenään. Lisäksi huolehditaan siitä, että kukaan ei jää yksin, ja että lasten sosiaaliset taidot kehittyvät normaalisti. Tämä tapahtuu aika pitkälti siten, että aikuinen toimii malliesimerkkinä ja on läsnä lasten leikkitilanteissa ja niissä neuvoo lapsia. Lisäksi lasten kanssa asioita käsitellään ikätason mukaisesti esim. laulujen ja lastenkirjallisuuden avulla.
Toisin sanoen tehdään aivan tavallista lasten hoitoa ja kasvattamista. Tuota on vaan haluttu alkaa kutsua hienoilla termeillä kuten varhaiskasvatuksen pedagogiikka, jotta saataisiin palkkoja ylös ja korkeakoulutetuille enemmän mielekkyyttä työhön.
Niin. Sitten varmaan ymmärrät sen, että opettajan työtehtävät liittyvät siihen hoitoon ja kasvatukseen, eikä papereiden pyörittämiseen ja matemaattisiin penkittämistuokioihin.
Lisäksi päiväkodin arki on usein niin hektistä, ettei opettaja voi edes pitää suunnitteluaikaa.