Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Vieläkö yksi lapsi uusperheeseen
08.04.2019 |
Miehelläni on yksi ja minulla kaksi lasta edellisestä liitosta. Olemme olleet yhdessä kaksi vuotta, mutta emme asu vielä saman katon alla. Suunnittelemme kovasti yhteistä tulevaisuutta, asunnon ostoa jne. Kesällä olisi hyvä ajankohta muuttaa yhteen ja aloittaa yhteinen arki. Olemme miettineet myös yhteistä lasta. Molemmat haluaisimme vielä yhden lapsen, mutta minua mietityttää että jaksammeko enää vauva-arkea. Meillä on kaikki lapset jo kouluikäisiä ja heidän kanssa pääsee ns helpolla. Elämä on nyt mukavaa ja ihanaa, olisiko se sitä enää vauvan kanssa? Meillä on kova vauvakuume, mutta pelottaa että suhteemme muuttuisi... Tällä hetkellä olen edelleen todella rakastunut mieheeni, meillä on paljon yhteisiä juttuja ja nauramme paljon yhdessä. Muuttaako vauva sitä? Tätä asiaa olemme pohtineet ja mieheni on sanonut että hän hyväksyy mitä ikinä päätän tämän asian kanssa. Tämä mies on suuri rakkauteni ja hänen kanssaan olen valmis mihin vaan, mutta pelkään että lapsi muuttaa suhdettamme liikaa.
Kommentit (26)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei todellakaan enää yhteistä lasta. Ei.
Minusta kahden vuoden seurustelun jälkeen ei hankita lasta vaikka se olisi molemmille eka. Ja tuommoisessa kombossa ne kolme lasta riittää paremmin kuin hyvin. Muutenkin maltti olisi valttia. Aika tyrmäävä tuo että ”edelleen” rakastat. Jestas.
No kyllä minä tekisin jos molemmat kovasti haluaa. Ei sitä lasta kuitenkaan kadu. Mutta tiedostaen että vauva tulee muuttamaan myös parisuhdetta. Ei sen tarvitse kurjuutta ja eroa tarkoittaa, mutta kyllä vauva hyvin todennäköisesti tulee muuttamaan teidän arkea, vaikuttaa jaksamiseen, yhteisen ajan määrään jne jotka pitää sitten vaan sumplia. Mutta varmasti vauva tuo myös hyvää mukanaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhteistä lasta.
Eikä missään nimessä vauvakuumeilla ennen kuin edes on asuttu yhdessä ja katsottu miten se sujuu kaikilla, niin aikuisilla kuin lapsillakin.
Ihmetyttää miten periaatteessa fiksut aikuiset ovat niin himojensa ja tunteittensa vietävinä että tällaisia toisen kierroksen ihmeellisiä ”hei hankitaan vielä vauva vaikka me ei edes olla asuttu yhdessä sekuntiakaan” tapahtuu???
Vierailija kirjoitti:
Minusta kahden vuoden seurustelun jälkeen ei hankita lasta vaikka se olisi molemmille eka. Ja tuommoisessa kombossa ne kolme lasta riittää paremmin kuin hyvin. Muutenkin maltti olisi valttia. Aika tyrmäävä tuo että ”edelleen” rakastat. Jestas.
Rakastaa ja olla rakastunut ovat kaksi eri asiaa. Rakastuneella ihmisellä on perhosia vatsassa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta kahden vuoden seurustelun jälkeen ei hankita lasta vaikka se olisi molemmille eka. Ja tuommoisessa kombossa ne kolme lasta riittää paremmin kuin hyvin. Muutenkin maltti olisi valttia. Aika tyrmäävä tuo että ”edelleen” rakastat. Jestas.
Kaksi vuotta aikuisessa parisuhteessa on kyllä ihan hyvä ja riittävä aika. Jos siinä ajassa ei vielä ole päässyt perille siitä, onko toinen potentiaalinen isä/äitiehdokas (koska 100% varmaa vastausta tähän et tule koskaan saamaan) niin sit kannattaa unohtaa koko juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei herran juma olla nyt hankkimassa vauvaa, vaan joskus ehkä viiden vuoden sisällä. Ei nyt, ei tänä vuonna ja tuskin ensi vuonnakaan. Kunhan pohditaan. Ex mieheeni en ollut rakastunut, rakastin joo, mutten ollut rakastunut.
Ap
Mulla on toivottu kolmonen nyt 7kk ja isommat lapset jo kouluikäisiä (ydinperhe). Ja sanon vaan, että jos olet tyytyväinen elämääsi ja kolmas lapsi on "voi tulla mutta voi olla tulemattakin" niin todella suosittelen että jättäkää väliin. Rakastan kaikkia lapsiani mutta vauvavaihe on ihan jäätävä käydä läpi uudestaan kun elämä on ollut jo helppoa pitkään.
Toisekseen älkää nyt lasta suunnitelko ylipäätään ennen yhteenmuuttoa, älkääkä pitkään aikaan sen jälkeenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kahden vuoden seurustelun jälkeen ei hankita lasta vaikka se olisi molemmille eka. Ja tuommoisessa kombossa ne kolme lasta riittää paremmin kuin hyvin. Muutenkin maltti olisi valttia. Aika tyrmäävä tuo että ”edelleen” rakastat. Jestas.
Kaksi vuotta aikuisessa parisuhteessa on kyllä ihan hyvä ja riittävä aika. Jos siinä ajassa ei vielä ole päässyt perille siitä, onko toinen potentiaalinen isä/äitiehdokas (koska 100% varmaa vastausta tähän et tule koskaan saamaan) niin sit kannattaa unohtaa koko juttu.
Ei riitä. Pitää asua yhdessä ennen sitä. Ja noihan on kumpikin ryssinyt jo kerran.
Minäkin laittaisin jäitä hattuun vielä tuossa vaiheessa, vaikka molemmat olisivat lapsettomia. Mutta jos muutaman vuoden yhteisen perhe-elämän jälkeen haaveilette yhä yhteisestä lapsesta, niin siitä vaan, yrittäkää ihmeessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäisiä sinä ap ja sinun miehesi olette? Minkä ikäiset lapset?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on toivottu kolmonen nyt 7kk ja isommat lapset jo kouluikäisiä (ydinperhe). Ja sanon vaan, että jos olet tyytyväinen elämääsi ja kolmas lapsi on "voi tulla mutta voi olla tulemattakin" niin todella suosittelen että jättäkää väliin. Rakastan kaikkia lapsiani mutta vauvavaihe on ihan jäätävä käydä läpi uudestaan kun elämä on ollut jo helppoa pitkään.
Toisekseen älkää nyt lasta suunnitelko ylipäätään ennen yhteenmuuttoa, älkääkä pitkään aikaan sen jälkeenkään.
No mulla ei ole omaa kokemusta, mutta monelta olen kuullut päinvastaista. Että on ihanaa käydä se vauva-aika vielä kerran läpi, ja kun ne isommat on jo koulussa ja muutenkin aika itsenäisiä, niin saa ihan rauhassa pesiä vauvan kanssa <3
Kyllä kolme lasta riittää. Rahallisesti ja muuten. Saatatte nyt nuo kunnialla aikuisiksi elämän syrjään kiinni.
Ei. Itse olen kyllä myös niin vastaan uusperhekuviota, ettei minun ja lasteni kotiin muuta ketään ylimääräisiä. Minä voin asua uuden puolison kanssa sitten, kun asutaan omaa kotia, lasteni kotiin ei ulkopuolinen omaa kotiaan tee. Saati, että "tehtäisiin" yhteinen lapsi.
Lapset 8, 9 ja 11, minä 35 ja mies 40. Alkaa minulla jo ikä tulla vastaan lapsen hankkimisen kanssa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta kahden vuoden seurustelun jälkeen ei hankita lasta vaikka se olisi molemmille eka. Ja tuommoisessa kombossa ne kolme lasta riittää paremmin kuin hyvin. Muutenkin maltti olisi valttia. Aika tyrmäävä tuo että ”edelleen” rakastat. Jestas.
Rakastaa ja olla rakastunut ovat kaksi eri asiaa. Rakastuneella ihmisellä on perhosia vatsassa ym.
Minä rakastan aviomiestäni ja minulla menee perhosia vatsassa kun hän katsoo minua. Rakastan ja olen rakastunut. Ollut jo yli kymmenen vuotta.
Meillä on toimiva uusperhe jossa minulla oli ennestään kaksi lasta ja lisäksi meillä on kaksi yhteistä lasta. Käytännossä ollaan kuitenkin ydinperhe kun kahden vanhemman lapsen isä on kuollut ja lapset olivat niin pieniä kun tavattiin että pitää miestäni isänään ja mies heitä ominaan.
En osaa tuohon vauva-asiaan ottaa kantaa. Te sen itse parhaiten tiedätte. Täällä huudetaan ei ei:tä mutta miksi ei?
Me saatiin meidän eka yhteinen lapsi vajaa puolentoista vuoden päästä siitä kun tavattiin.
Toista lasta mietittiin myös pitkään ja juuri sitä että jaksaako sitä vauvarumbaa enää kun muut lapset ovat niin isoja jo, koululaisia kaikki.
Onneksi tehtiin vielä tuo yksi! Tästä on nauttinut ihan eri tavalla kuin silloin kun oli kolme pientä siinä pyörimässä jaloissa. Kuopus on koko perheen lellikki.
Toki meidän tilanne oli eri kun teidän kun oltiin jo perhe ennestään mutta samoja juttuja mietittiin että vieläkö sitä vauva-arkea jaksaa kun oli muiden lasten kanssa jo niin helppoa.
Hyvin on jaksettu vaikka ikää onkin enemmän ja kuopuksen tulon jälkeen ollaan miehen kanssa entistä onnellisempia ja läheisempiä.
Lapsi tosin on ollut kaikin puolin helppo ja rauhallinen eli sekin on vaikuttanut toki.
Sen verran neuvon ja niin taisitte ajatellakin että ensin yhteinen koti ja sitten miettimään sitä onko yksi pieni ihminen vielä tervetullut teidän elämään.
Alue: Aihe vapaa
Ei, ei, ei.