Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äidiksi vähävaraisena?
11.05.2019 |
Olen huonopalkkainen nuori nainen joka haaveilee perheenlisäyksestä lähivuosina. Perheen perustaminen on aina ollut unemissa, mutta oma rahatilanne huolettaa, sillä olen kaupanalalla josta sitä palkkaa ei kauheasti irtoa (toisaalta olen vakituisessa työsuhteessa ja elämä muuten hallinnassa).
Parisuhteessa en vielä ole, vaikka tapailenkin mukavan oloista miestä jolla on samanlaiset ajatukset tulevaisuudesta. En tosin uskalla laskea tämän jutun kestävyyteen (vaikka suhde tulisi ja ne lapset), sillä mitä voi vain sattua ja on pakko varautua siihen, että ne lapset on pakko pystyä yksinkin hoitamaan.
Eli miten te ootte selvinnyt joilla ei sitä rahaa ihan mahdottomasti ole, ollette olleet nuoria ja tukiverkko on olematon? Kuinka monta lasta teillä on ja mitä teitte silloin työksenne? Mitkä olivat teille ne parhaat vinkit silloin?
Kommentit (31)
Mä sanoisin, että lapsia voi tehdä yksin/hataraan parisuhteeseen vain silloin, kun rahaa ihan oikeasti on. Eli siis vähintään keskituloinen vakituinen työpaikka ja runsaasti säästöjä ja omaisuutta. Jos ei ole rahaa, ei puolisoa eikä tukiverkkoa, niin siinä on niin monta kasautunutta huono-osaisuuden riskitekijää lapsen kannettavaksi, ettei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensin se vakaa parisuhde ja sitten vasta lapset suunnitelmiin. Sitten on kahdet tulot ja se helpottaa suuresti. Ja rahaa enemmän on tärkeää, että lapsella vakaa koti ja molemmat vanhemmat läsnä.
Kyllä suunnitelmana olisi se vakaasuhde ennen lapsia, mutta nykyään kuulee niin paljon yh-äideistä ja kuinka niistä täydellisistä miehistä kuoriutui ihan kamalia ukkoja, jotka vaan lähtee nuoremman perään jättäen äidin lapsien kanssa kaksin. On pakko varautua siihen pahimpaan, vaikka haluisi sokeasti luottaa muihin ihmisiin. Kylmä fakta on se, ettei tässä maailmassa voi luottaa muihin kuin itseensä.
Ap.
En osaa ajatella, että lapsia pitäisi tehdä vasta kun on "varaa". Me olimme miehen kanssa kumpikin työttömiä, kun ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan ja hyvin pärjäsimme. Tiukkaa toki oli, mutta olemme molemmat ei-niin-varakkaasta perheestä, joten olemme tottuneet tulemaan toimeen vähällä. Lapsi sai kaiken tarvitsemansa ja kasvoi terveeksi hyvätuloiseksi aikuiseksi.
Myös vähävaraisilla on oikeus äitiyteen. Minusta kuitenkin yksi tai kaksi on riittävästi. Kuitenkin tosi monissa perheissä joissa vanhemmat olleet 10 vuotta työttöminä saattaa olla vaikka viisikin alle 10-vuotiasta lasta. Sitten itketään kun rahat ei riitä ja yhteiskunta ei auta ja pelasta itse aiheutetusta ahdingosta. Ja totuushan on että jokaisen uuden lapsen myötä jo olemassa olevat lapset joutuvat taas luopumaan ja heidän lapsuutensa näyttää aina vaan kurjemmalta.
Jos et kouluttaudu uudelleen et ikinä kapan alalla saa parempaakaan palkkaa. Opiskele lisää nyt ennen perhettä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkeen ei voi varautua, joten turha sitä ennakkoon on maalailla piruja seinille tulevasta yksinhuoltajuudesta tms. Ennemmin en kuitenkaan lähtisi lapsia "tekemään" ennen kuin on asuttu yhdessä vähintään vuosi. Silloin koen että parisuhde on riittävän vakaa lapsisuunnitelmille. Pitkässäkin suhteessa voi totta kai jäädä yh:ksi, mutta kuten sanoin turha sitä ennakkoon on surra. Elämässä voi tapahtua muitakin yllättäviä asioita, joten parempi vaan ettei liikaa rupea uhkakuvia pelkäämään. Muuten saa pelätä ihan kaikkea ihan koko ajan.
Kysehän ei ole siitä etteikö tässä maassa tueta vähävaraisten lapsia. Suosittelen ensin katselemaan hyvän miehen vaikka siihen menisikin aikaa. YH:na pärjää kyllä, mutta onko tämä tosiaan jotain herkkua? No ei. Oikuttelevan ja energisen pari vuotiaan kanssa sitä kaipaisi välillä hengähdystaukoa, jonka takia puoliso olisi oivallinen. Pakko nyt vaan jaksaa, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Osa tekee vapaaehtoisesti itseellisenä naisena lapsen, vaan kuten todettu niin itseellisenäkin tulee välillä niitä päiviä kun tahtoisi päästä hengähtämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole siitä etteikö tässä maassa tueta vähävaraisten lapsia. Suosittelen ensin katselemaan hyvän miehen vaikka siihen menisikin aikaa. YH:na pärjää kyllä, mutta onko tämä tosiaan jotain herkkua? No ei. Oikuttelevan ja energisen pari vuotiaan kanssa sitä kaipaisi välillä hengähdystaukoa, jonka takia puoliso olisi oivallinen. Pakko nyt vaan jaksaa, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Osa tekee vapaaehtoisesti itseellisenä naisena lapsen, vaan kuten todettu niin itseellisenäkin tulee välillä niitä päiviä kun tahtoisi päästä hengähtämään.
Jos on hyvät tukiverkostot, ei yksinhuoltajanakaan ole niin raskasta. Parisuhteessa on aina se oletus, että juuri puoliso mahdollistaa toiselle hengähdystauon. Mulla on ollut aina hyvät tukiverkostot ja kun ei ole puolisoa hengähdystaukoja mahdollistamassa, olen aina halutessani saanut hengähdystaukoni tukiverkostoltani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole siitä etteikö tässä maassa tueta vähävaraisten lapsia. Suosittelen ensin katselemaan hyvän miehen vaikka siihen menisikin aikaa. YH:na pärjää kyllä, mutta onko tämä tosiaan jotain herkkua? No ei. Oikuttelevan ja energisen pari vuotiaan kanssa sitä kaipaisi välillä hengähdystaukoa, jonka takia puoliso olisi oivallinen. Pakko nyt vaan jaksaa, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Osa tekee vapaaehtoisesti itseellisenä naisena lapsen, vaan kuten todettu niin itseellisenäkin tulee välillä niitä päiviä kun tahtoisi päästä hengähtämään.
Jos on hyvät tukiverkostot, ei yksinhuoltajanakaan ole niin raskasta. Parisuhteessa on aina se oletus, että juuri puoliso mahdollistaa toiselle hengähdystauon. Mulla on ollut aina hyvät tukiverkostot ja kun ei ole puolisoa hengähdystaukoja mahdollistamassa, olen aina halutessani saanut hengähdystaukoni tukiverkostoltani.
Kaikilla ei sitä ole. Rahalla tietenkin saa hetkellisen hengähdystauon, mutta vaikea mennä täältä ruudun takaa sanomaan mikä on toisen tilanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhemmuudessa on kyse paljon muustakin kuin varallisuudesta ja rahasta. Oikeastaan varallisuus tulee mielestäni aikalailla vasta loppupäässä kun miettii vanhemmuuden kannalta oleellisia asioita. Olet kuitenkin sentään työelämässä, vieläpä vakituisessa työpaikassa. Varmasti taloudellisesti voisi tullakin tiukkaa, mutta uskoisin, että siitä voisi ihan hyvin selvitä. Sen sijaan tukiverkostojen puute on tässä kohtaa se asia, mihin kiinnittäisin sinuna erityisesti huomiota. Pienestä ihmisestä hulehtiminen ja hänen tarpeisiinsa vastaaminen voi olla rankkaa, jos ei ole juuri saatavilla tukiverkostoja ja sellaisia ihmisiä, joihin voisi itse turvautua silloin kun ei jaksa olla itse ainoastaan se pärjäävä huolenpitäjä.
Noilla tuloilla totuttelisin ajatukseen, että yksi lapsi riittää. Yhden lapsen kalliista teinivuosista selvinnee pienemmilläkin tuloilla, kunhan on fiksu rahankäyttäjä ja säästänyt etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysehän ei ole siitä etteikö tässä maassa tueta vähävaraisten lapsia. Suosittelen ensin katselemaan hyvän miehen vaikka siihen menisikin aikaa. YH:na pärjää kyllä, mutta onko tämä tosiaan jotain herkkua? No ei. Oikuttelevan ja energisen pari vuotiaan kanssa sitä kaipaisi välillä hengähdystaukoa, jonka takia puoliso olisi oivallinen. Pakko nyt vaan jaksaa, kun ei ole muuta vaihtoehtoa. Osa tekee vapaaehtoisesti itseellisenä naisena lapsen, vaan kuten todettu niin itseellisenäkin tulee välillä niitä päiviä kun tahtoisi päästä hengähtämään.
Jos on hyvät tukiverkostot, ei yksinhuoltajanakaan ole niin raskasta. Parisuhteessa on aina se oletus, että juuri puoliso mahdollistaa toiselle hengähdystauon. Mulla on ollut aina hyvät tukiverkostot ja kun ei ole puolisoa hengähdystaukoja mahdollistamassa, olen aina halutessani saanut hengähdystaukoni tukiverkostoltani.
Kaikilla ei sitä ole. Rahalla tietenkin saa hetkellisen hengähdystauon, mutta vaikea mennä täältä ruudun takaa sanomaan mikä on toisen tilanne.
Tietenkään kaikilla ei ole. Mutta yksinhuoltajuus ei aina tarkoita, ettei saisi tarvitsemiaan hengähdystaukoja. Aivan kuten yksinhuoltajuus ei aina tarkoita sitäkään, että perhe olisi köyhä tai vähävarainen.
Suuri osa köyhistä äideistä on hedelmöityksen hetkellä ajatellut korkeintaan sitä kullia. Hyvä, että olet viisaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikuttelevan ja energisen pari vuotiaan kanssa sitä kaipaisi välillä hengähdystaukoa, jonka takia puoliso olisi oivallinen.
Aika moni taitaa erota juuri tuossa vaiheessa.
On hyvä ajatus koska odottaessa voi tulla kiloja ja sitten kun lapsi on pieni ja valvottaa niin tulee syötyä vähän liikaa ehkä herkkuja. Hyvä et jos on valmiiks vähärasvainen.
Vierailija kirjoitti:
En osaa ajatella, että lapsia pitäisi tehdä vasta kun on "varaa". Me olimme miehen kanssa kumpikin työttömiä, kun ensimmäinen lapsi ilmoitti tulostaan ja hyvin pärjäsimme. Tiukkaa toki oli, mutta olemme molemmat ei-niin-varakkaasta perheestä, joten olemme tottuneet tulemaan toimeen vähällä. Lapsi sai kaiken tarvitsemansa ja kasvoi terveeksi hyvätuloiseksi aikuiseksi.
Te pärjäsitte työttöminä, koska keskituloisia työssäkäyviä verotetaan ankarasti.
Tulevaisuudessa väestön ikääntyessä maksajia on vähemmän ja heitä ei voi verottaa kuoliaaksi, se tarkoittaa, ettei yhtä runsaita tukia jatkossa makseta kuin ennen on maksettu. Siksi jokaisen pitää varautua itse ennakkoon. Säästöt ja vakituiset tulot. Tukien varaan ei kannata laskea, sillä maassa on jo leipäjonot, tulee veronkiristyksiä ja leikkauksia tukiin tulee. Kaikki maksut nousee, sähkönhinta, polttoaineet, bussiliput, kaikki.
Jos olet vasta parikymppinen, kannattaa ehdottomasti kouluttautua lisää. Jaksatko oikeasti jatkaa nykyisissä hommissa seuraavat 40-50 vuotta ja kituuttaa minimipalkalla? Ei kuulosta kovin kestävältä suunnitelmalta. Sinua ei ole "tuomittu köyhyyteen", vaan voit vaikuttaa asiaan myös itse.
Kaupan alan työt (ja muutkin ns. duunarihommat) tulevat muutenkin vähenemään entisestään robottien myötä, joten kannattaa ehdottomasti panostaa omaan tulevaisuuteen ja hyvinvointiin. Ja tulevien lastesi hyvinvointiin.
Äläkä ota moniongelmaista, rutiköyhää miestä, jos on vara valita. Se on lastenkin etu. Ja lapsia ei kannata hankkia liutaa, vaan 1 (tai 2), että pystyt heidät elättämään, jos ero joskus tuleekin.
Ihan järkeviä ajatuksia sinulla näyttää olevan, jalat maassa on hyvä pitää. Mutta sinuna lykkäisin lapsisuunnitelmia sen verran, että saat työtilannettasi parannettua.
Laske. Katso netistä yhden lapsen toimeentulotuessa arvioitu elinkustannus. Vähennä summasta lapsilisä ja laita joka kuukausi vuoden ajan tuo summa säästöön. Jos onnistuu kohtuullisen helposti ja elintasosi on edelleenkin mielestäsi ihan riittävä, pystyt tuloillasi tarjoamaan lapsellesi vähintään vähävaraisen lapsuuden, jossa perustarpeet täyttyvät. Voit myös suoraan laskea kahdellakin lapsella.
En suosittele. Olen itse köyhästä perheestä ja elämä on ollut sen katsomista kun muut harrastavat ja tekevät ja itse ei voi kun pyöritellä peukaloita kotona, koska ei ole rahaa. Tuo oli aina tyypillinen vastaus: Voisiko mennä...? Saisinko harrastaa...? Haluaisin leipoa, haluaisin tehdä..
Kaikkeen sama vastaus: EI OLE RAHAA!
...Sellainen taannuttaa aivot :(
Alue: Aihe vapaa
Ensin se vakaa parisuhde ja sitten vasta lapset suunnitelmiin. Sitten on kahdet tulot ja se helpottaa suuresti. Ja rahaa enemmän on tärkeää, että lapsella vakaa koti ja molemmat vanhemmat läsnä.