Psyykkinen sairaus, työttömyys ja morkkis

Olen (melko) vakavasti psyykkisesti sairas ja käyn terapiassa. Sairaus on syy, miksi jouduin jättäytymään työelämästä pois 3 vuotta sitten - sinnittelin vuosikausia, mutta sitten seinä vain nousi pystyyn. En hakenut sairauslomaa, vaan olen nostanut työttömyysetuutta. Olen pyrkinyt elämässä sairaudestani huolimatta eteenpäin, mm. opiskelemalla ja tekemällä osa-aikatyötä siivousalalla. Rehellisesti sanottuna tilanteeni on pään kanssa välillä niin huono, että ei ole mitenkään itsestään selvää, että olen ylipäänsä enää hengissä.

Tiedostan, että en ole terve ja moni olisi tämän tien kuljettuaan lyönyt jo hanskat naulaan. Poden kuitenkin aivan hirveää morkkista siitä, että en ole kokoaikatyössä. Siivousalalle työllistyisin varmasti, mutta olen vielä aika nuori ja kovasti houkuttaisi opiskella korkeakoulututkinto ja päästä "kunnon töihin", nyt kun tunnelin päässä näkyy viimein valoa, oikeastaan ensimmäistä kertaa koko elämäni aikani. Minusta kuitenkin tuntuu, että en ole sitä ansainnut, vaan pitäisi tyytyä siihen, mitä saa. Olenhan tullut yhteiskunnalle jo todella kalliiksi tämän vammani takia.

Mitä te ajattelisitte tilanteessani?