Vihdoin hs.fi puhuu synnytysväkivallasta!

Niinpä. Itse koin koko raskausajan ja synnytyksen kohtelun jotenkin epäinhimillistävänä. Useimmat kohtelivat kuin en olisi ihminen ollenkaan, siis sellainen jota katsotaan silmiin, jolle jutellaan, jota kohdellaan tietoisena olentona jolla on myös toiveita ja pelkoja. Olin yhtäkkiä vain joku tiine lehmä, jossa ainoa tärkeä asia oli se tiineys ja sen kulku. Raskaudella ja vauvalla oli väliä, minulla ei. 

Ikävimpinä kokemuksina muistan mm. synnytystapa-arvion, joka oli uskomattoman tuskallinen. Sen sijaan että tutkimuksen tekijä olisi varoittanut kivusta, ehkä pahoitellutkin että tämä nyt täytyy tehdä vaikka se sattuukin, niin kun vähän hätkähdin ja päästin äänen, kolkolla äänellä totesi, että kuule olisi pitänyt ajatella sitä ennen kuin pulla pistettiin uuniin. Ja sanoi että tämä ei ole mitään synnytyksen kipuihin nähden. Sekä kätilö, joka koko ajan natkutti kaikesta ja komensi. Leikkasi välilihan selittämättä miksi sellainen täytyy tehdä ja se ommeltiin ilman puudutusta, koska "minä itsehän halusin lääkkeettömän synnytyksen, se pitää sitten kestää loppuun saakka".

Kuritusväkivallasta on jo päästy eroon, ja toivottavasti seuraavaksi synnytysväkivallasta. Synnytysväkivalta odottaa kieltämistään.

Tämä juttu + alhaiset synnytysluvut = toivottavasti synnytysväkivalta otetaan tosissaan.

Nainen on susi naiselle! 

Kukaan mies ei uskaltaisi tehdä tai sanoa mitään tuollaista miehelle eikä varsinkaan naiselle. Mutta nainen voi loukata toista naista vaikka kuinka verisesti, ja se on vaan normi settiä?

Monissa ulkomaissa naisia ei makuuteta synnytyksessä. Synnyttävät joko tuolilla istuen, kyykyssä tai vesialtaassa. Tuolla huomioidaan myös isien osa paremmin, mies saa istua naisen takana ja jopa itse vastaanottaa lapsensa. Synnytystilassa ei myöskään meluta ja pidetä kirkkaita valoja ja perhettä ei missään vaiheessa sairaalassa olon aikana revitä erilleen.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on susi naiselle! 

Kukaan mies ei uskaltaisi tehdä tai sanoa mitään tuollaista miehelle eikä varsinkaan naiselle. Mutta nainen voi loukata toista naista vaikka kuinka verisesti, ja se on vaan normi settiä?

Onpa erikoinen näkemys sinulla. Et taida tietää paljoa miesten elämästä, jos kuvittelet heidän kohtelevan toisiaan aina kivasti ja oikeudenmukaisesti. Asia, josta puhut ei ole mitenkään sukupuolisidonnainen.

Esikoisen kohdalla (suunniteltu sektio) minulle ei vaihdettu kipulääkitystä, ei löytynyt olevinaan lääkäriä paikalle joka olisi määrännyt toista kipulääkettä; oksensin kaiken ja voin pahoin, ruoka ei pysynyt mahassa, pyörrytti ja heikotti. Piti itse hakea ruoka sektion jälkeen jo seuraavana päivänä (leikkauspotilaan näkökulmasta) pitkän matkan päästä käytävän toisesta päästä. Erään kerran sektiosta ihan alkupäivinä pyysin hoitajaa nostamaan rinnalle vauvan ensisängystä, koska itse olin niin kipeä, nouseminen ja liikkuminen oli vaikeaa, joku hoitaja tuli tuohtuneena paikalle ja sanoi että "sektio ei ole mikään syy olla nostelematta vauvaa, heillä on tärkeämpiäkin tehtäviä hoidettavana ja moni sektioäiti lähtee reippaasti seuraavana päivänä liikkeelle ja haluavat kuntoutua, liikunta tekee vaan hyvää leikkauksen jälkeen ym ym". Itku kurkussa jäin pärjäilemään vauvan kanssa yksin ja päätin että pärjään mieluummin yksin kuin tällaisten hoitajien kanssa.

Toisen vauvamme syntymisen kohdalla valitin sairaalaan esikoisen kohdalla kokemistani asioista sydämeni kyllyydestä. Sattui ihana kätilö, jolle avauduin ja hän totesi kauhistuneena, että sinua on oikeasti kohdeltu väärin (oli mm. katsonut papereista kirjoitukset ja lääkitykset) ja kipulääkitys on ollut todella huono, ja hän sanoi vielä nyt huolehditaan, että tällaista ei enää pääse tapahtumaan.

Kaikki tarinat esille! Tärkeä aihe!!! Tämä tällainen synnytysväkivalta EI SAA ENÄÄ JATKUA!

Näistä välilihaleikkauksista kuulin sairaalassa usealta äidiltä, he kertoivat juuri tuon että puudute ei ollut kerinnyt edes vaikuttaa eikä heidän kanssaan keskusteltu juuri ollenkaan kun veitsi jo liikkui.

Yksi äiti kertoi että hänen välilihaansa oli tehty todella suuri viilto, pienempikin kuulemma olisi riittänyt kun joku toinen ammattilainen oli asiaa katsonut! Mä en silloin osannut oikein sanoo hänelle muuta kuin että ihan hirveää ja lohduttaa jotenkin.

Kuulemma ihan tyypillistä että välilihaa ei puuduteta ennen saksimista, ajatellaan että "ei ne siinä supistuskivuissa mitään huomaa".

Tässä kuva toimenpiteestä (piirretty), jos joku ei tiedä mistä kyse.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/05/Medio-lateral…

Ihme hyssyttelijä tuo Kätilöliiton puheenjohtaja Marjo Lyyra ja kummallinen kannanotto. Ei saa puhua väkivallasta esimerkiksi, Miksi ei?

Todella asiatonta ja kertoo hyvin paljon siitä, miksi naiset nyt edes nostavat tätä aihetta esille. Uskomattoman naiivia ajatella, että synnytyksissä on vain hyviä hyvää tarkoittavia ihmisiä töissä. Näin ei ole MILLÄÄN alalla, jokaisella työpaikalla ja alalla on henkilöitä, jotka eivät sinne missään nimessä kuulu ja jotka todellakin toimivat muita vastaan ja tahalleen (psyykkistä) vahinkoa aiheuttaen. Tällainen hyssyttelijä haluaa kieltää koko ongelman olemasaolon, vaikka selkeästi on olemassa työyhteisöjä, joissa tällainen käytös on hyväksyttävää.

Mutta aina vähätellään se äiti ja äidin kokemus vain "tilanteesta" johtuvaksi  ja jokainen tuonkin naisen antama vastaus pesee kädet täysin henkilökunnalta. Äidin syy loppupeleissä ja äiti tulkitsee väärin ja äiti kuitenkin sitten tekee väärin. Esimerkkinä sellainen ääritapaus, missä äiti on kieltäytynyt kaikesta hoidosta/seurannasta koko raskauden ajan, hei haloo. Miten tuollainen nainen edes saa toimia koko liiton puheenjohtajan? 

Teoriassa ymmärrän prolife-tyyppien sun muiden näkökulmasta, että nainen menettää oikeuden vartaloonsa siksi aikaa kun on raskaana ja tehdään mitä vain että lapsi saadaan elävänä ulos, viis naisen tuntemuksista, vammoista, tai vaikka kuolemasta. Mutta miksi sitä päätäntävaltaa ei saa edes synnytyksen jälkeen takaisin, vaan tikataan väkisin jne?

Minulle henkilökohtaisesti kaikista pahin asia oli se, että 37 tuntia kestäneen raskaan ja vaikean synnytyksen jälkeen puolisoni, lapsen isä lähetettiin keskellä yötä kotiin. Kukaan ei edes kysynyt häneltä, että millä on liikkeellä, onkohan hyvä lähteä kahden vuorokauden valvomisen jälkeen kotiin ajamaan. Tuntui kauhealta rangaistukselta, että koska synnytykseen tuli komplikaatioita, en päässyt potilashotelliin eikä siis saatu olla koko tuore perhe yhdessä. Ihan kuin se muutenkin ikävä synnytyskokemus ei olisi riittänyt, sitten päälle tuli vielä tuollainen kokemus. 

Lapsia syntyy vähemmän kuin koskaan, olisiko se oikeasti mahdoton ajatus, että yhä tyhjemmäksi käyvistä synnytysvuodeosastoista tehtäisiin sellaisia, että perhehuone on lähtökohta, ei mikään harvojen luksus. 

Vierailija kirjoitti:

Monissa ulkomaissa naisia ei makuuteta synnytyksessä. Synnyttävät joko tuolilla istuen, kyykyssä tai vesialtaassa. Tuolla huomioidaan myös isien osa paremmin, mies saa istua naisen takana ja jopa itse vastaanottaa lapsensa. Synnytystilassa ei myöskään meluta ja pidetä kirkkaita valoja ja perhettä ei missään vaiheessa sairaalassa olon aikana revitä erilleen.

Monissa kotimaisissa sairaaloissa on ihan sama meininki. Kun viimeksi maaliskuussa synnytin niin kyllä kätilöt (vuoro vaihtui välillä) suosittelivat liikkumaan ja jumppapalloilemaan ja miehelle tuotiin kahvi pyytämättä, jotta voisi olla vierellä koko synnytyksen ajan. (Nykyisin synnytyssairaaloissa taitaa olla liikaakin tilaa ja aikaa kun asiakkaita on niin vähän) Radiosta sai kuunnella tahtomaansa musiikkia tai olla kuuntelematta, hämärää oli. Perhehuoneenkin olisimme saaneet (se on toki vähän tuurista kiinni), mutta miehen piti mennä vahtimaan vanhempia lapsia kotiin.

Suomi on aikalailla mihinkä vain ulkomaihin verrattuna varsin suosittu paikka synnyttää. En väitä, että jokaiselle kokemus olisi kuitenkaan yhtä hattaraunelmaa. Varmasti on ammattitaidottomia kätilöitä, itse huokasin helpotuksesta viimeisessä synnytyksessä vuoron vaihtuessa sillä ensimmäisestä kätilöstä sai epämääräisen kuvan, seuraava oli taivaan enkeli.

Veikkaan, että näissä negatiivisissa kokemuksissa vaikutusta on myös synnyttäjän "tilalla". Äiti voi olla kivuissaan niin sekava tai transsissa, ettei hänelle pystytä artikuloimaan riittävän selvästi ja nopeasti seuraavia toimenpiteitä tai synnyttäjä ei itse kykene artikuloimaan sitä omaa tahtoaan. Tuosta on varmasti kyse hyvin usein.

Sitten on varmasti sitäkin, ettei synnyttäjää uskota, häntä mitätöidään tai hänelle halutaan olla tieten tahtoen julmia. En tiedä voiko mikään metoo-kampanja poistaa sellaista pahuutta maailmasta, luulisi ongelmien olevan silloin peräisin sadistisen hoitohenkilökunnan lapsuudesta tai jotain...

Suurin osa kätilöistä ja lääkäreistä tekee työnsä hyvin ja uskon, että heidän tekemänsä tarkoituksettomat virheet eivät lopu tällaiseen kampanjointiin. Suoranaiseen ilkeyteen/julmuuteen/väkivaltaan taas voitaisiin kenties vaikuttaa tehokkaammin tarkemmalla seulalla jo alan opiskelijavalinnoissa. t. Aivan heittämällä sh-kouluun kun sh:t ainakin työllistyy, ei tosin ole mitään kutsumusta alalle ja onneksi vaihdoin lopulta alaa, saa kiittää.

Mutta tuskin alalle sopimattomists kätilöistä/lääkäreistä tulee alalle sopivampia vain instakampanjoinnilla. Heidänlaistensa ei alunperinkään olisi pitänyt eikä jatkossakaan pitäisi päästä koko alalle.

Tamperelainen synnytys v. 2002 eli olin jo synnärillä, mutta kätilö pisti minut lepohuoneeseen lepäämään. Sattui mielettömästi, mutta kätilö sanoi ”olet vain noin kipeä kun olet väsynyt”. Kärvistelin lepohuoneessa 30 min ja sitten pyysin, että tehtäisiin sisätutkimus. Ärtynyt kätilö teki sen ja vauvamme olikin jo syntymässä. Äkkiä kärrättiin synnyttämään ja 5 min päästä poikamme oli syntynyt.

Syvältä oli tämä kokemus. Elämäänsä kyllästynyt kätilö ei ole mukava kokemus.

Traumaattinen kokemus. Olisin synnyttänyt yksin jos en olisi vaatinut sisätutkimusta. Kiirettä ei ollut kun oli yö.

En voi kiittää Tampereen synnärillä töissä olleita 21.6.2002. Huonoa hoitoa.

Kenen etu se on ettei synnyttäjää kuunnella? Kaverini äiti meinasi synnyttää kolmannen lapsen käytävälle, kun ei synnytyssaliin päästetty. Miehensä siinä vieressä yritti auttaa ja vaatia henkilökunnalta että ettekö millään ehtisi tutkimaan. 

Monesti vauvan väärä 

Oho, jäi viesti kesken. Monesti vauvan väärä asento synnytyskanavassa aiheuttaa jatkuvat supistukset joiden välissä ei pääse yhtään lepäämään, näissä tilanteissa on myös erittäin tyypillistä että naisen kokemaa synnytyskipua vähätellään kun ei vaan viititä (asennevamma?) tutkia tarpeeksi.

Muuten ihan jees meni eka synnytys, mutta kätilö leikkasi välilihan vaikka olin toivonut ettei sitä leikata ellei lapsen hyvinvointi niin vaadi. Napsis vaan kävi täysin yllättäen jalkovälissä, vaikka synnytys oli edennyt hyvin eikä ollut minkään laista hätätilannetta. Oli kivuliasta, ompelemisesta puhumattakaan, kun olin synnyttänyt ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Yritin synnytyksen jälkeen kysyä miksi episiotomia täytyikin sitten tehdä, ja kätilö vaan tokaisi että se nyt vaan on tapana. Kun nopeuttaa asioita ja toipuuu helpommin kuin jos repeää (tutkimus ei tue viime mainittua). Helppoa ei ainakaan ollut seuraavat pari kuukautta jona eppariarven takia oli äärimmäisen vaikea istua, pissata, jne. Myöhemmin näin tilastoista että ko. pieni aluesairaala on sellainen, jossa 40% synnyttäjistä tehdään episitiomia, kun monessa paikassa lukema on paljon alhaisempi. Alatiesynnytyskammoisille olisi kyllä hyvä paikka, siellä kun myös keisarinleikkaukseen päätyneet synnytykset olivat erittäin yleisiä. 

On se vaan hienoa, että tältä palstalta löytyy näin paljon lääketieteellistä ammattitaitoa. Itselläni ei kyllä ole tietämystä mennä neuvomaan edes terveydenhoitajaa, saati lääkäriä tai kätilöä.

Vierailija kirjoitti:

On se vaan hienoa, että tältä palstalta löytyy näin paljon lääketieteellistä ammattitaitoa. Itselläni ei kyllä ole tietämystä mennä neuvomaan edes terveydenhoitajaa, saati lääkäriä tai kätilöä.

Se on kuitenkin synnyttäjän oma keho jota käsitellään, ja siihen pitäisi kyllä olla itsemääräämisoikeus ainakin muissa kuin äärimmäisissä hätätilanteissa. Itse luotan omiin vaistoihini enemmän kuin alati vaihtuviin lääketieteellisiin käytäntöihin ja tutkimustietoihin, ja ajattelen esim. lääkäriä konsulttina, jonka asiantuntemusta voin hyödyntää mutta lopulta itse päätän mitä keholleni tehdään. Ja toki: kannan seuraukset myös itse.

Synnytyksen tapauksessa toki myös lapsen selviäminen on otettava huomioon, mutta kun näissäkään kertomuksissa tässä ketjussa ei ole kyse tapauksista, joissa olisi ollut vauvalla tai äidillä hengenvaara ja sitten valitettaisiin, kun ei kuunneltu hysteeristä äitiä joka sanoi vaikka EI keisarinleikkaukselle tai imukupille. Vaan tapauksissa joissa ei ole ollut hätätilannetta ja on silti oltu tylyjä tai tehty ei-välttämättömiä toimenpiteitä joista äidin kuuluisi saada päättää.