Lapsi, jota ei ole ikinä kuunneltu.

Minun on kuunneltu, muka ja tavallaan. Toisin sanoen minua lapsena kuunneltiin, mutta ei oikeasti - käveltiin henkisesti kaiken sen yli, mitä sanoin. Mukaempatia on kamalaa. Ihminen kuuntelee toista, koska kuuluu kuunnella ja olla kiinnostunut, vaikka todellisuudessa ainoa kiinnostuksen kohde on minä itse. Äitini oli tälläinen. Hän teki aina lopulta meidän lasten kanssa vain sitä, mitä hän halusi. Ylipäätään elämässä hän viime kädessä teki vain sitä, mitä itse halusi tai tykkäsi tehdä. Hän oli erinomaisen hyvä manipuloimaan meitä lapsia. Äiti kuunteli paljon, eikä tuonut itseään esille, vaikeni - mutta todellisuudessa hiljaisuudessa ja piilossa eli hyvin itsekkäästi vain itselleen. Me lapset emme todellakaan olleet ykkössijalla, vaan hän ja hänen omat juttunsa. Työ, ja kallis harrastus, opinnot, pukeutuminen, talonrakennus, kallis pihasuunnittelu, jne. Hän oli tavallaan vaatimaton, mutta pinnan alta paljastui ahne ja kunnianhimoinen ihminen. Miten siinä joku lapsi olisi tullut kuulluksi, etenkin keskimmäinen lapsi?

laa la la laa laa   laa laa laa

Googlatkaa "childhood emotional neglect". 

Ai, että kukaan ei ole koskaan kuunnellut kertaakaan sitä lasta? Just, joo....