“Tää on ÄITIEN päivä, ei mikään yleensä naisten päivä”

Et ole miehesi äiti.

Miksi äitienpäivästä kohkataan enemmän kuin isänpäivästä?

Kun mies on äidillään, sinä voit kerrata kielioppiasioita.

Sinänsä miehen ei mielestäni ole välttämätöntä muistaa lastensa äitiä suoraan. Tosin olisi kohtuullista, että mies tarjoaisi lapsille mahdollisuuden muistaa äitiään. Lapsilla ei ole mahdollisuutta itsenäisesti käydä kukkaostoksilla eikä kaikkien pihapiirissä kasva poimittavia luonnonkukkia. Jo sekin satsaus olisi ihana ele, että mies käyttäisi lapset jossain, mistä saavat poimia kevään kukkia äidille. Oli ne vuodesta riippuen valkovuokkoja tai leskenlehtiä. Mitään ei maksa myöskään yksinkertainen: "Kiitos, että olet lasteni äiti."

Minusta se on törkeää, että miehet muistavat vain omia äitejään, koska heidän vaimonsa on HEIDÄN omien lapsiensa äitejä. Onneksi oma mieheni ymmärtää tämän ja muistaa minua.

Onko teillä lapsia?

Siis oletko kuitenkin äiti?

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on törkeää, että miehet muistavat vain omia äitejään, koska heidän vaimonsa on HEIDÄN omien lapsiensa äitejä. Onneksi oma mieheni ymmärtää tämän ja muistaa minua.

Minä minä minä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi äitienpäivästä kohkataan enemmän kuin isänpäivästä?

Varmaan koska isänpäivänä se äiti kyllä lähes aina varmistaa että lapset muistavat isää ja muun hössötyksen sen sijaan että lähtisi aamulla omaa isäänsä juhlimaan jättäen miehen ja lapset keskenään kotiin. 

Minusta äitienpäivän idea on muistaa omaa äitiä, isoäitiä, isoisoäitiä... Ei vaimoa, oli tämä sitten äiti tai ei. Ihan vieras ajatus minulle tuollainen, että mies muistaisi äitienpäivänä vaimoaan. Tapoja on toki monia.

Ja saahan mies tietysti muistaa vaimoaan juuri silloin, kun haluaa. Mutta että vaimo oikein loukkaantuu, kun mies ei muista äitienpäivänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi äitienpäivästä kohkataan enemmän kuin isänpäivästä?

Varmaan koska isänpäivänä se äiti kyllä lähes aina varmistaa että lapset muistavat isää ja muun hössötyksen sen sijaan että lähtisi aamulla omaa isäänsä juhlimaan jättäen miehen ja lapset keskenään kotiin. 

Varmasti jos tämän palstan uhriutujamammoilta kysellään. Ei kyllä toimi oikeasti noin.

Minä muistin lapseni isäpuolta joka ei ole yhdenkään lapsen biologinen isä isänpäivänä kiitokseksi yhteisen lapsiperhearjen pyörittämisestä. Vanhemmuus on yhdessä jaettu ja kiitos siitä kuuluu äitiroolissa raatavalle äitienpäivänä ja isäroolissa raatavalle isänpäivänä.

Minulla on tänään ensimmäinen äitienpäivä, jolloin lapseni muistivat minua aamulla omatoimisesti, ilman isänsä avustusta.

Miten ne lapset muka oppisivat muistamaan äitiään äitienpäivänä, jos ei joku heille sitä opeta? Se opettaminen on isän tehtävä.

Jos sinulla on lapsia niin voisi toivottaa sinullekin hyvää äitienpäivää, jos teillä on yhteisiä lapsia niin pitäisi huomioida. Jos ei lapsia niin sit ei huomioida.

Vierailija kirjoitti:

Minusta äitienpäivän idea on muistaa omaa äitiä, isoäitiä, isoisoäitiä... Ei vaimoa, oli tämä sitten äiti tai ei. Ihan vieras ajatus minulle tuollainen, että mies muistaisi äitienpäivänä vaimoaan. Tapoja on toki monia.

Ja saahan mies tietysti muistaa vaimoaan juuri silloin, kun haluaa. Mutta että vaimo oikein loukkaantuu, kun mies ei muista äitienpäivänä?

Oma miehesi viettää päivän omissa sukulaisissaan ja sinä omissasi. Missä teidän lapset ovat?

Vierailija kirjoitti:

Kun mies on äidillään, sinä voit kerrata kielioppiasioita.

Sinä voisit myös lukea tämän:

https://tekniikanmaailma.fi/kielioppivirheista-huomauttelevista-ihmisis…

Tiedeuutissivusto ScienceAlertin otsikoihin nostama, Yhdysvaltalaisen Michiganin yliopiston viime vuonna julkaisema tutkimus väittää, että ihmiset, joita netin kielioppivirheet vaivaavat eniten, ovat myös luonteeltaan ”vähemmän miellyttäviä” kuin ne, jotka antavat kielioppiasioiden olla.

Tutkimus julkistettiin alun perin Plos One -tiedejulkaisussa maaliskuussa 2016. Kyseessä oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun tutkijat pystyivät osoittamaan, että henkilön luonteenpiirteet voivat määritellä sen, miten hän reagoi havaitsemiinsa kirjoitus- ja kielioppivirheisiin.

TUTKIJAT HAALIVAT 83 vapaaehtoista koehenkilöä tutkimuksia varten.

Koehenkilöitä pyydettiin lukemaan kuvitteellisten henkilöiden sähköpostivastauksia kämppäkaverin hakuilmoitukseen. Osa vastauksista oli täysin virheettömiä kielellisesti ja osa taas oli täynnä virheitä.

Henkilöt arvostelivat tuiki tuntemattomia, mutta kuvitteellisia vastaajia heidän sähköpostivastaustensa perusteella muun muassa älykkyyden ja ystävällisyyden mittareilla. Koehenkilöiden tuli myös arvioida, kuinka hyviä kämppäkavereita vastaajat olisivat.

Arvioinnin jälkeen henkilöiltä kysyttiin, huomasivatko he virheitä vastauksissa ja jos huomasivat, kuinka paljon ne heitä häiritsivät.

Tutkimuksen toisessa vaiheessa koehenkilöt suorittivat henkilökohtaisen persoonallisuuspiirrearvioinnin. Arvionnissa mitattiin kunkin koehenkilön avoimuutta, miellyttävyyttä, introverttiutta, ekstrovertiutta, neuroottisuutta sekä tunnollisuutta. Arvionti sisälsi myös kysymyksiä liittyen koehenkilöiden ikään, taustaan ja asenteisiin kieltä kohtaan.

KAIKKI KOEHENKILÖT määrittelivät hakuilmoitukseen virheiden kera vastanneet kuvitteelliset henkilöt huonommiksi ihmisiksi kuin ne, jotka vastasivat ilmoitukseen kielellisesti sekä tekstillisesti virheettömin viestein.

Koehenkilöiden kirjosta kuitenkin erottui selvästi tietyn persoonallisuustyypin yksilöitä, jotka arvostelivat kirjoitus- ja kielioppivirheitä tehneitä vastaajia ankarammin kuin muut.

Esimerkiksi ekstroverttiin persoonallisuustyyppiin päin taipuvat koehenkilöt jättivät virheet laajalti huomiotta, kun taas introvertit henkilöt antoivat negatiivisen leiman virhein vastanneille.

Henkilöt, jotka istuivat tunnollisen luonnetyypin kuvaukseen mutta olivat vähemmän avoimia, olivat herkempiä huomioimaan kirjoitusvirheet.

Vähemmän miellyttävällä luonnetyypillä varustetut koehenkilöt tuohtuivat muita enemmän kielioppivirheistä.

”Vähemmän miellyttävät henkilöt ovat myös vähemmän suvaitsevaisempia säännöistä poikkeamisen suhteen”, tutkijat kirjoittivat tutkimuksessa.

Se, miten neuroottinen koehenkilö oli, ei vaikuttanut siihen, miten hän tulkitsi virheitä.

Tutkimustuloksia ei voitu selittää koehenkilöiden iällä tai koulutustaustalla, mikä osaltaan vahvistaa sitä lopputulemaa, että luonteenpiirteet vaikuttivat henkilöiden tulkintatapoihin.

Ap onko teillä siis lapsia?

Mitä ne lapset tähän kuuluu? No ei oo lapsia ei. Ap

Vierailija kirjoitti:

Miksi äitienpäivästä kohkataan enemmän kuin isänpäivästä?

Äiti on nainen ja isä on mies. Ymmärsitkö?

Tietenkin lapset on oleellisia äitienpäivänä.