Muita, joilla empatia vaihtelee nollasta sataan?

Välillä en edes pysty lukemaan fikstiivisiä kirjoja kun sattuu ja ahdistaa niin ylitsevuotavasti. Myös monien eläinten tunnetilat ja ahdistus tarttuu. Välillä elän tulvivassa syyllisyyden ja pahan olon tilassa. Tämä saattaa aiheuttaa täyttä toimettomuutta. On myös jaksoja, jolloin syön suurinpiirtein vain perunaa ja kaalia, koska tunnen vääryydet ihmisiä, eläimiä ja luontoa kohtaan niin vahvana.

Toisinaan taas en pysty edes olemaan empaattinen läheisiäni kohtaan, vaikka haluaisin. Läheisten ongelmat saattavat jopa ärsyttää, koska en "jaksaisi" olla empaattinen. Yritän tällaisissakin tilanteissa toimia moraalini mukaan, niin hyvin kuin voin ja osoittaa empatiaa, vaikken sitä yhtään tunnekaan. Saatan myös välillä katsoa puhtaalla mielenkiinnolla erilaisia väkivaltavideoita tai kuvia (en kuitenkaan idealisoiden millään tavalla). Samoja videoita, en pystyisi edes ajattelemaan siinä yliempaattisessa tilassa.

Suurimman osan ajasta yritän tasapainotella välimaastossa, että pystyn toimimaan. Tahdon olla empaattinen. Empaattisuus itsessään tuo hyvää oloa, koska se tuntuu "oikealta". Ollessani lempeä ja empaattinen, koen olevani oma itseni. Tyyni.

Tahtoisin vain pysyä siinä tyynessä olotilassa, mutta tuntuu etten pysty hallitsemaan itseäni. Välillä olen niin empaattinen, etten pysty ajattelemaan ja välillä olen niin kylmä ja passiivisaggressiivinen, että huolestuttaa.