Miten voi olla uskovainen olematta samalla fundamentalisti?
Eikös koko uskovaisuuteen kuulu ns. koko paketti eli esim. uskominen Raamatun sanaan kokonaisuudessaan ja sellaisenaan, ilman liiallista soveltamista nykypäivän tarpeisiin? Miten voi olla esim. kristitty uskovainen ja erota puolison alkoholiongelman tai väkivaltaisuuden vuoksi? Miten voi ehkäistäkin suurimman osan ajasta ja suunnitellusti hankkia vain 2-3 lasta, kun pitäisi "lisääntyä ja täyttää maa"? Miten voi ehkäistä e-pillereillä tai kierukalla, joita käytettäessä voi tapahtua jo hedelmöittyminen, mutta munasolu ei kuitenkaan pysty kiinnittymään kohdun limakalvolle?
Kommentit (48)
Öööö.... Eikö maa ole jo täytetty? Vieläpä useaan kertaan.
Raamattuun sitoutuneena uskovana joutuu kuulemaan fundamentalismi nimityksiä, tosin om totta että osa uskovista on ns lakihenkisiä ja saa siksi ko nimityksen. Antamasi esimerkit niin on hyvä tuntea Raamattu tarkasti ja kokonaisuutena, ja siltikin osa asioista on ns omantunnon asioita eli Raamattu ei anna suoraa vastausta, niihin joihin antaa tarkoituksena on aina suojella elämää. Omantunnon asioista esim ehkäisy on erilaisia tulkintoja. Avioero on synti, mutta niin on myös väkivalta.
Pitää poimia rusinat pullasta ja noudattaa vain niitä itselle kivasti sopivia Raamatun kohtia.
Uskonnontutkijana (en siis itse uskovaisena, vaan uskomisen sosiologisena tutkijana) totean vaan, että ei, uskomiseen ei todellakaan ”välttämättä” kuulu ”koko paketti”. Kaikki uskonnot kehittyvät ja muuttuvat sen mukaan, millaisessa yhteiskunnassa ne toimivat ja millaisia tarpeita siinä yhteiskunnassa ihmisillä on.
Vierailija kirjoitti:
Öööö.... Eikö maa ole jo täytetty? Vieläpä useaan kertaan.
Jos Suomessa olisi sama asukastiheys kuin Hong Kongissa, täällä asuisi yli 2 miljardia ihmistä.
Eli aika kaukana ollaan täyttämisestä...
Tätä minäkin ihmettelen. Ei edes ole mitään fundamentalismia. On uskonto ja uskovaiset, ja sitten on niitä jotka uskovat väärin.
Eklektinen uskovaisuus taitaa nykyisin olla paljon yleisempää kuin fundamentalistinen uskovaisuus.
Voi apua, tässä on kyllä yritetty nyt tosissaan saada uskovat kiukkuisesti puolustamaan itseään, jotta voisi sitten nauraa niille tyhmille. Lähinnä surkuhupaisa aloitus.
Uskoa voi ihan itsekseen ilman pappia kapteenina. Metsä kirkkoni on jne.
Raamattuahan voi väännellä miten kukin tahtoo.
Hyvyys on ainakin minun ohjenuora. En tarvitse siihen mitään, enkä ketään komentelijaa, tai opasta.
Minun teoriani on se, että hyvätuloiset, hyvässä sosiaalisessa asemassa olevat kykenevät omasta asemastaan käsin soveltamaan uskonnon sääntöjä vapaammin. Fundamentalistisuus (puhun nyt Suomesta ja kristinuskosta) lukeutuu mielestäni matalammin koulutettujen ja huono-osaisempien piirehin, joissa ihmisillä on vähemmän vapautta soveltaa sääntöjä omaan tilanteeseensa sopivaksi. Siksi kirkon (ev-lut) johdon lähellä on niin paljon liberaaliutta ja "kentällä" taas konservatiivisuutta.
Elämä on aika hyvä opettaja. Kun on 43 vuotta elänyt ja mokaillut itsekin melkoisesti ja puoliso nostaa kytkintä jossain vaiheessa, on huolia ja kadehtii naapureitaan joilla on enemmän, niin tajuaa että on vain yksi asia, anteeksianto ja armo, joka on kristillisen rakkauden ydin. Tee toisille, mitä tahdot itsellesi tehtävän.
Miettikääs te muut uskovaiset, kun 15-vuotiaana mittailitte ihmisten moraalia tukan pituuden tai sen mukaan, kuunteliko maallista musiikkia vai ei tai että oikeasti odotitte avioliittoon saakka (itse odotin) ja piditte itseänne varsin poikkeuksellisen hyvinä uskovaisina tämän takia :D
Jagex kirjoitti:
Elämä on aika hyvä opettaja. Kun on 43 vuotta elänyt ja mokaillut itsekin melkoisesti ja puoliso nostaa kytkintä jossain vaiheessa, on huolia ja kadehtii naapureitaan joilla on enemmän, niin tajuaa että on vain yksi asia, anteeksianto ja armo, joka on kristillisen rakkauden ydin. Tee toisille, mitä tahdot itsellesi tehtävän.
Miettikääs te muut uskovaiset, kun 15-vuotiaana mittailitte ihmisten moraalia tukan pituuden tai sen mukaan, kuunteliko maallista musiikkia vai ei tai että oikeasti odotitte avioliittoon saakka (itse odotin) ja piditte itseänne varsin poikkeuksellisen hyvinä uskovaisina tämän takia :D
Koskaan ei tule pitää itseään oikeammin ja paremmin uskovana. Se on mielestäni väärää ylpeyttä. Syyllistynköhän nyt itse samaan?
Vierailija kirjoitti:
Jagex kirjoitti:
Elämä on aika hyvä opettaja. Kun on 43 vuotta elänyt ja mokaillut itsekin melkoisesti ja puoliso nostaa kytkintä jossain vaiheessa, on huolia ja kadehtii naapureitaan joilla on enemmän, niin tajuaa että on vain yksi asia, anteeksianto ja armo, joka on kristillisen rakkauden ydin. Tee toisille, mitä tahdot itsellesi tehtävän.
Miettikääs te muut uskovaiset, kun 15-vuotiaana mittailitte ihmisten moraalia tukan pituuden tai sen mukaan, kuunteliko maallista musiikkia vai ei tai että oikeasti odotitte avioliittoon saakka (itse odotin) ja piditte itseänne varsin poikkeuksellisen hyvinä uskovaisina tämän takia :D
Koskaan ei tule pitää itseään oikeammin ja paremmin uskovana. Se on mielestäni väärää ylpeyttä. Syyllistynköhän nyt itse samaan?
No niin mutta jos nyt puhutaan 15-vuotiaista, kai nyt joitakin särmiä voi katsoa sormien läpi, eiköhän ne aikanaan hioudu? Nyt ollaan muuten asian ytimessä, kun ymmärtää tuon paradoksin, että "en pidä itseäni parempana uskovana, olen siis parempi ihminen kuin ne jotka pitävät itseään parempina" ymmärtävät että kaikki ihmisestä lähtevä arvostelu on toisarvoista.
Jagex kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jagex kirjoitti:
Elämä on aika hyvä opettaja. Kun on 43 vuotta elänyt ja mokaillut itsekin melkoisesti ja puoliso nostaa kytkintä jossain vaiheessa, on huolia ja kadehtii naapureitaan joilla on enemmän, niin tajuaa että on vain yksi asia, anteeksianto ja armo, joka on kristillisen rakkauden ydin. Tee toisille, mitä tahdot itsellesi tehtävän.
Miettikääs te muut uskovaiset, kun 15-vuotiaana mittailitte ihmisten moraalia tukan pituuden tai sen mukaan, kuunteliko maallista musiikkia vai ei tai että oikeasti odotitte avioliittoon saakka (itse odotin) ja piditte itseänne varsin poikkeuksellisen hyvinä uskovaisina tämän takia :D
Koskaan ei tule pitää itseään oikeammin ja paremmin uskovana. Se on mielestäni väärää ylpeyttä. Syyllistynköhän nyt itse samaan?
No niin mutta jos nyt puhutaan 15-vuotiaista, kai nyt joitakin särmiä voi katsoa sormien läpi, eiköhän ne aikanaan hioudu? Nyt ollaan muuten asian ytimessä, kun ymmärtää tuon paradoksin, että "en pidä itseäni parempana uskovana, olen siis parempi ihminen kuin ne jotka pitävät itseään parempina" ymmärtävät että kaikki ihmisestä lähtevä arvostelu on toisarvoista.
Toki nuoret ovat eri asia. Jäi tuo pointti ilmaisematta.
Edellinen.
Raamatun kirjaimellinen tulkinta tappaa hengellisyyden ja muuttaa sen pelkäksi lakihenkiseksi, ulkoisten tekojen kokoelmaksi.
Jagex kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jagex kirjoitti:
Elämä on aika hyvä opettaja. Kun on 43 vuotta elänyt ja mokaillut itsekin melkoisesti ja puoliso nostaa kytkintä jossain vaiheessa, on huolia ja kadehtii naapureitaan joilla on enemmän, niin tajuaa että on vain yksi asia, anteeksianto ja armo, joka on kristillisen rakkauden ydin. Tee toisille, mitä tahdot itsellesi tehtävän.
Miettikääs te muut uskovaiset, kun 15-vuotiaana mittailitte ihmisten moraalia tukan pituuden tai sen mukaan, kuunteliko maallista musiikkia vai ei tai että oikeasti odotitte avioliittoon saakka (itse odotin) ja piditte itseänne varsin poikkeuksellisen hyvinä uskovaisina tämän takia :D
Koskaan ei tule pitää itseään oikeammin ja paremmin uskovana. Se on mielestäni väärää ylpeyttä. Syyllistynköhän nyt itse samaan?
No niin mutta jos nyt puhutaan 15-vuotiaista, kai nyt joitakin särmiä voi katsoa sormien läpi, eiköhän ne aikanaan hioudu? Nyt ollaan muuten asian ytimessä, kun ymmärtää tuon paradoksin, että "en pidä itseäni parempana uskovana, olen siis parempi ihminen kuin ne jotka pitävät itseään parempina" ymmärtävät että kaikki ihmisestä lähtevä arvostelu on toisarvoista.
15-vuotiailla on tosiaan tapana olla yksioikoisia ja intohimoisia, kuka missäkin asiassa. Intohimojen kohdistuminen siihen, että yrittää olla uskovaisempi kuin kaikki muut yhteensä, ei kuitenkaan ole huonoin mahdollinen vaihtoehto teinivouhotuksen aiheeksi. Kyllä siitä kypsyy ja kasvaa tasapainoisemmaksi uskossaan, kun aivot kehittyvät ja elämänkokemus karttuu.
Aloittajalle sanoisin, että ei ole pakko ottaa "koko pakettia", koska on aika vaikea tietää, mitä se "koko paketti" sitten olisi. Nykyihmisten ei ole ihan helppoa lukea Raamatusta täysin oikein sitä, mitä sen kirjoittajat ovat alunperin sanoillaan tarkoittaneet. Aina joutuu tekemään tulkintoja ja pohtimaan sitä, mikä on minkäkin tekstikohdan alkuperäinen pointti ja millä tavalla sitä parhaiten noudatettaisiin nyky-yhteiskunnassa. Mahdollisimman kirjaimellinen lukutapa ja sen yksisilmäinen noudattaminen ihan erilaisessa maailmassa ei välttämättä johda ollenkaan sellaiseen lopputulokseen, joka olisi sopusoinnussa tekstien alkuperäisen tarkoituksen kanssa. Lisäksi näihin "koko paketin" vaatimuksiin liittyy usein sellaisiakin asioita, joita Raamattu ei edes mainitse, kuten aloittajan mainitsema ehkäisykysymys.
Vierailija kirjoitti:
Jagex kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jagex kirjoitti:
Elämä on aika hyvä opettaja. Kun on 43 vuotta elänyt ja mokaillut itsekin melkoisesti ja puoliso nostaa kytkintä jossain vaiheessa, on huolia ja kadehtii naapureitaan joilla on enemmän, niin tajuaa että on vain yksi asia, anteeksianto ja armo, joka on kristillisen rakkauden ydin. Tee toisille, mitä tahdot itsellesi tehtävän.
Miettikääs te muut uskovaiset, kun 15-vuotiaana mittailitte ihmisten moraalia tukan pituuden tai sen mukaan, kuunteliko maallista musiikkia vai ei tai että oikeasti odotitte avioliittoon saakka (itse odotin) ja piditte itseänne varsin poikkeuksellisen hyvinä uskovaisina tämän takia :D
Koskaan ei tule pitää itseään oikeammin ja paremmin uskovana. Se on mielestäni väärää ylpeyttä. Syyllistynköhän nyt itse samaan?
No niin mutta jos nyt puhutaan 15-vuotiaista, kai nyt joitakin särmiä voi katsoa sormien läpi, eiköhän ne aikanaan hioudu? Nyt ollaan muuten asian ytimessä, kun ymmärtää tuon paradoksin, että "en pidä itseäni parempana uskovana, olen siis parempi ihminen kuin ne jotka pitävät itseään parempina" ymmärtävät että kaikki ihmisestä lähtevä arvostelu on toisarvoista.
Toki nuoret ovat eri asia. Jäi tuo pointti ilmaisematta.
Edellinen.
Mutta minkälaista on vääränlainen ylpeys? Tuollaista itsensä muita parempana pitämistä vai mitä? Voiko siitä huomauttaa?
Vierailija kirjoitti:
Raamatun kirjaimellinen tulkinta tappaa hengellisyyden ja muuttaa sen pelkäksi lakihenkiseksi, ulkoisten tekojen kokoelmaksi.
Miksi? Eikö Jumalan sanan noudattaminen tee myös elämästä käytännössä hengellisempää?
Vierailija kirjoitti:
Voi apua, tässä on kyllä yritetty nyt tosissaan saada uskovat kiukkuisesti puolustamaan itseään, jotta voisi sitten nauraa niille tyhmille. Lähinnä surkuhupaisa aloitus.
Ei ole sellaisesta kyse. Itse sisimmässäni tulkitsen Raamattua kirjaimellisesti ja pyrin noudattamaan sitä; silti olen tehnyt syntiä, kuten himoinnut toisen puolisoa ja eronnutkin. Kiinnostaisi vain tietää, miten ne minua paremmat uskovaiset ajattelevat.
En koe nimittäin itseäni kunnon uskovaiseksi, sillä olen myös samalla melko kriittinen, ja esim. uskon, että evoluutio on hyvä malli siitä, miten eliöt ovat kehittyneet. Lisäksi uskon myös tieteen myötä tehtyihin havaintoihin ja teorioihin pääosin.
T. Ap
Ei voi. Tämän takia 100% uskovisista räjäyttelee putkipommeja.