Lue keskustelun säännöt.
Miten voi olla uskovainen olematta samalla fundamentalisti?
29.04.2019 |
Eikös koko uskovaisuuteen kuulu ns. koko paketti eli esim. uskominen Raamatun sanaan kokonaisuudessaan ja sellaisenaan, ilman liiallista soveltamista nykypäivän tarpeisiin? Miten voi olla esim. kristitty uskovainen ja erota puolison alkoholiongelman tai väkivaltaisuuden vuoksi? Miten voi ehkäistäkin suurimman osan ajasta ja suunnitellusti hankkia vain 2-3 lasta, kun pitäisi "lisääntyä ja täyttää maa"? Miten voi ehkäistä e-pillereillä tai kierukalla, joita käytettäessä voi tapahtua jo hedelmöittyminen, mutta munasolu ei kuitenkaan pysty kiinnittymään kohdun limakalvolle?
Kommentit (48)
Uskominen on minulle lähinnä sitä että näen maailmassa hyvän ja pahan kamppailun ja haluan olla hyvän puolella. Se ei ole mitään tiettyjen tapojen suorittamista tai kenellekkään minkään asian todistelemista. En osallistu mihinkään väittelyihin uskonnoista, koska ne ovat niin naurettavia. Ei tässä ole kyse asioista kuten saako meikata, saako rakastaa samaa sukupuolta, saako syödä kinkkua, pitääkö osata ulkoa rukouksia... nämä kaikki on ihmisten kehittelemiä sääntöjä, jotka tuovat joillekkin turvallisuuden tunnetta. Oma uskoni liittyy hyvän ja pahan valtataisteluun, ei mihinkään pikkuyksityiskohtiin.
41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
"Fundamentalismi perustuu sille lähtökohdalle, että jokin ajatusten lähde, usein kirja, on erehtymätön ja täydellinen. Protestanttifundamentalisteille tämä perusta on Raamattu ja islamilaisille fundamentalisteille Koraani ja hadithit. Nämä alkuperäiset lähteet riittävät fundamentalisteille ohjekirjoiksi.[3] Fundamentalistit löytävät menneisyydestä myös jonkinlaisen todellista uskontoa edustavan täydellisen sosiaalisen rakenteen." (Wikipedia: Fundamentalismi)
Jos oikein tarkkoja ollaan, niin tämän määritelmän mukaan en ole fundamentalisti enkä tiedä yhtäkään kristittyä, joka olisi!
Minulle ja muille tietämilleni uskovaisille kristityille se uskon lähde ei nimittäin ole Raamattu, vaan Jumala, jonka henkäisemää ja inspiroimaa erityistä kirjoitusta Raamattu on. Raamattu on luotettava. Raamattu on erilainen kuin muu uskovaisten kristittyjen kirjoittama teksti, esim. hartauskirjallisuus tai saarnat.
Raamatussa itsessäänkin lukee alkukielestä käännettynä, että se on Jumalan henkäisemää kirjoitusta. Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika Jeesus antoi esimerkin, että Kirjoituksiin (siihen aikaan VT) voi ja tulee luottaa. Hän itse vetosi Kirjoituksiin monissa tilanteissa opettaessaan asioista.
En ole fundamentalisti myöskään siltä osin, että uskoisin täällä maan päällä koskaan olleen jotain täydellistä yhteiskuntaa tai "sosiaalista rakennetta" (mitä Wikipedia-artikkelin kirjoittaja mahtaa tuolla tarkoittaa?). Edes UT:n kirjoittaneet alkukristityt ja Jeesuksen apostolit eivät saaneet virheetöntä seurakuntaa aikaiseksi, vaikka yrittivät! Tässäkään kohtaa en kyllä tiedä ketään toistakaan uskovaista, joka tuollaiseen uskoisi.
Miksi osa niistä henkäistyistä kirjoituksista sitten on siivottu pois Raamatusta? Jos luotat Raamattuun sellaisenaan, sinun täytyy luottaa myös kaikkiin niihin ihmisiin jotka ovat sitä koostaneet omina aikoinaan omine vaikuttimineen. Miten voit luottaa siihen ettei kukaan noista ihmisistä tehnyt siihen muutoksia ihan oman mielensä mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Fundamentalismi on kristinuskossa varsin nuori aate. Eli se sai "isompaa" jalansijaa vasta 1800-luvulla.
Fundamentalismi siis tarkoittaa Raamatun sanatarkkaa tulkintaa, eli mikään ei ole vertauskuva ellei kysistä kohtaa Raamatussa erikseen sanota vertauskuvaksi.
Isoimmista kristillisitä kirkoista kumpikaan ei käytä fundamentalistista Raamatun tulkintaa.
Ihan kuten luterilaisessa kirkossa fundamentalistit ovat pieni vähemmistö.
Eli kristityistä hyvin pieni vähemmistö on fundamentalisteja. Mutta fundamentalistit on kohtuu äänekäs porukka, joten he näkyvät enempi kuin heidän määränsä kristityistä on.
En mä nyt tiedä, onko se noin ”nuori” aate kristinuskossa. Ortodokdiluterilaisuus 1500-luvun jäkipuolelta 1600-luvuln lopulle oli myös varsin fundamentalistista, pyrki ottamaan Raamatun kirjaimellisesti ja noudattamaan tiettyjä alkukirkosta periytyviksi kuviteltuja tapoja. Siitä luovuttiin pietismin myötä 1700-luvulla, kun se alkoi tuntua kaavoihin kangistuneelta. Myös keskiajalla on fundamentalistisia jaksoja. Ilmeisesti homma menee noin 150 vuoden sykleillä niin, että jokainen yhteiskunta tuottaa oman versionsa fundamentalismistakin, se näyttäytyy vähän aikaa aitona ja kun sen ongelmat tulevat esiin, se korvataan vähitellen jollain yksilökeskeisemmällä, joka ymmärretään aidommaksi ja oikeammaksi hengellisyydeksi. Sitten yksilökeskeisyys alkaa hajottaa liikaa ja taas löydetään sen fundamentalistinen versio, (toki erilainen kuin viime kierroksella, koska on se reilu vuosisata muutosta yhteiskunnan tarpeissa) , jonka toio otaan yhdistävän kaikki ja olevan paluu aitoon ja alkuperäiseen. Huomaa, että käytin tarkoituksella ”aitoa” monessa merkityksessä - se on kaikille ihanne, mutta joka yhteiskunta ymmärtää se tavallaan.
Tunnen psykologin joka on julkiuskovainen. Sitä on vaikeaa ymmärtää: toinen jalka tiedemaailmassa, toinen uskomusten maailmassa. Entä jos olisi uskovainen juristi: tekisi päätöksiä omantuntonsa perusteella....
Faith kirjoitti:
"Fundamentalismi perustuu sille lähtökohdalle, että jokin ajatusten lähde, usein kirja, on erehtymätön ja täydellinen. Protestanttifundamentalisteille tämä perusta on Raamattu ja islamilaisille fundamentalisteille Koraani ja hadithit. Nämä alkuperäiset lähteet riittävät fundamentalisteille ohjekirjoiksi.[3] Fundamentalistit löytävät menneisyydestä myös jonkinlaisen todellista uskontoa edustavan täydellisen sosiaalisen rakenteen." (Wikipedia: Fundamentalismi)
Jos oikein tarkkoja ollaan, niin tämän määritelmän mukaan en ole fundamentalisti enkä tiedä yhtäkään kristittyä, joka olisi!
Minulle ja muille tietämilleni uskovaisille kristityille se uskon lähde ei nimittäin ole Raamattu, vaan Jumala, jonka henkäisemää ja inspiroimaa erityistä kirjoitusta Raamattu on. Raamattu on luotettava. Raamattu on erilainen kuin muu uskovaisten kristittyjen kirjoittama teksti, esim. hartauskirjallisuus tai saarnat.
Raamatussa itsessäänkin lukee alkukielestä käännettynä, että se on Jumalan henkäisemää kirjoitusta. Ihmiseksi syntynyt Jumalan Poika Jeesus antoi esimerkin, että Kirjoituksiin (siihen aikaan VT) voi ja tulee luottaa. Hän itse vetosi Kirjoituksiin monissa tilanteissa opettaessaan asioista.
En ole fundamentalisti myöskään siltä osin, että uskoisin täällä maan päällä koskaan olleen jotain täydellistä yhteiskuntaa tai "sosiaalista rakennetta" (mitä Wikipedia-artikkelin kirjoittaja mahtaa tuolla tarkoittaa?). Edes UT:n kirjoittaneet alkukristityt ja Jeesuksen apostolit eivät saaneet virheetöntä seurakuntaa aikaiseksi, vaikka yrittivät! Tässäkään kohtaa en kyllä tiedä ketään toistakaan uskovaista, joka tuollaiseen uskoisi.
Kristinusko ei käsittääkseni tunnusta maanpäällistä ihanneyhteisöä (utopiaa). Protestanttisessa maassa moni muistaa, että Lutherillakin on "kahden regimentin oppi", eli hengelliset ja maalliset valtakuviot pidetään erillään. Sen sijaan jos vaikka Helsinkiin mietitään vielä joskus suurm.skeijaa, tässä uskonnossa se m.skeija tulee olemaan ei "heidän kirkko, jumalanpalveluspaikka" vaan myös poliittinen ja kulttuurinen keskus. Heillä on kaikki "samassa kattilassa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En koe nimittäin itseäni kunnon uskovaiseksi, sillä olen myös samalla melko kriittinen, ja esim. uskon, että evoluutio on hyvä malli siitä, miten eliöt ovat kehittyneet. Lisäksi uskon myös tieteen myötä tehtyihin havaintoihin ja teorioihin pääosin.
T. Ap
Tää on vähän ohis, mutta pakko mielenkiinnosta kysyä. Miten sovitat syntiinlankeemuksen ja evoluution yhteen? Uskotko et synti tuli maailman niin kuin Raamattu kertoo vai jotenkin muuten?
Olen eri, mutta minä ajattelen, että ihmisestä tuli syntinen siinä vaiheessa, kun hän kehittyi aivoiltaan kylliksi ollakseen tietoinen itsestään ja teoistaan. Eläimet eivät ole syntisiä, koska niillä ei ole samaa tietoisuutta. Siinä matkalla, kun ihmisen kantamuoto haarautui erilleen apinoista, tapahtui syntiinlankeeminen. Näin niinkuin kansanomaisesti ja yksinkertaistetusti selitettynä.
Eli Jumala on syntynyt samalla kuin ihmisen tietoisuus?
Täällä on monia viisaita keskustelijoita.
Joh. 3:36. "Joka uskoo Poikaan , sillä on iankaikkinen elämä, mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä."
Raamatusta löydämme Jeesuksen antamat neuvot kuuliaiseen elämään. Jeesus auttakoon meitä olemaan kuuliaiset , jotta näkisimme elämän.
Parempi uskoa kaikessa mitä raamattu sanoo. On vähän asioita joita me oikeasti ymmärrämme ja on ns. tiedemiehiä jotka sanovat yksi sitä ja toinen tätä.
Uskon Jumalaan, mutta Raamattua pidän aikansa ihmisten tuotoksena, jossa heijastuu kirjoitusajankohdan tavat ja ajatukset. Siellä on mielenkiintoisia filosofisia pohdintoja, mutta ei sieltä voi poimia luonnontieteellistä tietoa tai suoraan mitään käytösopasta. Mielestäni uskominen ei ole ristiriidassa evoluutioteorian, homouden hyväksymisen yms. kanssa, mutta ihmiset eivät ymmärtäneet niitä 2000 vuotta sitten, joten on sitten kirjoitettu mitä siihen aikaan on ajateltu asioista.