Synnytyskeskustelusta ja kivusta

Minulla on vain se yksi lapsi eli yksi synnytys mutta olen lukenut nyt viime päivinä paljon synnytysväkivallasta ja lääkärien vastaiskusta kipu kuuluu synnytykseen jne.

Synnytys on mahdollista kokea oikeastikin niin että kipua kokee vain vähän aikaa eli lähinnä ihan alussa ja se pakollinen ponnistusvaihe. Niin synnytin minä.
Toivoin kaikki mahdolliset kipujutut. Alussa hengitin ilokaasua, niin paljon että silmissä välillä sumeni, jos yhtään sattu. Sanoin ei riitä, pyörtyy. No epiduraali laitettiin ja koska se voi hidastaa synnytyksen etenemistä niin oksitoniinitipat jossainvaiheessa. En tuntenut kipua,makasin vain ja levähdin. Odotimme että varsinainen synnytys käynnnistyy. Söin siiinä aamupalankin että jaksan. Mitään en todella tuntenut. Kohdunsuu oli avautunut synnytykseen ja ponnistaminen oli jotain puoli tuntia. Siinä perusteltiin miksi ei täysin kivuttomasti voi tehdä. Siinä kärsin ja oli traumaattinen puolituntinen, mutta onneksi oli niin hirveää että mieli irtautui kropasta ja se auttoi selviään. Väliliha leikattiin varalta mutta puudutettiin ensin. Puudutukset sattui.

Eli synnytys on mahdollinen tehdä niin että alku on täysin kivuton, voi maata epiduraalipuudutuksella kun lääke avaa kohdunsuun tarpeeksi auki. Samalla voi nukkua ja levähtää ja itse söin aamupalan.

Olin alle 26v 56kg perusterve hyväkuntoinen synnyttäjä.