Tykkään sosiaalisesti taitamattomista ihmisistä

Kiitti, arvostan.

Olet ihan oikeassa. Varsinkin, jos tähän ns. sosiaaliseen epävarmuuteen liittyy sellaista tiettyä herkkyyttä ja vastaanottavuutta, on mukavinta lähteä rakentamaan vuorovaikutusta. :)

Vierailija kirjoitti:

Olet ihan oikeassa. Varsinkin, jos tähän ns. sosiaaliseen epävarmuuteen liittyy sellaista tiettyä herkkyyttä ja vastaanottavuutta, on mukavinta lähteä rakentamaan vuorovaikutusta. :)

Joo, siis en tarkoittanut sitä, että kyseiset ihmiset ei osaa, vaan päinvastoin tällaiset ottavat usein muut huomioon eivätkä sano edes hieman epäkohteliaita asioita (Annapas tuosta tuo!), vaan sosiaalisesti epävarmojen kanssa on usein tosi helppoa tulla toimeen. Höpöttelijät sen sijaan joskus hölöttävät ihan liikaa tai kyselevät asioista jotka eivät heille kuulu. Toki puheliaissakin on niitä, joilla on oikein hyvät sosiaaliset tuntosarvet.

Sama juttu. Ovat kiinnostavampia. Oon myös kaverustunut useamman aspergerin kanssa. Oon tykännyt siitä että heidän kanssaan on voinut puhua kiinnostavista asioista. Tuo diagnoosi on mulle kerrottu sitten joskus myöhemmin kun on tunnettu paremmin. Mulle itselleni taas on sanottu että oon sosiaalisesti taitava.

Sama. Tuntuu, että heihin saa paljon helpommin ja voimakkaammin yhteyden kuin näihin liukkaisiin sosiaalisiin osaajiin, joista ei koskaan voi tietää mitä oikeasti ajattelevat. Elämässäni on ollut monia kauniita hetkiä kun hermostunut introvertti ja sydämellinen nörtti on löytänyt kaltaisensa. Liukaskielten jutut menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Pystyn olemaan erittäin sosiaalinen ja sosiaalisesti taidokas tarpeen tullessa, mutta suuren osan ajasta päätän olla kuin autisti koska en vain näe mitään arvoa tuntemattomien kanssa small talk mielistelystä. En näe heitä koskaan uudelleen, tai vaikka näen niin pysyvät tuntemattomina todennäköisesti.

Olen syvästi introvertti, mutta pystyn olemaan sosiaalinen tilanteen vaatiessa. On kuin minussa olisi monta persoonallisuutta.

Ehkä moni muukin on samanlainen, en tiedä.

Minäkin pidän heistä. Tosin yksi tuntemani on aika erikoinen, silloin kun puhuu niin kyllä on rivot jutut! Onneksi ei ehdottele mulle mitään (enää).

Vierailija kirjoitti:

Sama. Tuntuu, että heihin saa paljon helpommin ja voimakkaammin yhteyden kuin näihin liukkaisiin sosiaalisiin osaajiin, joista ei koskaan voi tietää mitä oikeasti ajattelevat. Elämässäni on ollut monia kauniita hetkiä kun hermostunut introvertti ja sydämellinen nörtti on löytänyt kaltaisensa. Liukaskielten jutut menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Kyllä hiljaisempikin voi olla vaikealukuinen ihminen, josta ei ollenkaan tiedä mitä se todella tuumii.

Tykkäisit minusta :)

Olen tehnyt asperger-testejä, joiden mukaan minulla on joitain samoja piirteitä. Viihdyn todella hyvin omissa ajatuksissani, enkä jaksa usein edes yrittää osallistua keskusteluun, jonka aiheesta en tiedä riittävästi. Silloin kun aihe on minulle mieluinen, olen herkästi liian päällekäyvä ja pitkäpiimäinen keskustelija, joka tilanteesta riippuen joko haastaa tai myötäilee liikaa keskustelukumppaniaan.

Kaikesta tästä huolimatta olen ns. hyvässä ammatissa ja paljon asiakaspalvelutehtävissä, joissa olen pidetty ja osaava. Ammatillisissa ja ennalta-arvattavissa aiheissa osaankin yleensä olla sopivan korrekti ja sympaattinen. Työpaikan kahvitauot on paljon haastavampia, sillä lyhyenkin väkinäisen small talkin jälkeen olen todella poikki. Parhaiten viihdyn ekstroverttien höpöttelijöiden kanssa, jotka saavat minustakin vapautuneen puheliaan puolen esille ja jotka eivät säikähdä sammakoita suussani, tai vaihtoehtoisesti rentojen introverttien kanssa, joiden kanssa tuntuu aivan luonnolliselta olla vaikka täysin hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Pystyn olemaan erittäin sosiaalinen ja sosiaalisesti taidokas tarpeen tullessa, mutta suuren osan ajasta päätän olla kuin autisti koska en vain näe mitään arvoa tuntemattomien kanssa small talk mielistelystä. En näe heitä koskaan uudelleen, tai vaikka näen niin pysyvät tuntemattomina todennäköisesti.

Olen syvästi introvertti, mutta pystyn olemaan sosiaalinen tilanteen vaatiessa. On kuin minussa olisi monta persoonallisuutta.

Ehkä moni muukin on samanlainen, en tiedä.

Olen samanlainen. Esim. työpaikkahaastatteluissa suorastaan loistan ja työantajalle voikin olla yllätys, että töissä olen työkaverina pääsääntöisesti aika tylsä ja hiljainen tyyppi. En ole silti haastattelussa esittänyt mitään, mitä en ole, koska minussa todella on monta puolta. Yksi puoli on sosiaalisesti lahjakas ja hyvin hurmaava keskustelija, toinen puoli on hiljainen omissa oloissaan oleva arka tylsimys. Hyvin usein olen jotain tuolta väliltä. Tavallisesti menee niin, että ensikohtaamisessa uuden ihmisen kanssa olen hyvin reipas ja ulospäinsuuntautunut, ja sitten mitä paremmin tutustumme, sitä vetäytyneempi ja hiljaisempi minusta tulee. Puhun mielelläni syvällisistä asioista, mutta useat arkipäivän aiheet koen liian tylsinä.

Usein mietinkin, että miten ihmiset suhtautuu tähän epävakaisuuteeni tai onko se kauhean epänormaalia.

Olen Suomessa usein vaitonainen ja sivusta seuraaja. Ulkomailla sitten hyvinkin puhelias ja hymyilevä.