Miehen unelmatyö, muutto ja minun ahdistukseni

Ettekö keskustelleet asiasta lainkaan ennenkuin mies haki ko työpaikkaa? Jos keskustelitte, mitä silloin sovitte tapahtuvan, jos mies saa paikan?

No mikä on vähiten huono vaihtoehto tuossa tilanteessanne?

Vierailija kirjoitti:

Ettekö keskustelleet asiasta lainkaan ennenkuin mies haki ko työpaikkaa? Jos keskustelitte, mitä silloin sovitte tapahtuvan, jos mies saa paikan?

Keskusteltiin, että sen kun hakee, koska siinähän ei mitään menetä. Ei siis sovittu, että varmasti muutetaan tai muuta vastaavaa. Ei suoraan sanoen pidetty mitenkään todennäköisenä, että miestä valittaisiin - mies itse oli vielä skeptisempi kuin minä. 

Jos olet itse sellaisella alalla, että saat helposti uuden työpaikan, niin silloin muuttaisin. Tyhjän päälle en lähtisi.

Miehelle viikkoasunto uudelta paikkakunnalta ja viikonlopuksi kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö keskustelleet asiasta lainkaan ennenkuin mies haki ko työpaikkaa? Jos keskustelitte, mitä silloin sovitte tapahtuvan, jos mies saa paikan?

Keskusteltiin, että sen kun hakee, koska siinähän ei mitään menetä. Ei siis sovittu, että varmasti muutetaan tai muuta vastaavaa. Ei suoraan sanoen pidetty mitenkään todennäköisenä, että miestä valittaisiin - mies itse oli vielä skeptisempi kuin minä. 

Eli sulle oli silloin ihan ok, että mies saa uuden työpaikan, mutta et lainkaan ajatellut, jäätkö itse nykyiselle paikkakunnalle (lasten kanssa tai ilman) vai muutatko miehen mukana tai asuuko mies viikot työpaikkakunnalla ja viikonloput teidän kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Jos olet itse sellaisella alalla, että saat helposti uuden työpaikan, niin silloin muuttaisin. Tyhjän päälle en lähtisi.

Olen kyllä, mutta nyt olen vakituisena todella ihanassa työpaikassa, joita on tällä alalla harvassa. 

Tyhjän päälle lähtemistä se tosin olisi kyllä sosiaalisten suhteiden kannalta. Ei olisi enää ketään jota kutsua kahville, ei lastenvahtia eikä lenkkiseuraa. Uudessa kaupungissa ei ole _KETÄÄN_ tuttua ihmistä meille, ei siis edes mitään etäistä sukulaista, johon voisi yrittää lämmittää välejä. Lapset taas ovat jo siinä iässä, että missään vauvakerhoissa tai hiekkalaatikon reunalla ei pääse tutustumaan. 

Olisiko miehelle ok, että hän asuisi viikot työpaikkakunnalla ja sinä jäisit lasten kanssa nykyiselle paikkakunnalle? Onhan paljon ihmisiä, jotka tekevät reissutyötäkin ja saattavat olla pitkiäkin aikoja pois kotoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olet itse sellaisella alalla, että saat helposti uuden työpaikan, niin silloin muuttaisin. Tyhjän päälle en lähtisi.

Olen kyllä, mutta nyt olen vakituisena todella ihanassa työpaikassa, joita on tällä alalla harvassa. 

Tyhjän päälle lähtemistä se tosin olisi kyllä sosiaalisten suhteiden kannalta. Ei olisi enää ketään jota kutsua kahville, ei lastenvahtia eikä lenkkiseuraa. Uudessa kaupungissa ei ole _KETÄÄN_ tuttua ihmistä meille, ei siis edes mitään etäistä sukulaista, johon voisi yrittää lämmittää välejä. Lapset taas ovat jo siinä iässä, että missään vauvakerhoissa tai hiekkalaatikon reunalla ei pääse tutustumaan. 

Todella omituista että ette miettineet näitä asioita ennen kuin mies haki uutta paikkaa... MIksi hän edes haki jos ei uskonut paikkaa saavansa?

Mä varmaan kokeilisin ensin sitä että en muuttas ja oisin lasten kanssa viikot. J

Pystyisikö mies tekemään etäpäiviä tai pidempiä päiviä? Että olisi esim. ma-to paikassa x ja to-su kotona teidän kanssa?

Mun veli on tehnyt noin 25 vuotta ja vaimo on ollut kotona lasten kanssa, myös kolme lasta. Nykyään lapset jo isoja ja rankkaa varmasti veljen vaimolle oli, mutta ovat hyvin selvinneet ja onnellinen perhe. ei ole ollut tuolla alueella hirveästi vaihtoehtoja työn valintaan aikoinaan ja tottuivat tuohon. Ja päiväraha tietenkin korotti palkkaa.  

Jälkiviisaus on ihan tyhmää, mutta kyllä nuo asiat pitäisi oikeasti keskustella ennenkuin lähetetään mitään hakemuksia. Kannattaa ainakin muiden miettiä asia kunnolla jos sama tilanne tulee eteen. 

Noin nuorten lasten kanssa muuttaminen on vielä helppoa! Saatte varmasti uusia ystäviä ja kun löydät itse uutta työtä, tutustut myös sitä kautta ihmisiin.

Itse ottaisin asian seikkailuna! Nyt on hyvä tilaisuus kokeilla jotakin ihan uutta. Uusi työ voi piristää miestä paljon, mikä voi vaikuttaa perhe-elämäänne positiivisesti.

Ja ainahan voi palata takaisin, jos asiat eivät sujukaan.

Yksi varoituksen sana silti:

Itse koettaisin ehkä elää kahdessa osoitteessa niin kauan kunnes miehen koeaika on ohi. Tiedän nimittäin perheen, joka tuli Suomeen toisesta maasta (miehellä johtotason paikka), ja koeajan päätteeksi firma pistikin miehen pihalle syytä ilmoittamatta. Myöhemmin kävi ilmi, että firman tilanne oli heikentynyt niin että siellä alkoi pian yt:t ja iso osa keskijohtoa pistettiin pihalle.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko miehelle ok, että hän asuisi viikot työpaikkakunnalla ja sinä jäisit lasten kanssa nykyiselle paikkakunnalle? Onhan paljon ihmisiä, jotka tekevät reissutyötäkin ja saattavat olla pitkiäkin aikoja pois kotoa. 

Mies tietysti toivoo, että muuttaisimme koko perhe, mutta eiköhän hän mieluummin muuta yksin kuin jätä työpaikkaa vastaanottamatta. Hankala sanoa, kun emme eilen ehtineet asiasta juuri keskustelemaan. Viikonloppu meneekin sitten asiaa puidessa. 

Koettaisin ottaa muutoksen positiivisesti mutta varovasti. Ehkä laittaisin oman asunnon vuokralle ja vuokraisin aluksi uudelta paikkakunnalta asunnon. Ehtisi sitten kaikessa rauhassa katsella asuinalueita ja taloja.

Jos työ ei sitten olisikaan unelma tai jos kaupunki osoittautuisi valtavaksi pettymykseksi tai jos vaikka koeaikana työsuhde purettaisiin, olisi helpompaa palata entiseen.

Mielenkiintoinen muutos, kun 700 km on aika pitkä matka ja Suomessa tarkoittaa sitä, että siirtyy jo aika kaukaa pohjoisesta etelään tai päin vastoin. Tuossa elämään vaikuttaa paljon jo se, että asumistiheys on kovin erilainen noissa paikoissa. 

Ennen kuin ryntäätte koko perhe muuttamaan, kannattaisi miehen varmaan ainakin käydä kokeilemassa ja katsomassa, että työpaikka on varmasti mieleinen. Voihan olla, ettei se lopulta jostain syystä sovikaan hänelle. Sen jälkeen tarvitsee enää löytää uusi työ läheltä nykyistä kotia...

700km päästä etäisukkina olo ei tule onnistumaan pitkän päälle, sanon jo nyt.

Päässä pyörii jatkuvasti myös se, että katkeroidunko, jos lähden. Tämä muutto ei mitenkään palvelisi mitään omia intressejäni elämässä - kaupunki on objektiivisesti ajatellen oikeastaan millä tahansa mittarilla mitattuna kurjempi, joutuisin luopumaan rakkaaksi käyneestä työpaikasta, lapset revittäisiin irti harrastuksista ja tutuista sosiaalisista ympyröistä, omat vanhempani ja sisarukseni olisivat tosi paljon kauempana eikä meillä olisi uudella paikkakunnalla tukiverkostoa, kaverit, tuttavat ja yhteiset perinteet jäisivät tänne. Siellä uudessa kaupungissa ei olisi mitään muuta kuin meidän perhe - kukaan ei hakisi apteekista nenäsuihketta, kun jumitan kotona kipeiden lasten kanssa, kukaan ei lähtisi juoksulenkille kun pää kaipaa tuulettamista, kenenkään kanssa ei voisi lähteä työpäivän jälkeen kahville. Uusia kavereita uudelta paikkakunnalta joko saa tai ei saa, ei se ole mikään itsestäänselvyys.

Kannattaako tuo kaikki uhrata siksi, että toinen saa toteuttaa unelmansa? Mitä minä saan siinä vaihdossa vastineeksi? 

Itse en muuttaisi. En olisi valmis laittamaan aivan koko elämääni ja lasten elämää uusiksi vain miehen työn takia. Ja ihmettelisin, jos mies itse mieluummin muuttaisi yksin 700 km päähän jonkun työpaikan takia kuin asuisi perheensä kanssa. Meillä jokaisella on täällä vain yksi elämä, ja en olisi valmis luopumaan ystävistä, kivasta oman alan työpaikasta, lasteni ystävistä, harrastuksista ja koko omasta elämästäni toisen ihmisen takia.

Eikä ole edes mitään takeita, että tuo työpaikka on lopulta oikeasti miehen unelmatyö. Työn sisältö ei välttämättä vastaakaan sitä mistä on haastattelussa puhuttu, työyhteisö ei välttämättä olekaan niin ihana jne, ja näitä ei voi tietää etukäteen eikä ehkä edes koeajan aikana ne selviä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä muuttamisessa on niin ahdistavaa? Tämä on yksi hyvä esimerkki siitä , että naiset eivät koskaan ota mitään riskejä tai etene elämässään. 

Koskaan?

Miehelleni oli tarjottu (ei ollut haussa) parempaa paikkaa ja palkkaa isossa kaupungissa. Mies ei edes kertonut tästä minulle, vaan oli itsekseen pohtinut asiaa ja kieltäytynyt. Olin niin raivoissani, olisin halunnut muuttaa tältä pikkupaikkakunnalta kaupunkiin! Vaikka se olisi tarkoittanut nykyisen työpaikkani jättämistä ja teinin lukion vaihtoa. Vieläkin kismittää.