Lapsi, jota ei ole ikinä kuunneltu.

Sellainen aikuinen ei osaa itse kuunnella muita? Ei osaa arvostaa itseään?

Huono itsetunto, mikä taas aiheuttaa sen, että ihmissuhteet helposti tyssähtävät epävarmuuteen.

Eipä tule puhuttua toisille kun olen oppinut etteivät kuuntele

Vierailija kirjoitti:

Eipä tule puhuttua toisille kun olen oppinut etteivät kuuntele

Tämä ainakin on ihan loogista. Miksi puhua, kun ei sillä ole mitään merkitystä kuitenkaan. Ap

Minulla ainakin niin ettå puhun nopeasti että ehtisin sanoa asiani ennen kuin joku keskeyttää.

Vierailija kirjoitti:

Sellainen aikuinen ei osaa itse kuunnella muita? Ei osaa arvostaa itseään?

Arvauksesi menee siinä pieleen että todellakin osaa kuunnella muita mutta ei sano mitään itse, koska miksi sanoisi, eihän sillä ole mitään merkitystä muiden mielestä jos jotain sanoo.

Varmaan huono itsetunto. Tulee vääristynyt kuva itsestä, ettei ole arvokas, kun kukaan ei kuuntele.

Myös varmaan jättää puhumasta aikuisena tärkeistä asioista, koska ei usko, että kukaan välittää tai kuuntelisi. 

Varmaan siis todella hiljainen yksilö.

Tai sitten totaalinen vastakohta tuolle. Huutaa paljon, kun ei usko, että muuten ihmiset kuuntelevat häntä. 

Sanon samat kuin 3 ja 5 eli vaikeus ylipäätään puhua tai sitten nopeasti ja lyhyesti.

Ei ole paljon ihmissuhteita, koska osaa hyvin vain kuunnella ja tukea muita. Lapsuudentraumojen seurausta.

Iltaa äitihullu!

*

Menee pitkään toipua lapsuuden traumoista.

Nuorena olin se hiljainen tuppisuu muiden joukossa. Kuuntelin ja nauroin muiden jutuille. En sanonut mitään, koska en kokenut minulla olevan mitään mielenkiintoista sanottavaa muiden mielestä. Pää löi tyhjää, kun olin oppinut ettei minun jutuilla ole mitään väliä ja että ne on ne muut joiden jutuilla on väliä.

Tästä johtui myös, että minua kiusattiin ja vähäteltiin tyhmäksi.

Lopulta vahvistuin ja pärjäsin ilman tarvetta kenenkään apuun tai seuraan.

En edelleenkään kuormita muita seurallani. Jään pois joukoista joissa esim. 3 naisen joukossa toinen yrittää olla parempi kaveri toisen kanssa kuin minun... 

Tätähän moni lapsista haaveileva ei halua kuulla, mutta sitten kun niitä lapsia on, niin oman lapsen kuuntelemattomuus nostaa ironisesti raivon pintaan. Siis tarkoitan kun lapsi ei kuuntele sinua, niin se raivostuttaa. Vanhemmuus pläräyttää kaikki lapsuuden kipupisteet kyllä esiin, ja jos lapsena ei ole oppinut tunteiden hallintaa niin ei sitä aikuisena osaa vanhemman roolissa. Varmaan se kiukku sieltä nousee, minkä on itse joutunut painamaan jatkuvasti lapsena alas.

En tarkoita tehdä aikuisen råhjäämistä hyväksyttäväksi, mutta uskon että suurin osa suomalaista vanhemmista on (menneistä kasvatusmalleista johtuen) käyttänyt fyysistä ja/tai psyykkistä väkivaltaa lapseen, ja siihen pitää hakea apua. Vaan harvapa tuon myöntää itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Tätähän moni lapsista haaveileva ei halua kuulla, mutta sitten kun niitä lapsia on, niin oman lapsen kuuntelemattomuus nostaa ironisesti raivon pintaan. Siis tarkoitan kun lapsi ei kuuntele sinua, niin se raivostuttaa. Vanhemmuus pläräyttää kaikki lapsuuden kipupisteet kyllä esiin, ja jos lapsena ei ole oppinut tunteiden hallintaa niin ei sitä aikuisena osaa vanhemman roolissa. Varmaan se kiukku sieltä nousee, minkä on itse joutunut painamaan jatkuvasti lapsena alas.

.

Wow, olipa hyvin selitetty! Minä en ole koskaan oikein sisäistänyt mitä se käytännössä tarkoittaa, kun käsittelemättömät asiat vaikuttavat omaan kasvatukseen. Mutta selitit sen niin kansankielellä, että pääsin asian ymmärtämisessä aivan uudelle tasolle. Kiitos! Ap

Vierailija kirjoitti:

Tätähän moni lapsista haaveileva ei halua kuulla, mutta sitten kun niitä lapsia on, niin oman lapsen kuuntelemattomuus nostaa ironisesti raivon pintaan. Siis tarkoitan kun lapsi ei kuuntele sinua, niin se raivostuttaa. Vanhemmuus pläräyttää kaikki lapsuuden kipupisteet kyllä esiin, ja jos lapsena ei ole oppinut tunteiden hallintaa niin ei sitä aikuisena osaa vanhemman roolissa. Varmaan se kiukku sieltä nousee, minkä on itse joutunut painamaan jatkuvasti lapsena alas.

En tarkoita tehdä aikuisen råhjäämistä hyväksyttäväksi, mutta uskon että suurin osa suomalaista vanhemmista on (menneistä kasvatusmalleista johtuen) käyttänyt fyysistä ja/tai psyykkistä väkivaltaa lapseen, ja siihen pitää hakea apua. Vaan harvapa tuon myöntää itselleen.

Minä, 12, en ole ikinä käyttänyt mitään väkivaltaa lapsia kohtaan, vaikka omia traumoja on ollut. Olen jo sen ikäinen, että olen käsitellyt ne asiat.

*

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän moni lapsista haaveileva ei halua kuulla, mutta sitten kun niitä lapsia on, niin oman lapsen kuuntelemattomuus nostaa ironisesti raivon pintaan. Siis tarkoitan kun lapsi ei kuuntele sinua, niin se raivostuttaa. Vanhemmuus pläräyttää kaikki lapsuuden kipupisteet kyllä esiin, ja jos lapsena ei ole oppinut tunteiden hallintaa niin ei sitä aikuisena osaa vanhemman roolissa. Varmaan se kiukku sieltä nousee, minkä on itse joutunut painamaan jatkuvasti lapsena alas.

En tarkoita tehdä aikuisen råhjäämistä hyväksyttäväksi, mutta uskon että suurin osa suomalaista vanhemmista on (menneistä kasvatusmalleista johtuen) käyttänyt fyysistä ja/tai psyykkistä väkivaltaa lapseen, ja siihen pitää hakea apua. Vaan harvapa tuon myöntää itselleen.

Minä, 12, en ole ikinä käyttänyt mitään väkivaltaa lapsia kohtaan, vaikka omia traumoja on ollut. Olen jo sen ikäinen, että olen käsitellyt ne asiat.

Jep, et varmastikaan ole koskaan ollut edes henkisesti väkivaltainen lastasi kohtaan... Valehtelija!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän moni lapsista haaveileva ei halua kuulla, mutta sitten kun niitä lapsia on, niin oman lapsen kuuntelemattomuus nostaa ironisesti raivon pintaan. Siis tarkoitan kun lapsi ei kuuntele sinua, niin se raivostuttaa. Vanhemmuus pläräyttää kaikki lapsuuden kipupisteet kyllä esiin, ja jos lapsena ei ole oppinut tunteiden hallintaa niin ei sitä aikuisena osaa vanhemman roolissa. Varmaan se kiukku sieltä nousee, minkä on itse joutunut painamaan jatkuvasti lapsena alas.

En tarkoita tehdä aikuisen råhjäämistä hyväksyttäväksi, mutta uskon että suurin osa suomalaista vanhemmista on (menneistä kasvatusmalleista johtuen) käyttänyt fyysistä ja/tai psyykkistä väkivaltaa lapseen, ja siihen pitää hakea apua. Vaan harvapa tuon myöntää itselleen.

Minä, 12, en ole ikinä käyttänyt mitään väkivaltaa lapsia kohtaan, vaikka omia traumoja on ollut. Olen jo sen ikäinen, että olen käsitellyt ne asiat.

Jep, et varmastikaan ole koskaan ollut edes henkisesti väkivaltainen lastasi kohtaan... Valehtelija!

Oletko jollakin tavalla sairas yksilö? Vai onko tuo vain tyhmyyttä?

Edelleen aikuisena taipuu vaikka miten monelle ja omituiselle mutkalle, jotta saisi vanhempiensa huomion. Seurustellessa se sitten aiheuttaa ongelmia, kun seurustelukumppani ei olekaan halukas taipumaan mukana.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen aikuisena taipuu vaikka miten monelle ja omituiselle mutkalle, jotta saisi vanhempiensa huomion. Seurustellessa se sitten aiheuttaa ongelmia, kun seurustelukumppani ei olekaan halukas taipumaan mukana.

Ja itseasiassa vanhemmat jatkavat edelleen kuuntelemattomuutta. Puhuvat päälle, jättävät huomioimatta lapsensa sanomiset. Myös sanovat, etteivät usko, jos lapsi sanookin jotain.