Lue keskustelun säännöt.
Onko mitään järkeä pyrkiä yliopistoon vielä yli 30 vuotiaana?
28.04.2019 |
En ole käynyt edes lukiota. Olen aina työskennellyt matalapalkka-alalla. Ainoa työ joka minua todella kiinnostaa vaatii yliopistokoulutuksen.
Onko mitään järkeä enää lähteä tuota unelmaa kohti vai pitäisikö tyytyä tähän mitä on jo saanut? Ikää 35v.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä vanhemmalla iällä (kuin ne 19-25v) aloittavat ovat päämäärätietoisempia ja kykenevät suorittamaan opinnot nopeasti loppuun, kun tuskin kiinnostaa enää hillua opiskelijabileissä ym. tapahtumissa. Alasta riippuen opinnot on ihan mahdollista tehdä 3-4 vuodessa, joillakin aloilla jopa kahdessa vuodessa.
Minua kyllä kiinnostaisi myös ne hillumiset ja opiskelijabileet, haluaisin kokea sen sellaisen opiskelijaelämän enkä vaan pelkkää opiskelua. Olin nuorena parikymppisenä äitini omaishoitaja, väsynyt ja masentunut, en ollut silloin vapaa elämään tuollaista vaihetta ja edelleen 33-vuotiaana tuntuu että olen sitä vailla. Harmi vaan etten taida jaksaa enää/vieläkään.
Itse täytän syksyllä 27 ja haen yliopistoon. Olen edelleen ihan yhtä kiinnostunut bileistä ja sosiaalisista aktiviteeteista kuin 20-vuotiaana ellen jopa kiinnostuneempi. Toivon vaan ettei muita tule haittaamaan mun ikä. Itsellä ei ole mitään eri-ikäisten ihmisten kanssa hengailua vastaan kunhan persoona on mukava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos et nyt tee, mitä sydän sanoo, kadut sitä katkerasti myöhemmin. Mitä nopeammin aloitat sitä parempi. Tee itsellesi henkilökohtainen opintosuunnitelma ja pidä siitä kiinni. Se palkitsee.
Kokemuksesta voin sanoa, että en uskonut itse koskaan pääseväni yliopistoon, koska olin niin monta kertaa reputtanut pääsykokeissa. Olin jo melkein luovuttanut, mutta jokin unelmankipinä vielä kyti hiljaisella liekillä. Elin näköalatonta elämää enkä nähnyt itselläni kovin kummoista tulevaisuutta. Aloin kuitenkin työn ohessa opiskella avoimessa yliopistossa minua kiinnostavia aiheita ja kolmessa vuodessa sain kasaan niin paljon opintopisteitä että pääsin avoimen VÄYLÄ:n kautta sisään ilman pääsykoetta. Voi sitä riemun määrää, kun unelma toteutui kolmen vuoden puurtamisen jälkeen. Onnella ei ollut rajoja. Nyt olen tyytyväinen elämääni. Elämisen laatu on noussut 120 %. Olen innoissani ja näen itselläni tulevaisuuden. Tärkeintä on uskoa unelmaansa ja olla antamatta periksi KOSKAAN. Vastoinkäymisiä tulee kaikille, mutta aina vain hammasta purren eteenpäin. Usko itseesi. Sinä kykenet siihen, kuten kuka tahansa muukin. Ylioppilastutkinnon puute ei ole mikään este eikä hidaste. Kannustan kaikkia opiskelemaan. Se on miljoona kertaa siistimpää kuin roikkua työelämässä tylsissä alipalkatuissa hommissa henkisesti luovuttaneena. JUST DO IT.
Yliopisto-opiskelu on ihanaa! Suosittelen lämpimästi!
t. Fuksi 31v