Rakastan vanhempiani, mutta onhan ne ihan äärettömän kuluttavia.

Meillä on läheiset välit ja rakastan heitä valtavan paljon. Ikää heillä lähemmäs 80 v.
Mutta kun ne vuosikymmenestä toiseen vaativat minulta koko ajan, aina heidän pillin mukaan pomppimista. Joka ikinen juhlapyhä tai kissanristiäinen pitää olla heidän luonaan, joka ikinen päivä pitää soittaa / äiti soittaa, aina pitää tehdä juuri kuten he sanovat. Jos en tee, suuttuvat ja loukkaantuvat ja sitä kiukuttelua ei kestä kukaan. Mä en kärjistetysti saa edes itse valita pihakukkia, en kotiini valaisimia, en vaatteitani, en mitään. Kun he tietävät mikä on minulle parasta. Minulla on oma perhe, olen liki 50-vuotias ja ihan uupunut tähän lasten ja omien vanhempien ristituleen. Kaikki vain vaativat jotakin. Taukoamatta.
Nyt tuntuu että olen jo oikeasti uupunut työpaineiden ja tämän hel*etillisen ihmisten palvelemisen kanssa.
Kaupan päälle on appivanhemmat, jotka hekin vaativat kaikkea. Nuo juhlapyhävierailut, mökkivierailut, mökkiraatamiset, kaikki. Oi pääsiäispyhät, loppukaa jo, ja pääsen töihin lepäämään.