Äidiksi vähävaraisena?

Vierailija kirjoitti:

Myös vähävaraisilla on oikeus äitiyteen. Minusta kuitenkin yksi tai kaksi on riittävästi. Kuitenkin tosi monissa perheissä joissa vanhemmat olleet 10 vuotta työttöminä saattaa olla vaikka viisikin alle 10-vuotiasta lasta. Sitten itketään kun rahat ei riitä ja yhteiskunta ei auta ja pelasta itse aiheutetusta ahdingosta. Ja totuushan on että jokaisen uuden lapsen myötä jo olemassa olevat lapset joutuvat taas luopumaan ja heidän lapsuutensa näyttää aina vaan kurjemmalta.

Ei ole. Sen sijaan lapsilla on oikeuksia.

Itselläni on se tilanne, että itse en työskentele erityisen hyväpalkkaisella alalla, ja mies saattaa joutua vamman vuoksi jopa työkyvyttömyyseläkkeelle. Ainakaan suurta uraa miehellä ei ole edessä, vaikka jotain palkkatuettua työtä välillä olisikin.

Aiomme silti yrittää saada lasta jossain vaiheessa. Yhdessä olemme olleet yli 12 vuotta jo. En ajattele, että meillä "olisi oikeus vanhemmuuteen", vaan ennemmin niin, että kyllä meistä ihan hyvät vanhemmat tulisi.

Tulomme eivät ole suuret, mutta elämme varojemme mukaan. Olen tottunut pärjäämään näin. Aina on terveellistä ruokaa ja laskut maksettu. Asumme vuokralla luhtitalossa kaupungin palvelujen lähellä, emme pidä autoa ja rahamme eivät mene osamaksuihin tai lainoihin, joihin meillä ei olisikaan varaa. Olen laskenut, että ainakin yhteen lapseen olisi varaa niin, että hänen lapsuutensa olisi kaikin tavoin "normaali". Lisäksi minulla on vielä nuoret vanhemmat, joilta taatusti saisimme monenlaista tukea.

Mielestäni pärjää, kun suhteuttaa menot tuloihinsa. Täydessä yksinhuoltajuudessa on kuitenkin otettava taloudellisten asioiden lisäksi muitakin seikkoja huomioon.

Kyllähän se on köyhänä näennäisesti karumpi elämä tulossa lapselle, mutta kyllähän sekin toki kasvattaa ja tekee ehkä hemmoteltua kakaraa paremman lopputuloksen.

Itse ainakin köyhyydessä kasvaneena lapsena päädyin fiksuksi aikuiseksi. Mutta onhan siinä suuri ero, mitä rikkaiden lapset kokevat heti pienestä pitäen ulkomaanreissuista alkaen, kun itse joutuu kituuttelemaan puuroa syöden eikä pääse hammashoitoihin eikä saa uusia vaatteita.

Sen kokeneena itse olen sitä mieltä, etten haluaisi tehdä lasta ennen kuin olen hyvässä taloudellisessa tilanteessa että lapselle tulee parempi elämä kuin mitä itselläni oli. Kai se on jokaisella tavoitteena, että lapsella on parempi elämä kuin itsellä.

Minä pärjään oikein hyvin lapsen kanssa kahdestaan laitoshuoltajan palkallani (1900€/kk) Jää yleensä vähän rahaa säästöönkin joka kuukausi. Mutta olen iloinen että lapsia on vain yksi, vaikka aiemmin suunniteltiin ex-miehen kanssa useamman lapsen hankkimista ennen kuin ero meille tuli. Jos lapsia olisi nyt enemmän ei varmasti pystyisi kustantamaan kaikkien harrastuksia yms. ruoan ja vaatteiden laadusta pitäisi tinkiä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on se tilanne, että itse en työskentele erityisen hyväpalkkaisella alalla, ja mies saattaa joutua vamman vuoksi jopa työkyvyttömyyseläkkeelle. Ainakaan suurta uraa miehellä ei ole edessä, vaikka jotain palkkatuettua työtä välillä olisikin.

Aiomme silti yrittää saada lasta jossain vaiheessa. Yhdessä olemme olleet yli 12 vuotta jo. En ajattele, että meillä "olisi oikeus vanhemmuuteen", vaan ennemmin niin, että kyllä meistä ihan hyvät vanhemmat tulisi.

Tulomme eivät ole suuret, mutta elämme varojemme mukaan. Olen tottunut pärjäämään näin. Aina on terveellistä ruokaa ja laskut maksettu. Asumme vuokralla luhtitalossa kaupungin palvelujen lähellä, emme pidä autoa ja rahamme eivät mene osamaksuihin tai lainoihin, joihin meillä ei olisikaan varaa. Olen laskenut, että ainakin yhteen lapseen olisi varaa niin, että hänen lapsuutensa olisi kaikin tavoin "normaali". Lisäksi minulla on vielä nuoret vanhemmat, joilta taatusti saisimme monenlaista tukea.

Mielestäni pärjää, kun suhteuttaa menot tuloihinsa. Täydessä yksinhuoltajuudessa on kuitenkin otettava taloudellisten asioiden lisäksi muitakin seikkoja huomioon.

Teet siis lapset tukien ja isovanhempien varaan? Onpa aikuista!

Pikkulapset ei vielä paljoa maksa. Teinit ja siitä ylöspäin vievät satoja eutoja kuussa; lukio, harrastukset, ajokortit, reissut koti- ja ulkomaille, jatko-opinnot jne.

Voi tietysti jättää kaikki nuo tekemättä rahanpuutteen vuoksi, mutta kyllä nuori saa todella tuntea mitä syrjäytyminen on.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapset ei vielä paljoa maksa. Teinit ja siitä ylöspäin vievät satoja eutoja kuussa; lukio, harrastukset, ajokortit, reissut koti- ja ulkomaille, jatko-opinnot jne.

Voi tietysti jättää kaikki nuo tekemättä rahanpuutteen vuoksi, mutta kyllä nuori saa todella tuntea mitä syrjäytyminen on.

Pitääkö lapsille oikeasti kustantaa ajokorttikin? Kuinka yleistä tämä on? Itse olen kasvanut perheessä jossa molemmilla vanhemmilla oli työt ja omakotitalo yms. eli ei ihan köyhiä oltu, mutta ei meille lapsille mitään ajokortteja maksettu. Eikä kyllä kavereillekaan vanhemmat maksaneet.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapset ei vielä paljoa maksa. Teinit ja siitä ylöspäin vievät satoja eutoja kuussa; lukio, harrastukset, ajokortit, reissut koti- ja ulkomaille, jatko-opinnot jne.

Voi tietysti jättää kaikki nuo tekemättä rahanpuutteen vuoksi, mutta kyllä nuori saa todella tuntea mitä syrjäytyminen on.

Ei se mitään syrjäytymistä ole jos ei lapselle makseta ulkomaanmatkoja ja ajokorttia :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapset ei vielä paljoa maksa. Teinit ja siitä ylöspäin vievät satoja eutoja kuussa; lukio, harrastukset, ajokortit, reissut koti- ja ulkomaille, jatko-opinnot jne.

Voi tietysti jättää kaikki nuo tekemättä rahanpuutteen vuoksi, mutta kyllä nuori saa todella tuntea mitä syrjäytyminen on.

Ei se mitään syrjäytymistä ole jos ei lapselle makseta ulkomaanmatkoja ja ajokorttia :D 

Ja nykyään fiksut nimenomaan eivät lennä vaikka olisi varaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni on se tilanne, että itse en työskentele erityisen hyväpalkkaisella alalla, ja mies saattaa joutua vamman vuoksi jopa työkyvyttömyyseläkkeelle. Ainakaan suurta uraa miehellä ei ole edessä, vaikka jotain palkkatuettua työtä välillä olisikin.

Aiomme silti yrittää saada lasta jossain vaiheessa. Yhdessä olemme olleet yli 12 vuotta jo. En ajattele, että meillä "olisi oikeus vanhemmuuteen", vaan ennemmin niin, että kyllä meistä ihan hyvät vanhemmat tulisi.

Tulomme eivät ole suuret, mutta elämme varojemme mukaan. Olen tottunut pärjäämään näin. Aina on terveellistä ruokaa ja laskut maksettu. Asumme vuokralla luhtitalossa kaupungin palvelujen lähellä, emme pidä autoa ja rahamme eivät mene osamaksuihin tai lainoihin, joihin meillä ei olisikaan varaa. Olen laskenut, että ainakin yhteen lapseen olisi varaa niin, että hänen lapsuutensa olisi kaikin tavoin "normaali". Lisäksi minulla on vielä nuoret vanhemmat, joilta taatusti saisimme monenlaista tukea.

Mielestäni pärjää, kun suhteuttaa menot tuloihinsa. Täydessä yksinhuoltajuudessa on kuitenkin otettava taloudellisten asioiden lisäksi muitakin seikkoja huomioon.

Teet siis lapset tukien ja isovanhempien varaan? Onpa aikuista!

Minkä tukien? Mitään en kyllä tuista puhunut. Itse olen tähänkin mennessä työlläni itseni ja puolisoni elättänyt. Ammattikorkeankin rahoitin ihan omalla työlläni, en tuilla. Ja nuoret vanhemmat mainitsin lähinnä tukiverkostona, joka on erittäin positiivinen asia sen lapsen kannalta monin tavoin. En tarkoittanut, että heidän varaan laskisin pärjäämiseni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapset ei vielä paljoa maksa. Teinit ja siitä ylöspäin vievät satoja eutoja kuussa; lukio, harrastukset, ajokortit, reissut koti- ja ulkomaille, jatko-opinnot jne.

Voi tietysti jättää kaikki nuo tekemättä rahanpuutteen vuoksi, mutta kyllä nuori saa todella tuntea mitä syrjäytyminen on.

Pitääkö lapsille oikeasti kustantaa ajokorttikin? Kuinka yleistä tämä on? Itse olen kasvanut perheessä jossa molemmilla vanhemmilla oli työt ja omakotitalo yms. eli ei ihan köyhiä oltu, mutta ei meille lapsille mitään ajokortteja maksettu. Eikä kyllä kavereillekaan vanhemmat maksaneet.

Omassa suvussani ja kavereiden perheissä on kyllä vanhemmat maksaneet ajokortin lapsilleen.