Tajusin ettei minussa ole mitään hyvää

Parisuhteemme on niin huono kuin olla ja voi ja keskustelimme tästä. Miehen mukaan syy on minussa. Olin aluksi eri mieltä. Sitten rupesin miettimään mitä hyviä puolia minussa on. En keksinyt ainoatakaan hyvää puolta.
Olen mustasukkainen (pelkään että mies pitää jotain muuta minua parempana), olen vaativa (haluaisin että hän kehuisi ja huomioisi minua), en ole kovin hauska, en ole innokas liikkumaan (toisin kuin mieheni), en ole missään kovin hyvä (toisin kuin mieheni, jolla on monessa asiassa oikeasti taitava), en ole erityisen hyvä äiti ((Ihan perus), hoidan kotia keskinkertaisesti. Ei ihmekään, että menee huonosti. En haluaisi itsekään olla itseni kanssa. Mutta en voi muuttua energisemmäksi, hauskemmaksi ja paremmaksi, vaikka haluaisin.
Olen aina vihannut sitä, että olisin muita huonompi, mutta niin vain olen.