Lue keskustelun säännöt.
Mitä kivaa on koiran omistamisessa?
03.05.2019 |
Kertokaa? Minulla ei ole koiraa koskaan ollut. Vaikuttaa, että siitä on paljon ekstratyötä ja vastuuta. Miten on?
Kommentit (21)
On paljon työtä ja vastuuta. Mikäli se rasittaa ajatuksena niin ei kannata edes ajatella niitä hyviä puolia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se koiran vilpittömyys. On aina iloinen kun tulet kotiin. Onhan siinä hommansa toki, mutta ne kivat hetket jäävät mieleen. Vaikkapa se kun vien oman turreni kesällä uimaan, ja näen kuinka se nauttii.
- tulee lähdettyä kolme kertaa päivässä lenkille
- on joku, joka on aina iloinen, kun tulet kotiin (vaikka olisit käynyt vain viemässä roskat)
- toimii vahtina eli haukkuu, kun joku tulee pihaan eikä päästä vieraita sisään, jos et ole itse avaamassa ovea
- koiran kanssa uskaltaa liikkua mihin aikaan vuorokaudesta tahansa ulkona
- tutustuu muihin alueen koiranomistajiin ja voi saada joistain heistä jopa uusia kavereita
- hyvä syy olla lähtemättä työkavereiden kanssa töistä suoraan mihinkään
- hyvä syy olla ylipäätään lähtemättä kenenkään kanssa minnekään yön yli reissuihin, jos ei halua
Paljonkin iloa. Koira on aina innoissaan lähdössä mukaan ulkoilemaan. On kotona läsnä. Koirat on myös söpöjä ja tuovat iloa päiviin olemalla aivan toopeja välillä.
Toki, koirista on vaivaa paljon, ja joinakin päivinä ei vaan huvittaisi lenkkeillä. Mutta on pakko. Koirat ovat LÄSNÄ myös pahassa, eli kotona kokoajan seurailevat omistajaa. Silti olen onnellinen koirineni. Minulla ainakin on aina erätoveri, joka ei väsy ennen minua, eikä valita, jos eksytään.
Koirat vaan on, parhaita.
Tulee liikuttua vuoden jokaisena päivänä, säällä kuin säällä. seura on helppoa ja luotettavaa, samaa ei aina voi sanoa ihmisistä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse siivota koskaan, kun voi aina lähteä viikkosiivousta pakoon koiraa lenkittämään.
...niin ja pentuaikana syötyjä pöydän jalkoja, kenkiä, sukkia, pissaa ja kakkaa lattialla, pakko tulla aina 8h välein kotiin, ad-hog matkoja ei ikinä. Yö kylään ei ilman että hankit hoitajan tai että saat suostuteltua kyläpaikan koira ystävälliseksi, pakko ulkoilua aamuin illoin kelistä ja omasta voinnista riippumatta, ylimääräistä rahan jenoa ruokiin ja LÄÄKÄRIKULUIHIN, auton vaihto farmariin jos iso koura, kämpän arvon alenemihen, kun parketit on raamuilla....tuossa alkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä muuten tykkään koirista, mutta ne haisee ihan järkylle. Siis kaikki koirat. Koiran omistajat ei sitä huomaa. Haista heti, jos koira ollut esim. jossain autossa tai talossa.
Meillä kävi koira kylässä ja se kamala haju leijui koko päivän, vaikka meillä on hyvä ilmastointi. Muuten voisin vaikka harkita lenkkikaveriksi ja seuraksi.
Lapsuudessani meillä oli koira, silloin en havainnut sen koiran hajua, kaverin koiran kyllä.
Koira, tuo ihmisen pahin vihollinen. Mutta kaipa jotkut heikon itsetunnon omaavat ihmiset haluavat saada sitä vilpitöntä ihailua ja rakkautta, mitä hehkuttavat.. Tuntea olevansa merkityksellisiä. Siis joltain eläimeltä ihailua, huh huh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on kivaa seurata koiran puuhia. Koira on eri lajin edustaja kuin minä, joten koulutuksessa ja harrastuksissa, muissa puuhasteluissa ja ihan vain lenkillä sattuu hauskoja tilanteita siitä, miten koira kokee jonkun asian verrattuna siihen miten sen itse kokee.
Koiran kanssa on kivaa saada *yhteys* eli ollaan kuin paita ja peppu ja koira melkein lukee ajatuksia. Koirahan oppii aktiivisen ja mukavan yhdessäolon aikana lukemaan paremmin ihmistä kuin ihminen koiraansa. Tästä syntyy vaikutelma, että koira lukee ajatuksia. On tiettyjä asioita, joita koirat oppivat opettamatta joskin nämä ovat yksilöllisiä. Tänään huomasin, että koira ei reagoi hellan levyn pienentämiseen tai suurentamiseen, mutta nousee ylös kun sammutan levyn, koska ruoka on valmista. Mistä koirani tietää, että sammutan levyn? Naksaus ei minun korvaani erotu erilaisena pienentämiseen ja suurentamiseen verrattuna, mutta koira on oppinut erottamaan sen.
Samoin koirani huomauttaa kun ruoka alkaa kypsyä. Jos katson telkkaria ja "unohdan" ruoan uuniin niin koira alkaa melskaamaan ennen kuin se palaa, että valmista olis nyt :D
Näistä saisi hyvinkin kirjan verran esimerkkejä, mutta monella tavalla koirat ovat hauskaa ja hyödyllistä seuraa.
Koiran kuoleman jälkeen en ole päässyt keskusteluetäisyydelle enää kenekään ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On pari sylikoiraa, elämä olisi varsin tylsää ilman niitä. Koskaan ei tarvi olla yksin, aina on innokkaita kavereita mukaan lähtemässä, menin sitten lenkille tai vessaan. Saunaan erityisesti tykkäävät tulla mukaan, ja nukkumaan. On hauska katsoa kun joskus leikkivät yhdessä, on ihanaa kun tulevat syliin lämpiminä ja pehmoisina, katsovat silmiin pitkään ja hakevat kontaktia muutenkin.
Sattuvat vielä olemaan pari, jotka tulee tosi hyvin toimeen keskenään eivätkä tee mitään tuhmuuksia edes yksin ollessaan. Eivät ole koskaan tehneet - paitsi jos jää pöydälle ruokaa, niin sinne ovat kiivenneet syömään.
Vierailija kirjoitti:
Koira, tuo ihmisen pahin vihollinen. Mutta kaipa jotkut heikon itsetunnon omaavat ihmiset haluavat saada sitä vilpitöntä ihailua ja rakkautta, mitä hehkuttavat.. Tuntea olevansa merkityksellisiä. Siis joltain eläimeltä ihailua, huh huh.
Meillä menee ihan päinvastoin. Koiraa ihaillaan ja se tietää sen, sillä on tietty kaulan ja niskan asento kun sitä kehuessa nostaa sen ylvääseen asentoon: Minä kuningatar :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirat on ihania! Itsellä ei koiraa ole tällä hetkellä, kun ei vaan yksinkertaisesti olisi aikaa. Onneksi ystävien ja vanhempien karvaturreja saa välillä hoitoon :)
Myös se koirasta luopuminen sairauden tai vanhuuden vuoksi on jotain aivan hirveää, joten siinäkin syy miksi en koiraa itselleni halua :(
Vierailija kirjoitti:
Koira, tuo ihmisen pahin vihollinen. Mutta kaipa jotkut heikon itsetunnon omaavat ihmiset haluavat saada sitä vilpitöntä ihailua ja rakkautta, mitä hehkuttavat.. Tuntea olevansa merkityksellisiä. Siis joltain eläimeltä ihailua, huh huh.
Ohis..ihminen on kyllä ihmisen pahin vihollinen eikä suinkaan koira.
- Koirasta on seuraa, se on aina hyvällä tuulella ja innostuu kaikesta.
- Saan itsekin paljon raitista ilmaa ja liikuntaa koiran lenkitysten myötä.
- Tärkein: Koira tuo elämääni rakkautta ja minulle tunteen, että olen tärkeä jollekin. Minusta tuntuu hyvältä olla vastuussa jostakin elävästä olennosta ja pitää siitä hyvää huolta. Olin masentunut ennen koiraa, nykyään en enää ole! Yllämainitut syyt ovat tämän muutoksen takana-
Asun yksin ja koira on yleensä aina kanssani. Kuitenkin tuossa pari viikkoa sitten koira oli yhden päivän muualla. Oli ihan hirveää! Kotona täysi hiljaisuus, tyhjyys. Ei ketään ovella vastassa. Ei nappisilmiä tuijottamassa minua kun puuhailin kotona. Tuli ihan kyyneleet silmiin tuona päivänä pariin otteeseen. Vasta kun koira tuli illalla takaisin kotiin, koti tuntui taas kodilta.
Varmaan sanomattakin selvää, että ajattelen kauhulla sitä päivää kun tuosta rakkaasta ystävästä aika jättää.
Mun lemppareita oli meidän ison koiran haliminen lattialla. Menin sen viereen makoilemaan ja silittelemään sitä, kääntelin ja vääntelin. Venyttelin tassuja, tutkin sen korvia (joskus sillä oli korvatulehduksia niin piti säännöllisesti tsekata ja putsata) ja kääntelin sitä selälleen makaamaan. Sitten kun se oli selällään, niin sen huulet kääntyi silleen hassusti ympäri niin että isot kulmahampaat vaan näkyi. Etutassut sillä oli aina hauskasti kippurassa ihan rintaa vasten :) Mun on joka päivä ikävä meidän koiraa.
Pysyy s koossa kun liikku min 2x päivässä yli tunnin.Säännöllinen rytmi helpottaa arkea ainakin.Ja ainakin yksi perheessä arvostaa kokkaustaitojani.Onhan siitä sitten toki vaivaakin.
Tulee liikuttua ja vietettyä aikaa ulkona, vaikka kuinka laiskottaisi.
Tulee lähdettyä paikkoihin ja harrastuksiin, joissa tapaa muita koiranomistajia. Eli saa vähintäänkin hyvänpäiväntuttuja, ellei myös kavereita ja ystäviä.
On seuraa kotona, ja tämä seura ei koskaan valita että miksi teet näin tai noin, vaan sen katseesta huokuu se että sä oot just hyvä noin.
Saa merkitystä elämään, kun sinun teoilla on myös seuraukset. Kun pidät koirasta hyvää huolta, näkyy se siitä pitkällä aikatähtäimelläkin. On ihanaa katsoa kiiltäväturkkista, hyvinvoivaa koiraa, joka käyttäytyy rauhallisesti, ja samalla tietää, että itse on antanut sille niitä eväitä parhaaseen mahdolliseen elämään.
On joku lämmin ja pehmeä, jota silittää ja jolle puhua ilman tuomitsemisen pelkoa.
Ja itsellä ehkä tärkeimmäksi muodostunut se, että tuo koira on ihan hulvaton tyyppi (jos niin eläimestä voi sanoa, mielestäni voi), ja se saa hymyilemään ja nauramaan pelkällä olemisellaan koko ajan.
En itse koe mitenkään kauheana sitä, että "joudun" räntäsateeseenkin lähtemään 3xpäivässä. Siinä sitä karaistuu ja raitis ilma tekee hyvää säässä kuin säässä. Jos käyn reissussa, jonne ei koiraa voi ottaa mukaan, voin viedä koiran tutulle hoitoon tai ammattilaisten hoiviin koirahoitolaan. Ei ongelmaa. Vaikka tietenkin koirakin joskus ärsyttää olemisellaan ja tekemisillään (mm. karvanlähtöaikana), niin kyllä ihmiset on paljon hankalampia ja ärsyttävämpiä. Koen että koirani on pääsääntöisesti parempaa seuraa, kuin ihmiset. Kuten joku aiemminkin sanoi, koira on myös helppo tekosyy kieltäytyä menoista, jotka ei vaan kiinnosta.
Koiraa ei syyttä sanota ihmisen parhaaksi ystäväksi.