Lahjakkuusharha. Mitä se tarkoittaa?

Johanna tukiainen

"Lahjakkuusharha

Koulussa ja kotona korostetaan usein lasten lahjakkuutta oppimisen avaimena. Niinpä lapset haluavat vaikuttaa lahjakkailta ja peittelevät työmäärää, joka oppimiseen liittyy. He eivät halua näyttää "tyhmiltä", sillä opettajien, vanhempien ja kavereiden edessä älykkäältä näyttäminen on tärkeää. Omia ponnisteluja hävetään, koska omaa tyhmyyttä ei haluta näyttää. Lahjakkuusharha saa lapset välttämään haasteita ja pelkäämään virheitä. Menestyksen vaatima kova työ koetaan uhkana itsetunnolle. Sen sijaan, että tartuttaisiin haasteisiin, usko lahjakkuuteen menestystekijänä saa lapsen kadottamaan itseluottamuksensa ja motivaationsa"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lahjakkuus

En ollut kuullutkaan tästä ennen. Olisiko lahjakkuusharhan ongelma se, että jos kuvitellaan lähinnä lahjakkuuden (melko pysyvänä ominaisuutena) ratkaisevan elämässä, niin omalla työllä ei ole silloin niin paljon merkitystä, koska se ei kuitenkaan muuta lahjakkuutta suuntaan eikä toiseen?

Kysykää Larmilta.

Vierailija kirjoitti:

Kysykää Larmilta.

Jätkä ei kelvannut edes B- junnujen leirille.

Jopa mestaruussarjatason urheilijoiden keskuudessa saa armotonta naljailua osakseen, jos narahtaa iltakaljan sijaan aamulenkistä. Kun joukkuekaveri jää treenien päätteeksi potkimaan tai heittämään vapareita, kuuluu asiaan paha mulkaisu ja kommentti: ”lahjattomat harjoittelevat”.

Sama lahjakkuusharha pätee lukuisilla yhteiskunnan osa-alueella. Koulussa poikien on luvallista saada hyviä numeroita ainoastaan ”lukematta”.

- -

Nykyään minua erehdytään joskus sanomaan ”lahjakkaaksi tutkijaksi”. Valitettavasti totuus on toinen: olen yhtä tyhmä kuin ennenkin, mutta olen lukenut tuhansia ja tuhansia tunteja tylsiä tutkimuksia.

https://www.ksml.fi/mielipide/kolumni/Lahjakkaat-harjoittelevat/630010

'

Minä olen oikeasti tavannut Larmin pari vuotta sitten. Luulin junnuksi.

Vierailija kirjoitti:

"Lahjakkuusharha

Koulussa ja kotona korostetaan usein lasten lahjakkuutta oppimisen avaimena. Niinpä lapset haluavat vaikuttaa lahjakkailta ja peittelevät työmäärää, joka oppimiseen liittyy. He eivät halua näyttää "tyhmiltä", sillä opettajien, vanhempien ja kavereiden edessä älykkäältä näyttäminen on tärkeää. Omia ponnisteluja hävetään, koska omaa tyhmyyttä ei haluta näyttää. Lahjakkuusharha saa lapset välttämään haasteita ja pelkäämään virheitä. Menestyksen vaatima kova työ koetaan uhkana itsetunnolle. Sen sijaan, että tartuttaisiin haasteisiin, usko lahjakkuuteen menestystekijänä saa lapsen kadottamaan itseluottamuksensa ja motivaationsa"

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lahjakkuus

En ollut kuullutkaan tästä ennen. Olisiko lahjakkuusharhan ongelma se, että jos kuvitellaan lähinnä lahjakkuuden (melko pysyvänä ominaisuutena) ratkaisevan elämässä, niin omalla työllä ei ole silloin niin paljon merkitystä, koska se ei kuitenkaan muuta lahjakkuutta suuntaan eikä toiseen?

Tämä on osa ongelmaa. Toinen puoli ongelmaa on se, että kun kaikki peittelevät tekemäänsä työtä, ei ole näkyvää työnteon kulttuuria, eivätkä lapset opi tekemään töitä oppimisen eteen. Niinpä siitä lahjakkuudestakaan (jota kaikilla jonkun verran, jossain aiassa, kuitenkin on) ei saada irti sitä, mitä voisi.

Kun ei itsellä rahkeet riitä, on helppo sanoa toiselle "oi kun sinä olet tuollainen luonnonlahjakkuus" vaikka tämä olisi harjoitellut taitojaan kymmeniä vuosia ja useita tunteja päivässä

Onko se lahjakkuusharjaa, jos ajattelee näin: "Ei ÄÖ:ni kuitenkaan mihinkään muutu, joten on ihan sama mitä teen. Tulen silti aina olemaan yhtä tyhmä/älykäs."

Vierailija kirjoitti:

Onko se lahjakkuusharjaa, jos ajattelee näin: "Ei ÄÖ:ni kuitenkaan mihinkään muutu, joten on ihan sama mitä teen. Tulen silti aina olemaan yhtä tyhmä/älykäs."

Ei. Tämä fixed mindset. Onkohan tuolle vieläkään pätevää suomenkielistä käännöstä, mutta siis idea on se, että "mä nyt oon tällainen ja vaikka kuinka harjoittelisin, en mä tästä mihinkään muuttuisi".

"sain kokeesta kympin vaikken lukenut yhtään" bullshit.

Kauan sitten eräässä työjutussa testattiin äo. Sain korkeat pisteet. Olen kyllä tarkkanäköinen ja osaan yhdistellä asioita eli looginen päättely sujuu, mutta jotkut asiat tuntui oudolta.

Nyt tein Mensan nettitestin useaan otteeseen ja sain pisteiksi vähemmän. Keskiarvon yläpuolella kyllä, muttei mikään nero. Tunsin valtavaa helpotusta. Olinkin koko ajan ollut vain hölmö nuori tyttö.

Älkää liikaa miettikö noita pisteitä.

Ei kaikista tarvi tulla ydinfyysikoita.

Elämä on käytäntöä, riittää kun selviydytään.

Hmm, itselleni peruskoulumatematiikka oli aivan naurettavan helppoa, vedin kokeista kymppejä ilman että tein edes läksyjä. Sitten lukiossa olikin kauhea nyrkki silmään kun ei pärjännyt enää, sain joistain kursseista vain vitosen kun en ollut tehnyt ollenkaan töitä. Jotenkin vielä lannistuin tuosta, ajattelin vaan olevani typerä sen sijaan että olisin ymmärtänyt ettei mitään saavuta jos ei ponnistele edes vähän. 

Varmasti "lahjakkaan" tekemä työ on monille näkymätöntä, ja siksi on helppo selittää asialla että tuo nyt vaan sattuu olemaan lahjakas ja tuo toinen ei. 

Oppimistavoissa on myös aidosti eroa. Kympin oppilas voi saada ne kymppinsä lukemalla koealueen kerran läpi ja seiskan oppilas tahkosi viidesti, eikä silti saanut tuota parempaa numeroa.

PS. Nämä auditiiviset, kinesteettiset jne. oppimistyyli-ihmiset on jo tutkimuksissa kumottu.

Vierailija kirjoitti:

Oppimistavoissa on myös aidosti eroa. Kympin oppilas voi saada ne kymppinsä lukemalla koealueen kerran läpi ja seiskan oppilas tahkosi viidesti, eikä silti saanut tuota parempaa numeroa.

PS. Nämä auditiiviset, kinesteettiset jne. oppimistyyli-ihmiset on jo tutkimuksissa kumottu.

Missä tutkimuksissa?

Vierailija kirjoitti:

Oppimistavoissa on myös aidosti eroa. Kympin oppilas voi saada ne kymppinsä lukemalla koealueen kerran läpi ja seiskan oppilas tahkosi viidesti, eikä silti saanut tuota parempaa numeroa.

PS. Nämä auditiiviset, kinesteettiset jne. oppimistyyli-ihmiset on jo tutkimuksissa kumottu.

Ja toisilla on ihan oikeasti parempi työmuisti kuin toisilla. Sisareni on sellainen että kun hän kerran jotain lukee niin muistaa suunnilleen ikuisesti. Autistisella veljelläni on kuvamuisti. Minulla on adhd ja mikään ei pysy montaa minuuttia päässä, en opi luennoilla jne ellei ole joku todella mielenkiintoinen aihe. Olen onneksi löytänyt itselleni sopivia opiskelutapoja mutta pakolliset massaluennot on kidutusta, en voi keskittyä niissä. 

Mua kehuttiin lapsena aina älykkääksi ja lahjakkaaksi. Nyt aikuisena kun olen herännyt omaan keskinkertaisuuteeni, olen aivan hukassa. En oppinut tekemään töitä asioiden eteen lapsena, koska sain laiskottelemallakin hyviä tuloksia aikaan tämän "lahjakkuuteni" avulla. Yliopistossa ja nyt työelämässä olenkin sitten aivan stressin kourissa heti, kun en osaa jotain heti. Tulee sellainen olo, että olen täysin arvoton ja tyhmä, jos en välittömästi tajua jotain. En ole myöskään yhtään kunnianhimoinen, varmaan juuri siksi kun pelkään epäonnistumista enkä jaksa nähdä asioiden eteen vaivaa. 

En ollut kuullut lahjakkuusharhasta terminä, mutta luulen nyt tuon wikin luettuani tämän oman kokemukseni olevan juuri sitä.

Mulle kerrottiin lapsena, että olen tyhmä ja mulla ei ole lahjoja mihinkään. Mulla tämä johti siihen, etten tehnyt minkään eteen töitä, koska en kuitenkaan voisi pärjätä.

Vierailija kirjoitti:

Mua kehuttiin lapsena aina älykkääksi ja lahjakkaaksi. Nyt aikuisena kun olen herännyt omaan keskinkertaisuuteeni, olen aivan hukassa. En oppinut tekemään töitä asioiden eteen lapsena, koska sain laiskottelemallakin hyviä tuloksia aikaan tämän "lahjakkuuteni" avulla. Yliopistossa ja nyt työelämässä olenkin sitten aivan stressin kourissa heti, kun en osaa jotain heti. Tulee sellainen olo, että olen täysin arvoton ja tyhmä, jos en välittömästi tajua jotain. En ole myöskään yhtään kunnianhimoinen, varmaan juuri siksi kun pelkään epäonnistumista enkä jaksa nähdä asioiden eteen vaivaa. 

En ollut kuullut lahjakkuusharhasta terminä, mutta luulen nyt tuon wikin luettuani tämän oman kokemukseni olevan juuri sitä.

Sama täällä! En osaa tehdä töitä asioiden eteen, kun lapsena ja nuorena oppi kaiken sujuvan muutenkin. Opinnot ja työelämän alku olivat sen takia ihan haahuilua. Olen kokeillut kaikenlaista, mutta en osaa ponnistella minkään asian eteen niin, että pääsisin kovin pitkälle. Nyt minulla onkin työ, missä pitää osata vähän kaikkea :)

Vedän lasten harrastusryhmiä ja vanhemmat tenttaavat aika usein että onko heidän lapsensa lahjakas, onko mahdollisuuksia menestyä jne. Vastaan joka kerta että tukekaa lapseanne siinä mikä häntä kiinnostaa. Loppupeleissä ratkaisee lapsen oma motivaatio että mitä hänestä tulee tai ei tule.