Onko paikalla maanviljelijöitä tms.?

Tarkoitatko tosiaan ihan viljely/puutarhayrittäjää vai myös maito- ja lihatiloja + muita kirjavia mahdollisuuksia mitä maaseutu elinkeinona tarjoaa?

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko tosiaan ihan viljely/puutarhayrittäjää vai myös maito- ja lihatiloja + muita kirjavia mahdollisuuksia mitä maaseutu elinkeinona tarjoaa?

Ihan kaikkia. Siksi laitoin tietämättömänä kaupunkilaisena tuon tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitatko tosiaan ihan viljely/puutarhayrittäjää vai myös maito- ja lihatiloja + muita kirjavia mahdollisuuksia mitä maaseutu elinkeinona tarjoaa?

Ihan kaikkia. Siksi laitoin tietämättömänä kaupunkilaisena tuon tms. 

Eli oikea termi taitaa olla maatalousyrittäjä?

Mun miehellä on iso maatila ja onhan se mahtavaa ja upeaa kun mies on töissä 6-22 joka päivä. Ei tämä maalla asuminen mitään hengailua ole vaan kovaa työtä. Minä hoidan kodin, lapset, lemmikit, lämmityksen puulla ja hoidan kaikki juoksevat asiat jne. Onneksi tila tuottaa niin ettei mun tartte mennä töihin, missä ihmeen välissä ees ehtisin...

Tarkenna vielä, että kenen elämä. Esimerkiksi meillä minä maalainen olen töissä lähikaupungissa, lähden kotoa klo 7.30 ja palaan kotiin klo 16.30. Nyt olen vuosilomalla. Puolisoni nousi aamulla klo 5, lähti navettaan, palasi sieltä noin 9 tienoilla, soitteli tunnin verran eläinlääkärille, keinosiementäjälle, matkahuoltoon jne. ja lähti sitten hakemaan rehukuormaa. Palasi taas noin klo 12 käytyään ennen sitä navetalla, söi ja lähti laittamaan koneita peltokuntoon. Todennäköisesti käy syömässä noin klo 15, menee sitten iltanavetalle ja jos keli on suotuisa, ajelee pari koekierrosta pellolla noin klo 19 aikoihin. Jos ei mene pellolle, niin tekee 2-3 tuntia paperitöitä eli tilaa vasikoille korvamerkkejä, kirjaa erilaisiin rekistereihin pakollisia tietoja, maksaa laskuja, tarkistaa tilejä, mapittaa kuormakirjoja jne.

Semmoista leppoisaa ja ihanaa ja rauhallista kevättä meillä.

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on iso maatila ja onhan se mahtavaa ja upeaa kun mies on töissä 6-22 joka päivä. Ei tämä maalla asuminen mitään hengailua ole vaan kovaa työtä. Minä hoidan kodin, lapset, lemmikit, lämmityksen puulla ja hoidan kaikki juoksevat asiat jne. Onneksi tila tuottaa niin ettei mun tartte mennä töihin, missä ihmeen välissä ees ehtisin...

En todellakaan kuvittele, että olisi helppoa. Tarkoitin sitä, että kuvittelisin, että oman työn jäljen konkreettinen seuraaminen ja luonnon lähellä olo ovat upeita. Voi olla, että mielikuvani on romantisoitu, eli kun kuvittelen, että vaativuudestaan ja vastuustaan huolimatta työ on tosi merkityksellistä.

Helvetin raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä on iso maatila ja onhan se mahtavaa ja upeaa kun mies on töissä 6-22 joka päivä. Ei tämä maalla asuminen mitään hengailua ole vaan kovaa työtä. Minä hoidan kodin, lapset, lemmikit, lämmityksen puulla ja hoidan kaikki juoksevat asiat jne. Onneksi tila tuottaa niin ettei mun tartte mennä töihin, missä ihmeen välissä ees ehtisin...

En todellakaan kuvittele, että olisi helppoa. Tarkoitin sitä, että kuvittelisin, että oman työn jäljen konkreettinen seuraaminen ja luonnon lähellä olo ovat upeita. Voi olla, että mielikuvani on romantisoitu, eli kun kuvittelen, että vaativuudestaan ja vastuustaan huolimatta työ on tosi merkityksellistä.

Eihän se helppoa ole, mutta en vaihtaisi tätä mihinkään. Monesti kesäiltoina tulee istuttua ihanassa puutarhassa kauniissa maalaismaisemassa ja mietittyä kuinka onnekas sitä on kun on saanut kaiken mistä tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Tarkenna vielä, että kenen elämä. Esimerkiksi meillä minä maalainen olen töissä lähikaupungissa, lähden kotoa klo 7.30 ja palaan kotiin klo 16.30. Nyt olen vuosilomalla. Puolisoni nousi aamulla klo 5, lähti navettaan, palasi sieltä noin 9 tienoilla, soitteli tunnin verran eläinlääkärille, keinosiementäjälle, matkahuoltoon jne. ja lähti sitten hakemaan rehukuormaa. Palasi taas noin klo 12 käytyään ennen sitä navetalla, söi ja lähti laittamaan koneita peltokuntoon. Todennäköisesti käy syömässä noin klo 15, menee sitten iltanavetalle ja jos keli on suotuisa, ajelee pari koekierrosta pellolla noin klo 19 aikoihin. Jos ei mene pellolle, niin tekee 2-3 tuntia paperitöitä eli tilaa vasikoille korvamerkkejä, kirjaa erilaisiin rekistereihin pakollisia tietoja, maksaa laskuja, tarkistaa tilejä, mapittaa kuormakirjoja jne.

Semmoista leppoisaa ja ihanaa ja rauhallista kevättä meillä.

Kiitos vastauksesta. En siis tosiaan ole näitä, jotka kuvittelevat, että elämä on helppoa ja rahaa tulee loputtomasti maataloustuista. Olen vain melko harvinainen suomalainen ikäluokassani (eli kohta nelikymppinen) että isovanhempanikaan eivät asuneet maalla, joten maaseudun arki on jäänyt hieman vieraaksi. Mutta samalla aina, kun pääsen täältä Helsingistä pois maalle, niin en voi olla ajattelematta, miten ihanaa olisi tehdä oikeasti merkityksellistä työtä ja olla lähellä luontoa. Mutta voi tosiaan olla, että romantisoin.

Samalla olen alkanut ymmärtämään yhä enemmän sitä, miten valtava vastuu ja työtaakka maatalousyrittäjillä on, itsekin kun toimin nyt yrittäjänä. Joten kai lähinnä olin kiinnostunut siitä, onko se sen arvoista ja millaiseksi koette asian? Vaihtaisitteko vai onko kaikesta vaativuudestaan riippumatta sen arvoista?

Vaativaa mutta palkitsevaa.

Yllä mainittu joka päivä töissäoloa tarkoittaa siis todellakin JOKA päivä. 

Ehkä isoimpia hankalasti hahmotettavia asioita normaalissa palkkatyössä käyvälle ja usein jopa normiyrittäjälle on sen tajuaminen, että varsinkin eläintiloilla työ on todellakin läsnä jokaikinen päivä ympäri vuoden ja keskeisin osa elämää. Työ sanelee elämän kulun.

Viljatilallisilla on yleensä muita töitä, joiden kanssa sovitetaan kesäkaudelle painottuva peltoviljely jollain ihmeellisellä tavalla, mikä varsinkin normipalkkatöissä käyville on ainainen pulma.

Kaikki rytmitetään ja säädetään työn mukaan. Peltotyöt määräytyvät täysin sattumanvaraisesti säiden mukaan ja silloin on erityisen kova kiire ja pitkät päivät. Muu arki taas on aamusta iltaan tasapaksua puurtamista ja se nk. oma aika, mitä sitä nyt on, laitetaan välitaukoihin lähinnä kahvihetkien ja vastaavan muodossa.

Tunteja ei lasketa, jos ei ole masokistisia taipumuksia. Työt vain tehdään, koska vaihtoehtoja ei ole. Ei voi hakea saikkua jos on krapula tai väsyttää. Ei voi hakea saikkua edes silloin, jos sairastuu. Ei, koska kukaan muu ei niitä töitä tee, joita ei voi jättää tekemättä. Jos on pää kainaolssa eikä pysty, sitten on pulassa, koska lomittajan saaminen voi olla mahdotonta ja joka tapauksessa maksaa sietämättömästi. Ei ole kahta vapaapäivää viikossa, jolloin voi puuhata omia harrastuksia, viettää perheen kanssa aikaa, tavata ystäviä ja tuttuja, vapaasti. Ei ole viikkokaupalla vuosilomaa, jolloin saa vaikka matkata maailman ääriin ja sillä aikaa koko ajan paitsi palkka juoksee, saa vielä erityistä lisärahaa jotta selviytyy rankan lomailun lisäkustannuksista.

Työ on erittäin monipuolista. On oltava joka alan osaaja. Ja nyt tarkoitan, että on todellakin OSATTAVA kaikki. Ei riitä tutkintopaperit tai kirjaviisaus. Mutta on myös hallittava valtavasti monipuolista tietoa eri aloilta ja sovellettava sitä joskus luovastikin, toisinaan taas byrokraattisen säntillisesti.

Monipuolisuus ja monien hommien sesonkiluonteisuus tarjoavat riittävästi vaihtelua niin, että loputtomaan puurtamiseen ei välttämättä tympäänny sietämättömästi. Työ itsessään on todella palkitsevaa silloin kun onnistuu. toisaalta suuret kadot tai eläinten sairastumiset ovat myös erittäin stressaavia monestakin syystä.

Ennenkaikkea elämäntapa ja vaatii tietynlaista luonnetta ja asennoitumista. Ei sovi kaikille. 

Riippuu tietyisti tosi paljon tilasta, mitä eläimiä ja kuinka paljon jne jne. Kun olen itse ollu välillä kesähommissa sukulaisten tilalla, jossa on ehkä 50+50 lehmiä ja lampaita eli ei kovin iso, niin jotenkin ihana tapa on kun isovanhemmat, jotka asuu naapurissa, on perheen lasten seurana ja kaitsijana päivisin ja tekee ruuat ja keittää iltapäiväkahvit, joille sitten kaikki kokoontuu töistään ja sitten taas jatkamaan. :)

Olet oikeassa tuossa, että työ on helppo kokea merkitykselliseksi.

Kohta mies on taas pellolla aamusta iltaan. Kaikki palkkatyön lomat kuluu peltotöihin, ei olla tehty viimeiseen kymmeneen vuoteen viikonloppua pidempää reissua mihinkään.

Mieheni on maanviljelijä ja itsekin työskentelen hänen tilallaan. Talvet on mukavia ku on aikalailla vaa navetta hommat. Tietenki joku kone vähä väliä rikki ja pitää korjata mut pystyttää viettää aikaa kahdestaa. Ku lumet sulaa nii ei miestä enää näy vaa hän on pellolla kokoaja. Yöllä eteenkin tykkää olla pellolla ku on viileää. Päivällä navetta hommaa ja nukkuu siinä välissä.

Ja vaikka välillä päästää pienille reissuille ku on lomittajat ja joku tilanvahtina nii ei se työ kotia jää. Stressi seuraa perässä ja vaikuttaa paljon lomatunnelmaan. Lomillakin on puheenaiheena yhtenään työ.

Aluksi kaikkeen tähän oli vaikea tottua ku itsekin oon kaupungista. Tuli jopa pari eroa koska en kestäny jatkuvaa yksinoloa. Ajan kanssa siihe kaikkeen tottu ja koen olevani onnellinen vaikka yhä kaipaan paljon kahdenkeskistä aikaa

Tulin kaupungista 30 vuotta sitten lypsykarjatilan emännäksi. Työ on raskasta ja sitovaa, mutta mielekästä ja sillä lailla vapaata että voi oman työrytminsä valita vaikka kaikki työt on kuitenkin tehtävä. Aika paljon on byrokratiaa, kaikki on kirjattava ylös, esim paljonko lannoitteita on laitettu millekin lohkolle ja ei riitä lannoitteen nimi vaan eri ravinteet on kirjattava, eläinten lääkkeet ja käytetyt biosidit, kuten pesu- ja desinfiointi aineet on kirjattava. Samoin vasikoiden syntymät ja eläinten poistot ja ostot on ilmoitettava eviralle.Jos eläin kuolee sitä ei saa haudata vaan on tilattava kyyti Honkajoelle missä ruho tuhotaan. Tilalla pitää myös olla tehtynä luontokartoitus jossa selvitetään tilan luontokohteet, tämä on ollut monen mielestä vaikea tehdä vaikka on mielenkiintoinen, mutta ei ole ainä helppo nähdä lähelle. Maataloustuet ovat välttämätön paha, ilman niitä ei voisi viljellä kun tuotantokustannukset ovat enemmän kuin tuotteista saatava hinta, mutta viljelijä ei kyllä toivo tukia vaan ottaisi mieluummin rahan tuotteiden hinnoissa. Tämä on edelleen aika monelle elämäntapa vaikka nykyään pitäisi ajatella liiketaloudellisesti.