Mistä huomasit työpaikkahaastattelussa, että et tule saamaan paikkaa, vaikka haluat sen?

Haastattelijat rupesivat kehumaan kesken kaiken toista haastateltavaa. Minulla oli tehtävään sopiva koulutus, työkokemusta vastaavista tehtävistä 10 vuotta ja hyvät työtodostukset. Toisella oli vielä paremmat, mutta ei sitä olisi tarvinnut minulle hehkuttaa.

"No ei me tiedetä, onko meillä tarjota sinua kiinnostavaa tehtävää, kun tuolla koulutuksella varmaan hakeudutaan vähän toisentasoisiin hommiin." Niin siis huvikseenko luulette että tänne hain, tein psykologiset ja matemaattiset testit ja saavuin paikalle vaan sanoakseni, että ei mua kyllä oikeasti kiinnosta?

Tuo oli eka lause sen jälkeen kun olin esittäytynyt ja kätellyt haastattelijan. Yritä niistä lähtökohdista sitten jatkaa haastattelua.

Kerran siitä kun se vastapäätä läppärinsä kanssa istuva nuori johtaja ilmeisesti katseli siinä livenä maksuhäiriöt ja rupesi virnistelemään siinä kesken kaiken ja heti perään rupesi kyselemään kaikenlaisia epäolennaisuuksia jotka ei liity työpaikkaan tai työntekoon mitenkään. Jälkeenpäin nimittäin näki rekisteristä että se oli katsonut ne maksuhäiriöt. Jälkeenpäin sitten "joo me palataan asiaan joskus ensi viikolla jos valitaan sut jatkoon" ja ei tietenkään valittu. 

Homma ei ollut vastuuhomma mitenkään ja olin täysin halukas, pätevä ja sopiva siihen hommaan mutta tää oli näitä nuoria menestyjiä jotka ei kait sitten halunneet tavista jolla oli joskus ollut rahallisia ongelmia firmansa viboja sotkemaan. 

Kerronpa tähän yhden omista kokemuksistani.

Olin aikoinani valtiolla töissä tekemässä tiivistä yhteistyötä ja erinomaista tulosta erään tehokkaan mutta hyvin kieron ja kaksinaamaisen ihmisen kanssa. Tulimme keskenämme toimeen ongelmitta vuosia, kunnes pätkitetty virkasuhteeni päättyi ja työparini yhtäkkiä puukotti minua selkään oikein perusteellisesti. Kirjallisesti, monen sivun mitalla.

Yli kymmenen vuotta tuon jälkeen hain valtiolta työpaikkaa. Tutkiessani organisaatiota huomasin, että vanha työparini oli ollut vuoden ajan siellä projektipäällikkönä. Hieman kirpaisi, mutta ajattelin osaavani suhtautua häneen neutraalin rauhallisesti, kun ei samalla osastollakaan oltaisi. Haastattelussa minulta kysyttiin yhteistyötaidoistani, ja hölmönä kaivoin esimerkiksi vanhan tiimityömenestykseni tämän työparin kanssa. Haastattelijoiden kasvoista näin, että se oli paha virhe. Kuulin jälkeenpäin muualta, että työparini oli osoittautunut katastrofaaliseksi virherekrytoinniksi, josta ei enää päästy eroon. Toista samanlaista ei selvästi haluttu taloon. Harmittaa.

Ap

Vietin "haastattelussa" puoli tuntia, jonka aikana sain sanotuksi haastattelijan puheripulin lomaan ehkä kaksi lausetta. Minulta ei kysytty mitään. Ilmeisesti, koska en lähtökohtaisesti kiinnostanut yhtään pätkää. Haastattelun jälkeen oli kyllä p'ska fiilis.