Vanhempieni chihu puraisi lastani :(

No, vastaisuudessa vanhemmat käy vain teillä kylässä ilman koiraa.

Koiraa tuskin ovat piikille viemässä, joten vaihtoehtonne ovat vähissä.

Ei ole normaalia käytöstä. Koiraa ei ole koulutettu ja tuo äriseminen kertoisi, että koira on epävarma ja pelkää. Syynä, että ei ole koulutettu ja siksi epävarma kun ei se ole omistajan hallinnassa.

En veisi lasta enää sinne jos koira on paikalla. Varsinkin tuon kieltämisen ja tekosyiden takia.

Älä mee enää sinne koiran luo kylään. Pyydä vanhempiasi teille käymään.

Mielenvikainen rotu kaikin puolin. Vain hölmöt pitävät tällaista rotua vapaaehtoisesti.

Ihan tavallitsa käytöstä chihuille. Ko. rotu on niin pieni, että lapsen horjahdus vahingossa sen päälle on koiran hengenlähtö. Ja koska lapset liikkuvat koiran silmään arvaamattoman näköisesti, niin tuollaiset pikkukoirat helposti kyllä puolustautuvat jo varmuuden varalle, vaikkei lapsi varsinaisesti tekisi mitään. Chihu on erittäin terävä- ja vahvaluonteinen rotu eli eivät niinkään pakene vaan yrittävät murinalla ja varoitusnäykkäisyillä karkottaa lähestyjän.

Ongelmanne on kuitenkin helposti ratkaistavissa niin, että koira laitetaan jonkun portin taakse kun olette kylässä siellä. Tai lasta opetetaan, ettei koiran läheltä saa kulkea.

Chihut ovat vähäjärkisin rotu minkä tiedän. Tuttavan chihu ei osaa tehdä yhtään mitään, se ei tunne edes omaa nimeään.

Koiran ärinä on merkki siitä ettei koira tunne oloaan turvalliseksi. Ärinä on ihan tervettä, sillä koira kertoo ettei kaikki ole ok. Kyseinen chihu ei ilmeisesti tunne oloaan turvalliseksi lasten seurassa joten sitä ei kannata päästää liian lähelle lapsia. Vanhempasi eivät myöskään taida olla ihan täyspäisiä.

"Hellittelylaulu koiralle" Voi pyhä sylvi ventään!

Koira piikille.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole normaalia käytöstä. Koiraa ei ole koulutettu ja tuo äriseminen kertoisi, että koira on epävarma ja pelkää. Syynä, että ei ole koulutettu ja siksi epävarma kun ei se ole omistajan hallinnassa.

En veisi lasta enää sinne jos koira on paikalla. Varsinkin tuon kieltämisen ja tekosyiden takia.

On kyllä rodulle ihavan tavallista käytöstä, koulutetuillekin yksilöille. Se on kyllä totta että se koira pelkäsi todennäköisesti, ja rotuluonteen mukaisesti reagoi siihen varoitusnäykkäisyllä, mutta ei tuohon mikään omistajaan luottamus tai koulutus auta. Omistaja on koiran silmissä pettänyt luottamuksen jo, kun lapsi pääsi niin lähelle, että pientä koiraa alkoi pelottaa että lapsi saattaa tulla kimppuun. Chihun kokoiselle koiralle tilanne on sen silmissä henkeä uhkaava, ja kyllä silloin koulutukset unohtuu.

Chihu ei yleensäkään ole kyllä mikään pikkulapsiperheen koira ollenkaan, sekä koska helposti koira menee "rikki" lasten tahattomasti kovemmasta käsittelystä että koska nämä on aika kovia puolustautumaan näykkimällä joten lapsi saa varmasti myös vähän damagea. Tässä onneksi koira ei olekaan perheessä, jossa vakituisesti asuu lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Mielenvikainen rotu kaikin puolin. Vain hölmöt pitävät tällaista rotua vapaaehtoisesti.

Ei kaikki huonosti koulutettuja ole mutta ne kouluttamattomat on sitten noita täriseviä hermoheikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenvikainen rotu kaikin puolin. Vain hölmöt pitävät tällaista rotua vapaaehtoisesti.

Ei kaikki huonosti koulutettuja ole mutta ne kouluttamattomat on sitten noita täriseviä hermoheikkoja.

Hermoheikkoudella ei ole juuri mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Paitsi se, että niitä kaikkein stressaavimpia ei oikein edes pysty kouluttamaan, koska ne on aina jostain niin stressissä ja kierroksilla, etteivät keskity yhtään. 

Mutta mulla oli aikoinaan chihu jota koulutin paljonkin, se osasi vaikka mitä, mutta kyllä se pelkäsi ja tärisi tilanteissa jossa joutui pienenä "isojen jalkoihin", esim. piti kävellä vilkkaalla kävelytiellä tai juuri jos lapsi lähestyi. Itse ajattelin että se on ihan ymmärrettävää, kyllä minäkin pelkäisin jos olisin 20 cm korkea hento otus ja pitäisi puikkelehtia jossain ihmisvilinässä. Tai äänekäs, arvaamattoman näköisesti liikehtivä kokooni nähden valtava lapsi lähestyisi. 

Itse en ottanut enää tuon yhden jälkeen chihua juuri siitä syystä, kun kävi sääli sitä sen koon takia. Koirapuistoissa ei kavereita jotka ei liian isoja ja rajuja, kaupunkialueella usein joutuu kävelemään paikoissa joissa kulkee paljon ihmisiä ja koiria jne. Ja kuten chihut yleensä, minunkin koira reagoi pelkoon haukkumalla ja räyhäämällä. Ihmiset joskus jopa meinasivat että oho, onpas sisukas, ei pelkää isompia, mutta koiran tuntevana tiesin että kyllä pelkää, se vaan meinaa että hyökkäys on paras puolustus.

Chihut on tuommosia. Ja yleensä omistajat pitää niiden ärinää harmittomana koska ovat pineiä ja söpöjä. Lopettaisin kokonaan kyläilyn isovanhemmilla. He saisivat tulla käymään meillä mutta ilman koiraa.

Katkaisisin välit jos ei tuollaista aggressiivista koiraa hävitetä. Lapseni on minulle tärkein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenvikainen rotu kaikin puolin. Vain hölmöt pitävät tällaista rotua vapaaehtoisesti.

Ei kaikki huonosti koulutettuja ole mutta ne kouluttamattomat on sitten noita täriseviä hermoheikkoja.

Hermoheikkoudella ei ole juuri mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Paitsi se, että niitä kaikkein stressaavimpia ei oikein edes pysty kouluttamaan, koska ne on aina jostain niin stressissä ja kierroksilla, etteivät keskity yhtään. 

Mutta mulla oli aikoinaan chihu jota koulutin paljonkin, se osasi vaikka mitä, mutta kyllä se pelkäsi ja tärisi tilanteissa jossa joutui pienenä "isojen jalkoihin", esim. piti kävellä vilkkaalla kävelytiellä tai juuri jos lapsi lähestyi. Itse ajattelin että se on ihan ymmärrettävää, kyllä minäkin pelkäisin jos olisin 20 cm korkea hento otus ja pitäisi puikkelehtia jossain ihmisvilinässä. Tai äänekäs, arvaamattoman näköisesti liikehtivä kokooni nähden valtava lapsi lähestyisi. 

Itse en ottanut enää tuon yhden jälkeen chihua juuri siitä syystä, kun kävi sääli sitä sen koon takia. Koirapuistoissa ei kavereita jotka ei liian isoja ja rajuja, kaupunkialueella usein joutuu kävelemään paikoissa joissa kulkee paljon ihmisiä ja koiria jne. Ja kuten chihut yleensä, minunkin koira reagoi pelkoon haukkumalla ja räyhäämällä. Ihmiset joskus jopa meinasivat että oho, onpas sisukas, ei pelkää isompia, mutta koiran tuntevana tiesin että kyllä pelkää, se vaan meinaa että hyökkäys on paras puolustus.

Näin meilläkin. Kotioloissa maailman kiltein sylikoira, mutta ulkona sitä pelotti, jos tuli ihmisiä ja koiria vastaan. Senkin mielestä hyökkäys on paras puolustus ja koetti päästä jopa rotikan kimppuun.

Kun vanhempien Silmä välttää kopsautat korkokengän kannalla piskit kalloon muutaman kerran.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenvikainen rotu kaikin puolin. Vain hölmöt pitävät tällaista rotua vapaaehtoisesti.

Ei kaikki huonosti koulutettuja ole mutta ne kouluttamattomat on sitten noita täriseviä hermoheikkoja.

Hermoheikkoudella ei ole juuri mitään tekemistä koulutuksen kanssa. Paitsi se, että niitä kaikkein stressaavimpia ei oikein edes pysty kouluttamaan, koska ne on aina jostain niin stressissä ja kierroksilla, etteivät keskity yhtään. 

Mutta mulla oli aikoinaan chihu jota koulutin paljonkin, se osasi vaikka mitä, mutta kyllä se pelkäsi ja tärisi tilanteissa jossa joutui pienenä "isojen jalkoihin", esim. piti kävellä vilkkaalla kävelytiellä tai juuri jos lapsi lähestyi. Itse ajattelin että se on ihan ymmärrettävää, kyllä minäkin pelkäisin jos olisin 20 cm korkea hento otus ja pitäisi puikkelehtia jossain ihmisvilinässä. Tai äänekäs, arvaamattoman näköisesti liikehtivä kokooni nähden valtava lapsi lähestyisi. 

Itse en ottanut enää tuon yhden jälkeen chihua juuri siitä syystä, kun kävi sääli sitä sen koon takia. Koirapuistoissa ei kavereita jotka ei liian isoja ja rajuja, kaupunkialueella usein joutuu kävelemään paikoissa joissa kulkee paljon ihmisiä ja koiria jne. Ja kuten chihut yleensä, minunkin koira reagoi pelkoon haukkumalla ja räyhäämällä. Ihmiset joskus jopa meinasivat että oho, onpas sisukas, ei pelkää isompia, mutta koiran tuntevana tiesin että kyllä pelkää, se vaan meinaa että hyökkäys on paras puolustus.

Näin meilläkin. Kotioloissa maailman kiltein sylikoira, mutta ulkona sitä pelotti, jos tuli ihmisiä ja koiria vastaan. Senkin mielestä hyökkäys on paras puolustus ja koetti päästä jopa rotikan kimppuun.

Piikille tuollaiset, joita ei voi viedä ihmisten ilmoille. Ne on luonnevikaisia.

Onhan viallinen koira jo lopetettu?

Venäjänmustaterrieri ei varoitusnäykkäise. Mutta tunnistaa todellisen uhan.

Mitä säikähdit? Jos koira aina ärisee lapsellesi, niin eikö ole viimeisen 18 kk aikana käynyt mielessä, että ei pidä päästää lasta lähelle koiraa?

Jos koira olisi tähän asti aina pitänyt lasta täysin merkityksettömänä ja nyt yllättäen puraissut, niin asia olisi ihan toinen.

Hellittelylaulu? Onko provo? Onhan?

Tosi outoa käytöstä vanhemmiltasi, koiralta varmaan ihan ymmärrettävää. Mitä itse tuossa tilanteessa tekisin, niin yrittäisin pitää välit vanhempiin kuitenkin asiallisina enkä tehdä asiasta liian suurta asiaa, mutta tietenkin myös estäisin vastaavat tilanteet jatkossa, eli niin kauan kuin lapsi ei osaa kiertää koiraa tarpeeksi kaukaa tai koira ei lasta kunnioita, se pidettäisiin juuri jonkun jo mainitsemankin portin takana vierailuilla. Hyvä mielestäni kuitenkin olisi, että lapsi sen kanssa tekemisissä vielä voisi olla.

Koska mikä minulle ensimmäisenä tulee mieleen, mitä tuosta voi oppia, on se ettei nyt ainakaan antaisi yhden äkäisen chihuahuan pilata lapsen suhdetta koiriin tai eläimiin yleensä. Voihan olla, että hän pelästyi enemmänkin. Hankkikaa siis positiivisia kokemuksia kilteistä koirista. :)