Lue keskustelun säännöt.
Olen lihonnut 12 kiloa viidessä vuodessa. Ja se ahdistaa! Miten pysyvä elämäntapamuutos?
Pullukka
11.04.2019 |
Hävettää ihan perkeleesti, että olen päästänyt itseni lihomaan. Viisi vuotta sitten pidin itseäni lihavana, painoin silloin 68 kiloa. Liityin FitFarmiin Juttadieetille. Pudotin hullulla liikunnalla ja ruokavaliolla parissa kuukaudessa neljä-viisi kiloa. Yllätys, tulivat takaisin ja korkojen kera.
Puolitoista vuotta sitten painoin 67 kiloa, ja nyt olisin ikionnellinen, jos painaisin vain sen verran. Ja HÄVETTÄÄ, että jumaliste painan nyt KAHDEKSAN KILOA enemmän kun tuolloin.
Häpeän itseäni, luulen että kukaan ei muka huomaa että olen lihonnut. No, ei kai kukaan voi olla huomaamatta moista lihomista.
Joka kevä kokeilen jotain vippaskonstia, karppaamista tms., että saisin painoa vähän alas. Tippuuhan se, mutta kun nesteet ja pari kiloa on hävinnyt ja pudotus stoppaa, masennun ja palaan vanhaan.
Tiedän, että pitäisi tehdä pysyvä muutos ja painoa pudottaa hiljalleen, mutta miten hemmetissä se on niin vaikeaa?
Kommentit (6)
Ihan taatusti putoaa paino karppaamalla. Huijaat itseäsi jos alat lihomaan vähähiilihydraattisella ruokavaliolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se vaikeaa. Jatkuvaa samaa ajatustyötä käyn itsekin, vieläpä aika samalla nykypainolla. Että toisaalta haluaisi tuloksia nopeasti, toisaalta se vaatisi liikaa luopumista, mihin en ole valmis. Eli teen pieniä muutoksia, joiden kanssa pystyn elämään, mutta sitten ne tuloksetkin tulee hitaasti. Ja se tuskastuttaa. Pitäisikö sittenkin vaan tehdä isompia muutoksia. Mutta en halua. Haluan vain ne tulokset nopeasti...... =D No, koitan nyt ensi alkuun elää niin, että paino ei nouse enempää...
Jos paino nousee, on syömisissä silloin vikaa. Ennen muutosta kannattaa miettiä, missä se vika on.
Karppaus ei muuten ole mikään vippaskonsti ja äkkilaihdutus.
Vierailija kirjoitti:
Jos paino nousee, on syömisissä silloin vikaa. Ennen muutosta kannattaa miettiä, missä se vika on.
Karppaus ei muuten ole mikään vippaskonsti ja äkkilaihdutus.
On se minulle ollut; tiedän että paino putoaa nopeasti kun jätän hiilarit ihan minimiin. Ja ketoosiinkin osaan itseni vetää. Mutta viimeksi tammikuussa kävin niin, että olin ketoosissa, ja epäsäännöllisen päivärytmin vuoksi reissun päällä ollessa menetin ketoosin. Ja kun se on menetetty, taas ahdistun "olen huono", ja koen, että ainut keino onnistua on taas mennä ketoosiin. Mutta kun sinne pääsy vaatii taas monta päivää, niin luovutan. :( Ja kohta vedän pullaa.
Tiedän, tai ainakin luulen tietäväni, mikä ongelmani on; liian suuret annoskoot ja pupeltaminen. Muuten perheessämme syödään kasvispainotteisesti ja terveellisesti. Mutta kun rakastan ruokaa, niin syön sitä varmastikin liian usein liikaa. Rakastan myös ruoan jälkeistä kahvia ja jotakin pikkumakeaa. Tiedän sen olevan toinen syy. Koska eipä se yksi pikkumakea jää siihen yhteen suklaapalaan, tai keksiin. Koska niin ihana palkita itsensä kahvilla ja makealla, ja katsoa esimerkiksi televisiota samalla koko perheenä.
Hups, siinä menikin puoli pakettia keksiä....
Tätä ei siis tapahdu edes päivittäin, mutta joka viikko kyllä.
Kolmas heikkouteni ovat viikonloput. Mikään ei tunnu niin ihanalta, kun avata perjantaina viinipullo ja sen kanssa jotakin hyvää syötävää, vähän parempaa ruokaa. Ja kun lapset ovat käyneet nukkumaan, avataan miehen kanssa sipsi- tai karkkipussi, joka syödään sohvaperunoita katsellessa.
Mikäli herkkuja jää yli, usein jää, niin niitä sitten tulee popsittua lauantaina aamupalan jälkkäriksi. Ja koska taas tulee fiilis "olen huono, ruma ja läski, koska viikonloppu on jo pilattu mässyttelemällä", niin voi lauantain ja sunnuntainkin mätöstellä vähän epäterveellisesti. Ruoat ja välipalat meillä kyllä lähes poikkeuksetta terveellistä viikonloppuisinkin, mutta kaikki se, mitä siihen väliin tulee, tekevät minusta Pullukan :(
En kirjoittanut tekstiä ketään toista varten, vaan lähinnä itseäni. Tulipa hitusen parempi olo kirjoittaa tuo. Häpeän itseäni niin, että edes mieheni kanssa ei voi tästä puhua. Vaikka hänkään ei pidä siitä, että olen lihonnut. Olen siis 163cm pitkä, joten ylipainoa on.
Pullukka kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos paino nousee, on syömisissä silloin vikaa. Ennen muutosta kannattaa miettiä, missä se vika on.
Karppaus ei muuten ole mikään vippaskonsti ja äkkilaihdutus.
On se minulle ollut; tiedän että paino putoaa nopeasti kun jätän hiilarit ihan minimiin. Ja ketoosiinkin osaan itseni vetää. Mutta viimeksi tammikuussa kävin niin, että olin ketoosissa, ja epäsäännöllisen päivärytmin vuoksi reissun päällä ollessa menetin ketoosin. Ja kun se on menetetty, taas ahdistun "olen huono", ja koen, että ainut keino onnistua on taas mennä ketoosiin. Mutta kun sinne pääsy vaatii taas monta päivää, niin luovutan. :( Ja kohta vedän pullaa.
Tiedän, tai ainakin luulen tietäväni, mikä ongelmani on; liian suuret annoskoot ja pupeltaminen. Muuten perheessämme syödään kasvispainotteisesti ja terveellisesti. Mutta kun rakastan ruokaa, niin syön sitä varmastikin liian usein liikaa. Rakastan myös ruoan jälkeistä kahvia ja jotakin pikkumakeaa. Tiedän sen olevan toinen syy. Koska eipä se yksi pikkumakea jää siihen yhteen suklaapalaan, tai keksiin. Koska niin ihana palkita itsensä kahvilla ja makealla, ja katsoa esimerkiksi televisiota samalla koko perheenä.
Hups, siinä menikin puoli pakettia keksiä....
Tätä ei siis tapahdu edes päivittäin, mutta joka viikko kyllä.
Kolmas heikkouteni ovat viikonloput. Mikään ei tunnu niin ihanalta, kun avata perjantaina viinipullo ja sen kanssa jotakin hyvää syötävää, vähän parempaa ruokaa. Ja kun lapset ovat käyneet nukkumaan, avataan miehen kanssa sipsi- tai karkkipussi, joka syödään sohvaperunoita katsellessa.
Mikäli herkkuja jää yli, usein jää, niin niitä sitten tulee popsittua lauantaina aamupalan jälkkäriksi. Ja koska taas tulee fiilis "olen huono, ruma ja läski, koska viikonloppu on jo pilattu mässyttelemällä", niin voi lauantain ja sunnuntainkin mätöstellä vähän epäterveellisesti. Ruoat ja välipalat meillä kyllä lähes poikkeuksetta terveellistä viikonloppuisinkin, mutta kaikki se, mitä siihen väliin tulee, tekevät minusta Pullukan :(
En kirjoittanut tekstiä ketään toista varten, vaan lähinnä itseäni. Tulipa hitusen parempi olo kirjoittaa tuo. Häpeän itseäni niin, että edes mieheni kanssa ei voi tästä puhua. Vaikka hänkään ei pidä siitä, että olen lihonnut. Olen siis 163cm pitkä, joten ylipainoa on.
Vaikka kirjoititkin vain itsellesi, niin mieli teki vastata.
Eikä mulla ole sulle mitään sellaista ohjetta, että jatka vaan samaan tapaan. Vaan, älä jatka samaan tapaan. Jos haluat muutosta, sun on tehtävä muutos.
Et voi jatkaa mässyttämistä, jos haluat terveyttä ja hyvää oloa. Toki itse valitset.
Keinoja muutokseen varmaan on useitakin, mutta omalla kohdalla parannusta syömisiin sain vhh-ruokavaliolla.
Tee sinä oma valintasi hyvään oloon.
Lopeta itsesi ruoskiminen ja aloita pienillä jutuilla. Korjaa pikkuhiljaa ruokavaliota kevyempään suuntaan. Minä ja mies tehtiin niin ja jo on ruvennut painoa tippumaan, pikkuhiljaa.