Onko mitään järkeä pyrkiä yliopistoon vielä yli 30 vuotiaana?

Unelmaa kohti vain ja hakemaan. :)

Yleensä vanhemmalla iällä (kuin ne 19-25v) aloittavat ovat päämäärätietoisempia ja kykenevät suorittamaan opinnot nopeasti loppuun, kun tuskin kiinnostaa enää hillua opiskelijabileissä ym. tapahtumissa. Alasta riippuen opinnot on ihan mahdollista tehdä 3-4 vuodessa, joillakin aloilla jopa kahdessa vuodessa.

Siis miksi ei? Jos ennen 40 vuotta saa tutkinnon niin onhan siinä työuraa vielä 25 vuotta, jos vaan töitä on. En ole varma miten nykyään valinta menee mutta ammattikoulu jos on käytynä niin se riittänee kunhan pääsykokeesta pääsee läpi. Lukio ei ole mielestäni este jos aloittaa vanhemmalla iällä opinnot. Jos on oppimiskykyä ja intohimoa niin ilman muuta.

Lukio + yliopistokoulutus + pari vuotta jos et pääse heti sisään veisi n. 10 vuotta, olet silloin 45 vuotias ja edessäsi on vielä yli 20 vuotta työelämää. Laske siitä. Ja tsemppiä valintoihin!

Ehdottomasti kannattaa lähteä opiskelemaan. Itse suoritin aikuislukion alle 2 vuodessa ja siitä suoraan ammattikorkeakouluun, josta pian valmistun hyville työmarkkinoille. Aikaa näihin opintoihin lukio+AMK menee kaikkinensa viitisen vuotta. Työuraakin vielä yli 30 v. jäljellä.

Olen 52 ja kadun etten koskaan tehnyt yhtään mitään.

Eihän sun tarvi bailata niiden kanssa, jos sitä mietit

On ehdottomasti järkeä. Jotkut, kuten esim. minä aloitin ayliopisto-opinnot 49 vuotiaana. Silloin lapset olivat jo aikuisia, mies häipynyt toisen naisen perään, niin oli tosi hyvät mahdollisuudet keskittyä opintoihin.

6 jatkaa vielä. Harvemmin ihminen katuu tekemisiään, mutta sitäkin enemmän tekemättä jättämisiään. Se vanha klisee, että meillä on vain yksi elämä...

Ei. Kyllä elo alkaa jo olla ehtooouolella tuolloin.

Kyllä kannattaa, jos intoa vaan riittää uuden oppimiseen. 

Ei mitään järkeä. Järkevämpää olisi heti kuolla pois kun ihminen kerran kuolee joka tapauksessa.

Todellisuudessa tiedän 60- kymppisen joka opiskelee yliopistossa joten miksi et sinäkin? Uskon että opiskelu voi olla hyvin antoisaa.

Tottakai! aina kannattaa kokeilla ja yrittää uusia asioita, muuten ei pääse eteenpäin. 

olen puolessa välissä 70! ja opiskelen yhä, haaveena yj´ks juttu. Joo ja ihan omaksi iloksi opiskelen,aivot pysyy notkeina,en saanut nuorena opiskella,teen sen nyt!

Ota avoimesta yliopistosta kursseja niin saat sitten hyvityksiä.

Voit tehdä töitä matalapalkkaisella alalla seuraavat 30 vuotta ja sitten kituuttaa sen jälkeen eläkkeellä tai opiskella haluamasi tutkinnon ja tehdä töitä unelmiesi alalla ainakin 20 vuotta, jollei enemmänkin. Todennäköisesti tulet myös olemaan virkeämpi eläkeläinen :)

Siitä vaan.

Opetan yliopistossa, ja useat lupaavista opiskelijoistani ovat olleet selvästi vanhempia. Toki myös suoraan lukiosta tulevien joukossa on paljon lahjakkaita lupauksia, mutta ne vuodet työelämässä näyttävät kyllä selkeyttävän sitä mitä ihminen todella haluaa tehdä. Aikuisemmat tuntuvat helpommin ymmärtävän tehtävien päämäärät ja hyötyvän niistä eniten. Käsitetään se, että siellä ollaan elämää eikä koulua varten, mikä näyttää monilta harjoituksia kavereilta kopioivalta nuoremmalta menevän ohi.

Kun näkee että opiskelijalla on työelämävalmiudet ja -moraali enemmän kuin kunnossa, on helppo tilaisuuden tullen suositella häntä työnantajillekin. Varsin nopeasti ovat nämä vanhemmalla iällä aloittaneet siis työllistyneetkin.

Tee aina mitä sun sydämes sanoo avaa toistenkin silmät näkemään mitä sä itse jo näät!

Vierailija kirjoitti:

Yleensä vanhemmalla iällä (kuin ne 19-25v) aloittavat ovat päämäärätietoisempia ja kykenevät suorittamaan opinnot nopeasti loppuun, kun tuskin kiinnostaa enää hillua opiskelijabileissä ym. tapahtumissa. Alasta riippuen opinnot on ihan mahdollista tehdä 3-4 vuodessa, joillakin aloilla jopa kahdessa vuodessa.

Minua kyllä kiinnostaisi myös ne hillumiset ja opiskelijabileet, haluaisin kokea sen sellaisen opiskelijaelämän enkä vaan pelkkää opiskelua. Olin nuorena parikymppisenä äitini omaishoitaja, väsynyt ja masentunut, en ollut silloin vapaa elämään tuollaista vaihetta ja edelleen 33-vuotiaana tuntuu että olen sitä vailla. Harmi vaan etten taida jaksaa enää/vieläkään.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään järkeä. Järkevämpää olisi heti kuolla pois kun ihminen kerran kuolee joka tapauksessa.

Todellisuudessa tiedän 60- kymppisen joka opiskelee yliopistossa joten miksi et sinäkin? Uskon että opiskelu voi olla hyvin antoisaa.

Minä jäin jo työeläkkeelle ja olen aikonut jatkaa graduni loppuun. Se jäi kesken, kun valmistuin toiseen ammattiin, mutta nyt olisi aikaa. Puuttuu vain gradu ja lopputentti. Toiselta alalta tein silloin nuorena gradun, joten se ei ole uutta. 

Kiitos kannustuksesta! Omasta lähipiiristä ei ole tullut kannustusta, mutta näistä viesteistä sain rohkeutta :) ap

Kannattaa. Tsemppiä!!!

Taas tämä sama kysymys uudessa aloituksessa! Ja eräät kuitenkin kaivavat ikivanhoja ketjuja.

Mutta toistetaanpa taas: 40-vuotiaana sinulla on enemmän työuraa edessä kuin takana. Kannattaako sen vuoksi opiskella?

Jos sinulle "opiskelu yliopistossa" tarkoittaa villiä opiskelijaelämää ja bilettämistä, niin ei sitten. Ei sitä enää niin vanhana olisi jaksanut.

t. 45-vuotiaana maisteriksi valmistunut. Pääaine aikuiskasvatus, joten minun ei tarvitse kummastella, miksi vielä eläkeläisiä valmistuu ja jopa aloittaa opiskelun.