Hämmentääkö ketään muuta naista tälläkin palstalla esiintyvä

Tämä ilmenee esim. tulogallupeissa: Mun mies ansaitsee niin ja niin paljon jne.

Mutta samoin on miehiä, jotka eivät osaa elää ellei heillä ole nainen " potkimassa persuuksille" , kertomassa mitä milloinkin kuuluu tehdä ja miten, ruokkimassa ym. Eli kai se on määrätynlaisella ihmistyypillä sit joku molemminpuolinen riippuvuussuhde?

Naisillekin on aivot annettu. Ja tässä maassa niitä saa ihan luvan kanssa käyttääkin!

Mun on nyt pakko sanoa tähän, että vain hyvin itsekäs ihminen ei ajattele mitä oma mies tai ystävät ovat mieltä siitä miten käyttäytyy. Ulkonäkökysymykseen en ota kantaa. Mutta kyllä, miesten mielestä nalkuttaminen on kauheaa. Niin minunkin mielestäni, sillä välillä mieheni nalkuttaa. Itse ole oppinut siitä pois. Jos jokin asia ottaa päähän, niin yritän asetella sanani niin, että sitä ei voi mieltää nalkutukseksi. Siksi että tiedän mieheni asenteen jos kokee että hänelle nalkutetaan. Ei ole mielestäni mitää hävettävää naisena tai miehenä siinä, että käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan hyvin ja ajattelevaisesti. Jos kaikki asiat aina koetaan niin, että nainen ei saa missään asiassa myöntyä, nöyrtyä tai " alistua" , niin ei ole ihme, että parisuhteet eivät toimi. Tietenkin tätä " hyvää käytöstä" on edellytettävä myös parisuhteen tai muun suhteen toiselta osapuolelta. Ja vaikkei toinen käyttäytyisikään yhtä hyvin, ei se ole itseltä pois. Tietenkin tämä vaatii itsetuntemusta ja ajattelukykyä, jota ei tältä palstalta usein löydä, joten ymmärrän, ellei pointtiani ymmärretä.

Minusta on tärkeintä se, että puolisot kohtelevat toisiaan kunnioittavasti ja arvostavasti. Eihän sitä parhaalle ystävällekään kehtaa huutaa tai tiuskia ihan mitä vaan, miksi sitten puolisolle, jonka pitäisi olla se kaikkein rakkain ihminen...

Vierailija:

Mun on nyt pakko sanoa tähän, että vain hyvin itsekäs ihminen ei ajattele mitä oma mies tai ystävät ovat mieltä siitä miten käyttäytyy.

Mutta käsittääkseni ap tarkoitti sellaista kun se miellyttämisen halu menee överiksi, niinkuin monella kai on mennyt. Kun kaikessa mennään ja tehdään ja jopa ajatellaan toisen määräysten mukaan. Tai kuvitellaan että toisen kannoilla koiramaisesti roikkumalla pitää jotain säilyttämisen arvoista yllä.

Mutta olen kyllä täysin samaa mieltä ap:n kanssa. On todella yllättävää, miten vähän itsenäisesti ajattelevia, naiseudestaan ylpeitä ihmisiä nykyään on. Vaikka puhutaan, miten tasa-arvoinen maa Suomi on, totuus on käytännössä ihan toinen. Ja niin kauan kuin naiset itse eivät edes tajua, miten epätasa-arvoisia ovat, ei mikään muutu.

Hyvässä parisuhteessa molemmat ovat toistensa elämän keskipisteitä. Minä todellakin haluan miellyttää miestäni ja olen hänen ilokseen esimerkiksi kasvattanut tukkani pidemmäksi ja blondannut sen. En ole siinä menettänyt itsestäni mitään, sillä minuuteni ei asu hiuksissa. Olen oppinut tämän käytöksen vasta vuosien myötä: ensimmäisessä avioliitossani olin erittäin itsenäinen. En kyllä suosittele.

" nainen on naiselle susi" - mantroja, jotka eivät ainakaan omalta kohdaltani ja omassa elämässäni pidä lainkaan paikkaansa.



Mua ihan ylipäätään ihmetyttää naisten tarve lytätä omaa sukupuoltaan jatkuvasti, väheksyä, halveksua ja toisaalta nostaa sitten itsensä yksilönä toisten yläpuolelle " en minä mut ne muut" - meiningillä.



Jos ruvetaan tilastollisesti tarkastelemaan, niin eiköhän miespuolisista kuitenkin löydy enemmän ja pahempia yksilöitä, pedofiileja, raiskaajia, väkivaltaisia, mutta silti ei koskaan sanota, että " miehet nyt vaan on kaikki yksiä raiskareita tms." Miksei voitaisi lopettaa naistenkin kohdalla nuo typerät yleistykset?





T: Ap.

Aloituksellani yritin juuri sanoa sitä, että miksi niin monet naiset elää sen miehen/miesten miellyttämisen kautta. TOtta kai jokainen normaali ihminen on kohtelias ja ystävällinen paitsi omille läheisilleen, myös ylipäätään ihmisille. Sen ainakin pitäisi olla sanomattakin selvää.

Tolla nalkuttamisella (anteeksi huono ulosantini) tarkoitin lähinnä sitä, kun naiset eivät uskalla sanoa miehelle edes siitä, että tämän pitäisi tehdä oma osuutensa kodin töistä, koska se on heti nalkuttamista ja miehethän ei siitä tykkää... Saati sitten nämä iänikuiset " MIEHET TYKKÄÄ ISOISTA TISSEISTÄ" - aloitukset, ja sittne niissä naiset tappelee, että eipäs tykkää, tykkääpäs, sulla on lollotissit ja ne on rumat jne. Kun en voi ymmärtää mitä väliä mulle pitäisi olla sillä, mistä naapurin Pertsa tai työpaikan Reiska tykkää, oma mieheni varmaan tykkää musta kun on kanssani. Meillä kun ei ole mikään pakko olla yhdessä, vaan ollaan sitä ihan vapaaehtoisesti.

T: Ap.

Vierailija:

Mun on nyt pakko sanoa tähän, että vain hyvin itsekäs ihminen ei ajattele mitä oma mies tai ystävät ovat mieltä siitä miten käyttäytyy. Ulkonäkökysymykseen en ota kantaa. Mutta kyllä, miesten mielestä nalkuttaminen on kauheaa. Niin minunkin mielestäni, sillä välillä mieheni nalkuttaa. Itse ole oppinut siitä pois. Jos jokin asia ottaa päähän, niin yritän asetella sanani niin, että sitä ei voi mieltää nalkutukseksi. Siksi että tiedän mieheni asenteen jos kokee että hänelle nalkutetaan. Ei ole mielestäni mitää hävettävää naisena tai miehenä siinä, että käyttäytyy toisia ihmisiä kohtaan hyvin ja ajattelevaisesti. Jos kaikki asiat aina koetaan niin, että nainen ei saa missään asiassa myöntyä, nöyrtyä tai " alistua" , niin ei ole ihme, että parisuhteet eivät toimi. Tietenkin tätä " hyvää käytöstä" on edellytettävä myös parisuhteen tai muun suhteen toiselta osapuolelta. Ja vaikkei toinen käyttäytyisikään yhtä hyvin, ei se ole itseltä pois. Tietenkin tämä vaatii itsetuntemusta ja ajattelukykyä, jota ei tältä palstalta usein löydä, joten ymmärrän, ellei pointtiani ymmärretä.

Mä olen kiinnittänyt kanssa huomiota siihen, että todella monet puhuvat palkoista vain miesten asiana. Vrt. tuo ketju, jossa oli " kuka mies tienaa alle 3000 euroa" . OIkea kysymys olisi kai se, että missä ammatissa tienaa alle 3000 euroa. Muutenkin tuntuu olevan täysin vieras konsepti, että nainen voi saada hyvää palkkaa tai jopa nauttia työstään.



Samoin mua ihmetyttää nämä parisuhdekeskustelut ja kotityöriidat. Tyypillinen avaus on se, että mitä teen mieheni kanssa. Olen yrittänyt vuosikausia _vihjata_ että en pidä tästä tai tuosta. Rationaaliselle ihmiselle tulisi mieleen, että ei varmaan kannata tyytyä vihjailemaan, vaan puhumaan suoraan.

työelämässä ja perheen elättäjänä miehen kanssa. Se saattaa joillekin luoda alemmuudentunnetta, jota kompensoidaan kodin hengettären ja pikkuvaimon rooleilla.



Jos oma elinpiiri on vain kotona ja oman perheen parissa, niin totta kai perheenjäsenten mieliåiteen merkitys korostuu puhumattakaan alfauroksesta, jota täytyy paapoa.



Kyllä omassakin elinpiirissäni on nainen, joka ikäänkuin siloittelee kaiken miehensä eteen.