Vihdoin hs.fi puhuu synnytysväkivallasta!

Vierailija kirjoitti:

On se vaan hienoa, että tältä palstalta löytyy näin paljon lääketieteellistä ammattitaitoa. Itselläni ei kyllä ole tietämystä mennä neuvomaan edes terveydenhoitajaa, saati lääkäriä tai kätilöä.

Nämä kuules ovat aivan omakohtaisia kokemuksia. Esim. mun tuttava- , lähi- ja sukulaispiirissä vielä sattuu oleen terveydenhoitajia, lääkäreitä ja kätilöitäkin joiden kanssa olen keskustellut ainakin mun omat synnytystarinat ja paljon muutakin läpi ja he ovat antaneet mielipiteensä jokainen asiaan (heidän mielipiteensä vieläpä poikkeavat sairaalan hoitohenkilökunnan touhuista).

Juontaako juurensa kätilökoulutukseen jotkut toimenpiteet joita on tehty tuosta vaan "rutiinilla" kuten välilihanleikkaus? Kuka tietäisi?

Vierailija kirjoitti:

Muuten ihan jees meni eka synnytys, mutta kätilö leikkasi välilihan vaikka olin toivonut ettei sitä leikata ellei lapsen hyvinvointi niin vaadi. Napsis vaan kävi täysin yllättäen jalkovälissä, vaikka synnytys oli edennyt hyvin eikä ollut minkään laista hätätilannetta. Oli kivuliasta, ompelemisesta puhumattakaan, kun olin synnyttänyt ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Yritin synnytyksen jälkeen kysyä miksi episiotomia täytyikin sitten tehdä, ja kätilö vaan tokaisi että se nyt vaan on tapana. Kun nopeuttaa asioita ja toipuuu helpommin kuin jos repeää (tutkimus ei tue viime mainittua). Helppoa ei ainakaan ollut seuraavat pari kuukautta jona eppariarven takia oli äärimmäisen vaikea istua, pissata, jne. Myöhemmin näin tilastoista että ko. pieni aluesairaala on sellainen, jossa 40% synnyttäjistä tehdään episitiomia, kun monessa paikassa lukema on paljon alhaisempi. Alatiesynnytyskammoisille olisi kyllä hyvä paikka, siellä kun myös keisarinleikkaukseen päätyneet synnytykset olivat erittäin yleisiä. 

Niinpä. Luulisi että sairaalassa turvauduttaisiin tutkittuun tietoon mutta siitä ei voi olla kyse, sillä synnytyskäytännöt vaihtelevat niin paljon jo suomenkin sisällä. Asiaa pitäisi tutkia enemmän eikä vaan mennä mutulla, kun ei se ole äidin eikä syntyvän lapsen etu. 

Vierailija kirjoitti:

Monissa ulkomaissa naisia ei makuuteta synnytyksessä. Synnyttävät joko tuolilla istuen, kyykyssä tai vesialtaassa. Tuolla huomioidaan myös isien osa paremmin, mies saa istua naisen takana ja jopa itse vastaanottaa lapsensa. Synnytystilassa ei myöskään meluta ja pidetä kirkkaita valoja ja perhettä ei missään vaiheessa sairaalassa olon aikana revitä erilleen.

Juuri noin minä synnytin Jorvissa v. 2018, omasta halustani sain nuo asiat eikä niitä kyllä kukaan estellyt. Epiduraalia ei tyrkytetty eikä lihoja viilletty, puudutussuihke tuli kun tikattiin muutama tikki.

Vierailija kirjoitti:

Minulle henkilökohtaisesti kaikista pahin asia oli se, että 37 tuntia kestäneen raskaan ja vaikean synnytyksen jälkeen puolisoni, lapsen isä lähetettiin keskellä yötä kotiin. Kukaan ei edes kysynyt häneltä, että millä on liikkeellä, onkohan hyvä lähteä kahden vuorokauden valvomisen jälkeen kotiin ajamaan. Tuntui kauhealta rangaistukselta, että koska synnytykseen tuli komplikaatioita, en päässyt potilashotelliin eikä siis saatu olla koko tuore perhe yhdessä. Ihan kuin se muutenkin ikävä synnytyskokemus ei olisi riittänyt, sitten päälle tuli vielä tuollainen kokemus. 

Lapsia syntyy vähemmän kuin koskaan, olisiko se oikeasti mahdoton ajatus, että yhä tyhjemmäksi käyvistä synnytysvuodeosastoista tehtäisiin sellaisia, että perhehuone on lähtökohta, ei mikään harvojen luksus. 

Kurjaa, mutta eikö miehesi voinut itse tehdä päätöstä lähteä esim taksilla, tai jäädä hotelliin lähelle sairaalaa, miksi olisi ollut pakko ajaa. Tai sitten nukkumaan odotusaulaan kuten mun tuttu mies teki. Ei kai kätilöt voi ihan kaikista ihmisistä huolehtia äidin ja vauvan lisäksi, aikuisia kuitenkin olette. 

Minulla takana neljä alatiesynnytystä vuosina 2011-2017 kahdessa eri sairaalassa. Yllättävää kyllä, muistelen niitä ihan lämmöllä ja koen, että olen jopa päässyt suht helpolla, kun olen monien muiden juttuja kuunnellut. Pääsääntöisesti kokemukset olivat hyviä ja henkilökunta ok. Tietysti jotain aina on ja tiuskaisuja, mutta ei nyt mitään varsinaisesti, mitä pahalla miettisin. Olen jopa kaksi kertaa saanut synnyttää pystyasennossa, mikä oli huippujuttu. Tikkejä tuli vain esikoisesta pari ja niitä tikattaessa puudutus toimi hyvin. Sain usein kuulla, että minulla on kliinisesti hyvä lantio, ehkä se sitten auttoi synnytyksissä.

Se mitä mietin, on myös se, miten uskomattoman yksin vasta synnyttänyt äiti jää heti kun lapsi on syntynyt. Juurikin tuo, että kaiken saa tehdä itse ja kärvistellä kylmissään ilman peittoa. Minulle ainakin tullut joka synnytyksen jälkeen hirveän kylmä aina, liekö hormonijuttu. Lisäksi läyilö ovat aina arvostelleet lapsen ulkonäköä tai kommentoineet sukupuolta ihmeen vanhoillisesti. Meillä periytyy lapsille minun hiusteni väri siten, että syntyessään lapsilla on punertava tukka, joka myöhemmin vaalenee. Ja aina, joka ikinen kerta sitä on pitänyt ihmetellä ja oikein huutaa toinen kätilö katsomaan, miten on vauvalla erikoinen tukka. Ihmeellistä.

Ja neuvolassa synnytyksen jälkeen kaikki huomio on vauvassa. Viimeksi oli joku vähän nörtähtävä nuori vastavalmistunut lääkärimies, joka nauroi päin naamaa hermostuneen oloisesti kun kerroin synnytyksen kulusta. Koin sen vähän tahdittomana, kun olin juuri kertonut, miten kaikilla voimillani ponnistin vauvan parilla supistuksella ulos, kun vauvan sydänäänet heikkenivät ihan synnytyksen lopussa.

Minulle pahinta oli kohtelu synnytyksen jälkeen.

Synnytysosastolla meni ihan hyvin, vaikka synnytys oli vaikea, menetin runsaasti verta, eikä kivunlievitys toiminut toivotulla tavalla.

Siirryin sitten vauvan kanssa synnyttäneiden osastolle petikyydillä, sillä en pystynyt yhtään nousemaan ylös pyörtymättä (tämä johtui runsaasta verenvuodosta). Siinä meni useampi päivä, että veri riitti istumiseen.

Siellä synnyttäneiden osastolla osa hoitajista patisteli vaihtamaan vaippaa ja pesemään vauvaa vaikka en kyennyt sen helvetin veren vähyyden takia edes istumaan. Saatiin kuitenkin perhehuone ja mies pystyi sitten hoitamaan kaikki sellaiset vauvanhoitoon liittyvät asiat mitkä piti tehdä pystyasennossa.

Meille kummallekaan ei kerrottu missään vaiheessa mistä löytyy puhtaita vaatteita ja lakanoita. Yksi hoitaja kuitenkin armollisesti suostui tuomaan meille puhtaita samalla motkottaen kuinka ne pitäisi itse hakea. Ei kuitenkaan kertonut missä niitä säilötään.

Imetysopetus oli aivan huippu. Elämäänsä kyllästyneen oloinen hoitaja vaan sanoi, että "ei noilla voi imettää", ja meni pois. "Noilla" pystyi kuitenkin imettämään ja maitoa riitti yli oman vauvan tarpeen.

Sitten kun sain toisen lapsen, sama kaava toistui. Synnytysosastolle kaikki meni asiallisesti, mutta synnyttäneiden osastolla ei. Puhtaista vaatteista ja lakanoista sanottiin, että ovat samassa paikassa kuin viimeksikin eikä suostuttu sanomaan missä se sama paikka sijaitsee.

Onneksi kuitenkin jouduin vaihtamaan osastoa ensimmäisen päivän jälkeen niin sain samalla puhtaat lakanat :D

Osaston vaihtaminen johtui siitä, että se osasto johon ensin jouduin oli aivan liian täynnä eikä minulle ollut siellä omaa paikkaa ja jouduin olemaan täyteen ahdetun huoneen seinustalla (muiden potilaiden jalkopäässä) ilman mitään suojaa. Ei ollut verhoa eikä edes irtosermiä vuoteen viereen. Varsinkin vierailuaikana se oli kamalaa.

Se osaston vaihto oli kuitenkin todella outo.

Hoitaja tuli kesken ruokailun sanomaan, että nyt on löytynyt vapaa paikka ja pitää vaihtaa osastoa. Sanoin hänelle, että siirryn heti kun olen saanut syötyä. Se ei kuitenkaan käynyt hoitajalle, vaan toiselle osastolle piti lähteä heti. Siirryin sitten tarjottimen ja vauvan ja henkilökohtaisten tavaroideni kanssa toiselle osastolle. Siellä toisella osastolla hoitajat kyllä ihmettelivät sitä ettei ollut saanut ruokailua hoitaa loppuun ennen siirtymistä.

En yhtään ymmärrä miksi joidenkin hoitajien pitää olla ilkeitä synnyttäville tai vasta synnyttäneille äideille.

Ei enää yhtään kertaa sitä p@askaa minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa ulkomaissa naisia ei makuuteta synnytyksessä. Synnyttävät joko tuolilla istuen, kyykyssä tai vesialtaassa. Tuolla huomioidaan myös isien osa paremmin, mies saa istua naisen takana ja jopa itse vastaanottaa lapsensa. Synnytystilassa ei myöskään meluta ja pidetä kirkkaita valoja ja perhettä ei missään vaiheessa sairaalassa olon aikana revitä erilleen.

Monissa kotimaisissa sairaaloissa on ihan sama meininki. Kun viimeksi maaliskuussa synnytin niin kyllä kätilöt (vuoro vaihtui välillä) suosittelivat liikkumaan ja jumppapalloilemaan ja miehelle tuotiin kahvi pyytämättä, jotta voisi olla vierellä koko synnytyksen ajan. (Nykyisin synnytyssairaaloissa taitaa olla liikaakin tilaa ja aikaa kun asiakkaita on niin vähän) Radiosta sai kuunnella tahtomaansa musiikkia tai olla kuuntelematta, hämärää oli. Perhehuoneenkin olisimme saaneet (se on toki vähän tuurista kiinni), mutta miehen piti mennä vahtimaan vanhempia lapsia kotiin.

Suomi on aikalailla mihinkä vain ulkomaihin verrattuna varsin suosittu paikka synnyttää. En väitä, että jokaiselle kokemus olisi kuitenkaan yhtä hattaraunelmaa. Varmasti on ammattitaidottomia kätilöitä, itse huokasin helpotuksesta viimeisessä synnytyksessä vuoron vaihtuessa sillä ensimmäisestä kätilöstä sai epämääräisen kuvan, seuraava oli taivaan enkeli.

Veikkaan, että näissä negatiivisissa kokemuksissa vaikutusta on myös synnyttäjän "tilalla". Äiti voi olla kivuissaan niin sekava tai transsissa, ettei hänelle pystytä artikuloimaan riittävän selvästi ja nopeasti seuraavia toimenpiteitä tai synnyttäjä ei itse kykene artikuloimaan sitä omaa tahtoaan. Tuosta on varmasti kyse hyvin usein.

Sitten on varmasti sitäkin, ettei synnyttäjää uskota, häntä mitätöidään tai hänelle halutaan olla tieten tahtoen julmia. En tiedä voiko mikään metoo-kampanja poistaa sellaista pahuutta maailmasta, luulisi ongelmien olevan silloin peräisin sadistisen hoitohenkilökunnan lapsuudesta tai jotain...

Suurin osa kätilöistä ja lääkäreistä tekee työnsä hyvin ja uskon, että heidän tekemänsä tarkoituksettomat virheet eivät lopu tällaiseen kampanjointiin. Suoranaiseen ilkeyteen/julmuuteen/väkivaltaan taas voitaisiin kenties vaikuttaa tehokkaammin tarkemmalla seulalla jo alan opiskelijavalinnoissa. t. Aivan heittämällä sh-kouluun kun sh:t ainakin työllistyy, ei tosin ole mitään kutsumusta alalle ja onneksi vaihdoin lopulta alaa, saa kiittää.

Mutta tuskin alalle sopimattomists kätilöistä/lääkäreistä tulee alalle sopivampia vain instakampanjoinnilla. Heidänlaistensa ei alunperinkään olisi pitänyt eikä jatkossakaan pitäisi päästä koko alalle.

Juuri näin. Olen työn puolesta paljon tekemisissä eri alan ammattilaisten kanssa, ja aina löytyy se tietty porukka jolle asiakas (tai potilas) on vaan tyhmä, kun tietää liian vähän tai väärin tai ei osaa heti tehdä jotain asiaa. Kas kummaa, kun ne "avuttomat" asiakkaat tekee jotain juttuja vaan kerran elämässä ja ammattilainen on työpaikallaan just siksi, että voi neuvoa ja auttaa ja olla tukena.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa ulkomaissa naisia ei makuuteta synnytyksessä. Synnyttävät joko tuolilla istuen, kyykyssä tai vesialtaassa. Tuolla huomioidaan myös isien osa paremmin, mies saa istua naisen takana ja jopa itse vastaanottaa lapsensa. Synnytystilassa ei myöskään meluta ja pidetä kirkkaita valoja ja perhettä ei missään vaiheessa sairaalassa olon aikana revitä erilleen.

Juuri noin minä synnytin Jorvissa v. 2018, omasta halustani sain nuo asiat eikä niitä kyllä kukaan estellyt. Epiduraalia ei tyrkytetty eikä lihoja viilletty, puudutussuihke tuli kun tikattiin muutama tikki.

Minä synnytin 2018 Naikkarilla ja sama kokemus, tosin tikkejä tuli tasan 0 kpl, koska kätilö tuli välilihaa ponnistaessa. Jouduin makaamaan ainoastaan muutamaan otteeseen lyhyen ajan, kun otettiin vauvan sykekäyrää. Muutoin istuin, ja siihen ennemminkin rohkaistiin, eikä oltu pakottamassa sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

On se vaan hienoa, että tältä palstalta löytyy näin paljon lääketieteellistä ammattitaitoa. Itselläni ei kyllä ole tietämystä mennä neuvomaan edes terveydenhoitajaa, saati lääkäriä tai kätilöä.

"Lääketieteellisen ammattitaidon" ykkösjuttu on lukea potilasta ja jokaista tilannetta ennen kaikkea inhimillisten ja empaattisten silmälasien läpi. Onneksi olen kohdannut monta tällaista lääkäriä ja hoitajaa. Ja kätilöä. Silti tässäkin ketjussa on konkreettisia esimerkkejä siitä, että ammattiaan harjoittavat myös ne, joille esim oman alan viimeisin tutkimustieto on aivan vierasta, tai potilaan kuuntelu. Ylipäänsä synnyttäjät ovat valistuneempia nykyään kuin ennen, jos ovat halunneet perehtyä asiaan ennalta. Tutkimustieto on kenen tahansa saatavilla ja asioita uutisoidaankin. Ja on naiset aina osanneet synnyttää, ilman mitään lääketieteen edustajia, kun ei niitä ole ollut.

Tiesitkö esim, että pelko lisää kivun kokemusta? tai että doulan läsnäolo synnytyksessä vähentää repeämiä? 

Vierailija kirjoitti:

Monissa ulkomaissa naisia ei makuuteta synnytyksessä. Synnyttävät joko tuolilla istuen, kyykyssä tai vesialtaassa. Tuolla huomioidaan myös isien osa paremmin, mies saa istua naisen takana ja jopa itse vastaanottaa lapsensa. Synnytystilassa ei myöskään meluta ja pidetä kirkkaita valoja ja perhettä ei missään vaiheessa sairaalassa olon aikana revitä erilleen.

Vieläkö jossain makuutetaan? Mulla ei ole kuin hyvää sanottavaa synnyttämisestä Suomessa. Olen kyllä synnyttänyt ulkomaillakin ja kyllä täällä oli enemmän vaihtoehtoja niin kivunlievitykselle kuin synnytyksellekin. Huone oli hämärä ja lääkäri tuli nopeasti paikalle. Meitä oli vain kaksi synnyttäjää sinä yönä.

Vierailija kirjoitti:

Esikoisen kohdalla (suunniteltu sektio) minulle ei vaihdettu kipulääkitystä, ei löytynyt olevinaan lääkäriä paikalle joka olisi määrännyt toista kipulääkettä; oksensin kaiken ja voin pahoin, ruoka ei pysynyt mahassa, pyörrytti ja heikotti. Piti itse hakea ruoka sektion jälkeen jo seuraavana päivänä (leikkauspotilaan näkökulmasta) pitkän matkan päästä käytävän toisesta päästä. Erään kerran sektiosta ihan alkupäivinä pyysin hoitajaa nostamaan rinnalle vauvan ensisängystä, koska itse olin niin kipeä, nouseminen ja liikkuminen oli vaikeaa, joku hoitaja tuli tuohtuneena paikalle ja sanoi että "sektio ei ole mikään syy olla nostelematta vauvaa, heillä on tärkeämpiäkin tehtäviä hoidettavana ja moni sektioäiti lähtee reippaasti seuraavana päivänä liikkeelle ja haluavat kuntoutua, liikunta tekee vaan hyvää leikkauksen jälkeen ym ym". Itku kurkussa jäin pärjäilemään vauvan kanssa yksin ja päätin että pärjään mieluummin yksin kuin tällaisten hoitajien kanssa.

Toisen vauvamme syntymisen kohdalla valitin sairaalaan esikoisen kohdalla kokemistani asioista sydämeni kyllyydestä. Sattui ihana kätilö, jolle avauduin ja hän totesi kauhistuneena, että sinua on oikeasti kohdeltu väärin (oli mm. katsonut papereista kirjoitukset ja lääkitykset) ja kipulääkitys on ollut todella huono, ja hän sanoi vielä nyt huolehditaan, että tällaista ei enää pääse tapahtumaan.

Kaikki tarinat esille! Tärkeä aihe!!! Tämä tällainen synnytysväkivalta EI SAA ENÄÄ JATKUA!

Onpa erilaista eri sairaaloissa. Multa kysyttiin heti ekana synnytyksen jälkeisenä aamuna että haluaisinko aamupalan huoneeseen. Ja ihan alatiesynnytys oli. Ja synnyttäessä lääkäri tuli paikalle parissa minuutissa puudutteiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle henkilökohtaisesti kaikista pahin asia oli se, että 37 tuntia kestäneen raskaan ja vaikean synnytyksen jälkeen puolisoni, lapsen isä lähetettiin keskellä yötä kotiin. Kukaan ei edes kysynyt häneltä, että millä on liikkeellä, onkohan hyvä lähteä kahden vuorokauden valvomisen jälkeen kotiin ajamaan. Tuntui kauhealta rangaistukselta, että koska synnytykseen tuli komplikaatioita, en päässyt potilashotelliin eikä siis saatu olla koko tuore perhe yhdessä. Ihan kuin se muutenkin ikävä synnytyskokemus ei olisi riittänyt, sitten päälle tuli vielä tuollainen kokemus. 

Lapsia syntyy vähemmän kuin koskaan, olisiko se oikeasti mahdoton ajatus, että yhä tyhjemmäksi käyvistä synnytysvuodeosastoista tehtäisiin sellaisia, että perhehuone on lähtökohta, ei mikään harvojen luksus. 

Kurjaa, mutta eikö miehesi voinut itse tehdä päätöstä lähteä esim taksilla, tai jäädä hotelliin lähelle sairaalaa, miksi olisi ollut pakko ajaa. Tai sitten nukkumaan odotusaulaan kuten mun tuttu mies teki. Ei kai kätilöt voi ihan kaikista ihmisistä huolehtia äidin ja vauvan lisäksi, aikuisia kuitenkin olette. 

No tottakai voi ja tekikin, mutta mielestäni on kuvaavaa, ettei tuollaisille asioille ilmeisesti uhrata ajatustakaan. Synnytys, erityisesti pitkä ja vaikea sellainen, voi olla isällekin niin raskas kokemus, ettei pää välttämättä toimi sillä tasolla, että äkkiä selvittää, mikäs se onkaan lähin hotelli tässä (ehkä täysin vieraassa)  kaupungissa ja sitten menee sinne yöllä klo 3.30 kysymään huonetta. Ei tuo yksityiskohta ollut ainoa harmitukseni tuossa prosessissa, pikemminkin nimenomaan pieni yksityiskohta, vaan laajemminkin olen surullinen siitä, miten vähäiseksi isän ja puolison rooli synnytyssairaaloissa jää. Että miksi edelleen remontoidutkin vuodeosastot suunnitellaan siten, että perhehuoneita on minimaalinen määrä ja "hienosti synnyttäneet" pääsevät palkintona potilashotelleihin, mutta me, joille synnytys oli muutenkin raskas kokemus, jäädään yksin neljän hengen huoneisiin selviytymään. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulemma ihan tyypillistä että välilihaa ei puuduteta ennen saksimista, ajatellaan että "ei ne siinä supistuskivuissa mitään huomaa".

Tässä kuva toimenpiteestä (piirretty), jos joku ei tiedä mistä kyse.

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/0/05/Medio-lateral…

Ihan kauheeta. Mä olin huolissani heikentyvän epiduraalin takia että sattuuko tuo epparin tekeminen. Kätilö hyvin lempeästi siveli välilihaa kylmällä ja kysyi että tuntuuko miltä. Ja koska en tuntenut kylmää niin vakuutti että puudutus toimii edelleen. Ja niinhän se oli. En tuntenut viiltoa ollenkaan.

Kaksi lasta, kaksi helppoa synnytystä.

Esikoinen tuli niin, että vedet meni mutta muuta ei tapahtunut. Sitten käynnystystippaa kun päivä oltiin odoteltu josko alkaisi supistella. Toki kävi kipeää, mutta epiduraalin sain lopulta. Ponnistin kahdeksan minuuttia ja lapsi oli syntynyt. Työntekijät ei päätä silitelleet tai pokkuroineet. Kerroin, että ensimmäistä kertaa olen synnyttämässä, heille ko. homma on jokapäiväistä. Sanoin, että luotin siihen, että tietävät mitä tekevät.

Kuopus syntyi luonnollisilla supistuksilla. Ei tarvittu käynnistää. Sairaalaan tullessa olin jo kuusi senttiä auki, nestetippa käteen, sitten spinaali. Kymmenen minuuttia ponnistelua ja lapsi syntynyt. Mukava henkilökunta. Viereisen huoneen nainen huusi kuin hyeena. Minulle oli kuitenkin varattu anestesialääkäri pistämään spinaali ennen tätä. Kätilö meinasi kuolla nauruun, kun sanoin että mulle tilattiin se puudutus sitten ensin ja minä sen ensin kanssa sitten haluan. Ja jos se tarkottaa, että pitää huutaa vielä lujempaa, niin onnistuu kyllä.

Miehen reaktio kaikkiin kauhukertomuksiin tottuneena oli että "täh, noinko helposti?" kun lapset syntyi.

Vierailija kirjoitti:

Juontaako juurensa kätilökoulutukseen jotkut toimenpiteet joita on tehty tuosta vaan "rutiinilla" kuten välilihanleikkaus? Kuka tietäisi?

Ei nykyaikana kyllä enää tehdä "rutiinisti" episiotomiaa. Osa kommentoijista on varmaan synnyttänyt vuosia sitten jolloin toimenpide oli yleisempi. Tai sitten on kohdalle sattunut kätilö joka ei ole vähään aikaan käynyt koulutuksessa.

Gynekologian harjoittaminen tulisi lopettaa Suomessa. Näin saadaan patriarkaatin harjoittama törkeä sukupuolittunut väkivalta päättymään.

Synnytyksistä ei ole kokemusta, mutta missä muualla sairaalassa potilaille tehdään tuskallisia ja kivuliaita toimenpiteitä ilman kivunlievitystä? Ei missään. Naistenpoli on suoraan kuin keskiajalta. Kaikki tehdään ilman puudutuksia, esim. kivuliaat tähystykset, näytepalat ja muut toimenpiteet. Hammaslääkärissä annetaan puudutuspiikkiä pienenkin reiän poraamiseen ja pyydetään antamaan käsimerkki, jos vähänkin tuntuu. Naistenpolilla sidotaan itkevä ja huutava nainen remmeillä tuoliin ja kaksi hoitajaa pitelee kiinni. Aivan järkyttävää. Olen päättänyt, että en enää ikinä mene sinne, vaikka mikä olisi.

Minun veikkaukseni on, että iso osa noista huonoista kokemuksista johtuu siitä, että synnyttäjällä on ollut ns. ruusunpunaisia kuvitelmia siitä, millainen synnytys on ja todellisuus yllättää. Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan ja välillä henkilökunta joutuu toimimaan vastoin synnyttäjän tahtoa, koska oikeasti on kiire, jotta syntyvä lapsi ei vahingoitu tai synnyttäjä itse selviää hengissä. Varmasti osa kokemuksista on aivan oikeasti huonoja, mutta on taatusti äärimmäisen harvinaista, että henkilökunta tahallaan aiheuttaisi ylimääräistä kipua ja muuta vahinkoa. Vahinkoja taas varmasti sattuu ja jonkun kohdalle nekin osuvat.

Hämmästelen vähän sitä, miten hyvin monet muistavat, mitä synnytyksen yhteydessä on tapahtunut. Vaimoni (neljä lasta) sanoo, että minä muistan varmasti monet asiat paremmin, koska hän on ollut ison ajasta väsynyt tai hän muistaa vain sen, mitä on itse tehnyt ja miltä on tuntunut, mutta ei mitään siitä, mitä ympärillä on tapahtunut. Minun muistikuvani kertovat, että henkilökunta on aina ollut rauhallista, ystävällistä ja avuliasta, paitsi yksi henkilökunnan edustaja, joka lähetti minut kotiin odottamaan, kun lapsiveden menon jälkeen ei pitkään aikaan tapahtunut mitään. Välillä henkilökunta toimi vastoin meidän toiveitamme, mutta syynä oli se, että heidän oma ohjeistuksensa, joka painotti turvallisuutta, edellytti toisenlaista toimintaa. 

Jälkeenpäin keskustellessa huomasimme, että vaimoni ei huomannut muutamia tapahtumia, jotka minä huomasin. Näin ne hetket, kun tilanteen etenemistä seurannut kätilö valpastui ja teki ylimääräisiä tutkimuksia. Näin ne hetket, kun vaimolleni kerrottiin, mitä tapahtuu (hän ei muista niistä läheskään kaikkia) ja ne hetket, toimittiin nopeasti ( vastasyntynyt kiikutettiin vauhdilla toiseen huoneeseen ja tuotiin pian takaisin, sillä tarvittiin nopea hoitotoimenpide, joka liittyi kai vihreään lapsiveteen).

Yhdessä synnytyksessä nostettiin selvästi valmiutta hätäsektioon, koska paikalle tuli enemmän henkilökuntaa kuin normaalisynnytyksessä ja seurantaa tehostettiin selvästi. Henkilökunnan keskinäiset puheet kertoivat, että he selvittivät, että tarvittava henkilökunta on valmiudessa ja leikkaussali valmiina, jos sitä tarvitaan. Luultavasti ensisynnyttäjä puolisoineen ei olisi huomannut mitään erityistä. Minusta (ja myös vaimostani) oli ihan hyvä, että meille ei kerrottu valmiuden nostosta, sillä kertomisesta olisi luultavasti ollut enemmän haittaa kuin  hyötyä, vaikka jälkeenpäin asiasta kysyessämme meille kerrottiin asiasta aivan avoimesti. Hätäsektiota ei lopulta tarvittu.

Pari kertaa huomasin keskustelun, jota meidän ei selvästikään haluttu kuulevan, mutta kun kysyin asiasta, meille kerrottiin, että se liittyi toiseen samanaikaiseen synnytykseen ja siksi meidän ei haluttu kuulevan.

Nämä ovat tietysti vain meidän kokemuksiamme. Me luotimme henkilökuntaan ja koimme, että he tekivät parhaansa ja pyrkivät noudattamaan meidän toiveitamme mahdollisimman paljon.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on susi naiselle! 

Kukaan mies ei uskaltaisi tehdä tai sanoa mitään tuollaista miehelle eikä varsinkaan naiselle. Mutta nainen voi loukata toista naista vaikka kuinka verisesti, ja se on vaan normi settiä?

Monet gynekologit ja synnytyslääkärit on miehiä ja todella tylyjä. Esim. turun neuvolassa ainakin teki ultria mieslääkäri, joka oli ihan yleisesti tunnettu siitä että sai odottavat äidit itkemään sanoillaan ja toimillaan. Minut otti vastaan kuin olisin ollut tavara liukuhihnalla. Huoliini vastasi nauramalla. Tämä vuonna 2015, en tiedä onko jäänyt jo eläkkeelle, toivottavasti.