Liikaa kotitöitä miehelle?

imuroidaanko siellä kahdesti viikossa vai ei.

mieltä, että pyydät jotenkin liikaa. Käsittämätöntä on, että joudut edes pyytämään.



Mutta jos olet aikaisemmin suostunut hoitamaan työsi ja kaikki kotityöt, niin.. no ikävä sanoa mutta itsehän olet sen opettanut tuollaiseksi lusmuksi. Miten se siitä nyt muuttuis, yhtäkkiä?



Oon kyllä pahoillani sun puolesta, mutta suututtaa, että oot alun alkaenkaan päästänyt tilanteen siihen pisteeseen, ettei miehen tarvitse osallistua kotitöihin.

mutta enpä nyt niin tarkka olisi imuroiko kerran vai kaksi viikossa.



Mutta aika pönttö äijä kun ei itse älyä tehdä. Kokeile ettet sano kuin lapsen hoidosta, se peppu on aika pakko pestä, jos alkaisi hoksaamaan.

Silloin kun mentiin naimisiin niin jotkut naiset töissä sanoivat, että " miehet kun pääsevät naimisiin niin ne heittäytyvät sohvalle passattaviksi, odotahan vaan " . Silloin loukkaannuin kommentista ja ajattelin, ettei kyllä meillä ikinä.



Tänä päivänä mies töistä tultuaan rojahtaa heti sohvalle, avaa Discovery-channelin eikä nouse siitä ennen nukkumaanmenoa paitsi käydäkseen jääkaapilla, tupakalla tai autolla (missä piilopullo odottaa, ellei sitten ole tunkenut sitä johonkin puskaan). Häntä itseään ei kyllä tarvitse passata, tekee itse omat voileipänsä yms.



Niin usein saa joka asiasta sanoa ennen kuin hän lopulta tarttuu toimeen, että siksi siinä sitten useimmiten käy niin, että itse teen sen pyytämäni homman. En aina jaksa kuunnella narinaa " joo joo, tee sitä, tee tätä..."



t. ap

Sektion jälkeen mieheni siivosi (imuroi ja pesi vessat) pari viikkoa kaiken, pesi pyykit ja vieläpä SILITTI ne toiveeni mukaan. (Elämässä ennen vaimoa silitti itse omat paitansa). Keittiöhommiin osallistuin jonkin verran. Vaihtoi myös mielellään vauvan vaippoja.

Sen olen aina tehnyt itse, samoin nuo pyykinpesut ja silittämiset. Siis täällä on niin paljon duunia, mitä mulla on tapana tehdä ilman, että tekisin siitä mitään numeroa. Oikein ahdistaa ajatella, miltä täällä vaikka viikon päästä näyttää.



Olisko hölmö veto lähteä lapsen kanssa vaikkapa isäni luokse evakkoon, saisi sitten tuo sika lojua täällä kaiken paskan keskellä? Kuullostaako ylidramatisoinnilta? Mieheltähän siinä maine menisi, mutta mitä siitä. Alkoholisoitumisen myötä siitä on tullut tollanen.

En muuten ole uskaltanut ajatella toisen lapsen yrittämistä, koska silloinhan olisin käytännössä 2 lapsen yh!

Tämmöisissä tilanteissa ihmiset paljastaa todelliset luonteensa. Veikkaanpa, että oikea ongelmanne ei ole miehen siivoamattomuus vaan se, että alkoholismi on saanut aikaiseksi sen, että miehellä on vain alkoholi, jota tottelee, ei vaimo tai jotkut tekemättömät kotityöt. Minkälaista se miehesi alkoholinkäyttö on?

Töissä hän käy tunnollisesti, mitä nyt jokunen rokulipäivä joskus. Ei tapaa tissutella täällä sisätiloissa avoimesti, vaan katoaa kulman taakse jossa vetää päänsä täyteen (esim. jos sanon, että " voisitkohan tänään nukuttaa lapsen, kun mua väsyttää ihan kamalasti). Uutena vuotena jäätiin kotiin ja mies vannoi, että on kunnolla. No, sammui klo 17:30 ja minä sitten yksinäni join täällä 1 piccolo-pullon kuohuviiniä, kun vuosi vaihtui. :o( .



En heti tajunnut mieheni alkoholiongelman kehittymistä, koska hän joi ja juo edelleen salassa (mitä nyt joskus hämäyksen vuoksi siideriä sohvalla).



Ilmoitti pitävänsä tipattoman tammikuun. No, siitä tuli sitten tipaton päivä eli ke 2.1. (ei halunnut aloittaa vielä 1.1., kun silloin oli niin huono olo).

On se kumma, miten se " ap" on niin vaikeaa muistaa lisätä viestin loppuun...

Kuulostaa tosiaan sille, että tilanne on mieheltäsi karkaamassa tai karannut käsistä. Miehillä kai alkoholisoitumiseen menee yleensä noin 15 vuotta aikaa, joten ei ihme, että sitä kehitystä ei niin helposti huomaa, onko miehesi noin 35? Ikävä " ampua" sinua huonossa tilanteessasi, mutta ehkä tämä tilanne saa sinut näkemään sinun ja miehesi tilanteen nyt selvemmin (muutenhan olisit jatkanut iloisena kotiorjana). Al-anon voisi olla hyvä paikka saada vähän perspektiiviä teidän tilanteeseen. Nettisivuilla on testi, jolla saat selville, että onko teillä syytä miettiä tuota asiaa.



Toivottavasti saat apua omaan tilanteeseesi myös! Keskity sinä vain lapseen nyt ja anna kodin olla rempallaan. Koti ei siitä suutu, jos sen kanssa ei olla. Sen sijaan lapsi voi olla peloissaan, kun äiti on kipeä.

Et vaadi liikaa. Mä luulin että sieltä tulee joku aivan hirvee litania hommia, mutta eihän toi nyt ollut mitään.

Ymmärrän että miehesi on niitä jotka ei pahemmin tykkää kotitöistä, mutta kun tilanteesi toi mikä on, niin miehesi raivoaminen on typerää.

Jälkeenpäin ajatellen mieheni alkoholisoituminen oli jo nähtävissä häidemme aikaan 6,5 vuotta sitten, mutta kun minä en nähnyt... :o(



Tuo Al-Anon on siinä mielessä ongelma, etten uskalla lasta jättää iltaisin yksin isänsä kanssa. Ei muuten, mutta kun hän voi sammua kesken kaiken ja lapsi on sitten vailla valvontaa. Koskaan kun ei tiedä, vaikkei mies ihan joka päivä juokaan. Alkoholismista ei toistaiseksi tiedä muut kuin miehen vanhemmat ja siskon perhe sekä yksi kaukana asuva ystäväni. Ei siis voi säännöllisin väliajoin tupata lasta hoitoon jollekin tutulle kun nämä tietysti heti ihmettelisivät, että eikö isä voi lasta hoitaa? Kerran kun lapsi oli ihan pieni vauva, jätin hänet isänsä kainaloon sohvalle ja menin itse surfailemaan nettiin. Ei tarvinnut kuin puoli tuntia olla poissa, kun löysin heidät sieltä sohvalta nukkumassa, vauva putoamaisillaan ja mielellä viskipullo toisessa kainalossa.



t. ap

Kuulostaa kyllä sille, että miehesi on alkoholisti ja tiedät sen itsekin. Se on hieno lähtökohta sinulle, että tunnistat sen asian etkä esim. syytä siitä itseäsi (alkoholistihan usein syyttää vaimoaan siitä, että nalkuttamisen takia hänen pitää juoda, kun eihän vaimoa selvin päin kestä).



Tällä hetkellä olet jo täysin yksinhuoltaja. Ainut mikä tilannettasi pahentaa, on se, että et kehtaa sitä asiaa kertoa muille. Olisiko sinun mahdollisuutta ottaa yhteyttä kunnan sosiaaliviranomaisiin ja kysyä, että saisitko sieltä jotain apua?

Älä ainakaan haaveile toisesta lapsesta alkoholistimiehen kanssa.

Oletko sanonut miehellesi mitään alkoholin käytöstä?



Lähde ihmeessä joksikin aikaa pois (sinne evakkoon vanhemmilesi, mitä itse ehdotiti). Älä sano syyksi vain kättäsi vaan myös alkoholi. Mies ehkä miettii asiaa silloin.

Joo, en todellakaan haaveile toisesta lapsesta nyt tässä tilanteessa! Surettaa vain se, että lapseni joutuu luultavastikin jäämään ainokaiseksi tämän takia. Aika kauan saisi tuo ukko olla kuivilla, ennen kuin uskaltaisin uudelleen lastenhankintaan ryhtyä. Ja sitten alkaa jo ikäkin tulla minulla vastaan... :o(



On meillä tuosta alkoholismista keskusteltu, ihan loputtomiin. Mies on varmaan satoja kertoja sanonut, että " se on loppu nyt, saat nähdä!" Aikoihin en enää ole siihen uskonut.



Kiitos Melballe ja muille kommenteistanne, niin harvoin sitä saa tästä kenenkään kanssa keskustella. En aina jaksa anopillekaan valittaa, kun kyseessä kuitenkin on hänen oma poikansa.



t. ap

Eipä kestä kiittää. Välillä kun kirjoitit, niin tuntui, että oletkohan ystäväni, joka on kylläkin jo nyttemmin eronnut alkoholistimiehestään. Niin samalta asiat kuulosti. Ystäväni erosi vuosien miettimisen jälkeen ja noin vuosi erosta hän sanoo, että alkaa olla taas onnellinen.



Ja mitä tuohon yksilapsisuuteen tulee, niin ei se nyt niin kauheaa ole. Itse en ole ainakaan pitänyt missään vaiheessa kamalana, että minulla ei oikein ole sisaruksia. Olin myös aikaisemmassa suhteessa itse varma, että meille ei toista lasta tule ja olin sen asian käsitellyt mielessäni. Mutta niinpä vaan asiat menikin niin, että suhde yllättäen päättyikin ja vaikka luulin, että tuskin enää mitään miestä huolin, niin mies ratsastikin valkoisella ratsulla kerrostalon kierreportaita ja tuossa sängyllämme makaa nyt puolivuotias pikkupoika. En sano, että näin välttämättä käy, mutta sen voin sanoa, että elämä on aika paljon sitä mitä itse tekee ja mitä antaa itselleen tehdä ja sitten elämällä on paljon yllätyksiä mukanaan, osa hirveitä ja osa aivan ihania ja pitää vaan jaksaa uskoa, että paistaa se päivä risukasaankin välillä!

että jos kerran mies ei voi hoitaa lasta (edes peppua pestä) ja alkeellisimpia kotihommia tehdä, kun sinä et siihen nyt kykene, lähdet yksinkertaisesti lapsen kanssa " hoitoon" jonkun sukulaisen luo. Ja ennen lähtöä kerrot syyn ihan rehellisesti, keskustelette asiasta.



Aika pahaksi tilanne on kyllä päässyt, jos mies tosiaan sammuu vauva ja viskipullo kainalossa ym. ja sinä vain hyväksyt kaiken pysymällä siellä edelleen kiltisti hoitamassa kaiken yksin.



Tämä tilanne nyt taisi paljastaa teidän ongelmanne todella, älä suotta häpeile, ei ole sinun vikasi että miehesi juo noin paljon! Nyt on aika tehdä asioille jotain. Ehkä teidän " hoitoonlähtö" muutamaksi viikoksi saisi miehen ajattelemaan asioita. Eikä tosiaan tarvi lähteä mitenkään ovet paukkuen, vaan sanot ettet voi jäädä sinne kotiin ilman apua.

Mulla miehen juominen alkoi myös olla ongelma, itse kerroin siitä avoimesti kaikille vaikka mies ei tietysti tykännytkään. Mentiin reilusti kavereille tai sukulaisille lasten kanssa yöksi kun mies alkoi olla siinä kunnossa etten jaksanut katsella. Miestä kai alkoi hävettää kun " kaikki" puhui alkoholisti-isästä, vaikka juominen oli satunnaista ja vielä jotakuinkin hallinnassa. Lopetti juomisen sitten kokonaan kun totesi ettei osaa sitä rajoittaa jos jotain ottaa. 7v on jo ollut juomatta.

Meillä kyllä mies tekee ja on aina tehnyt kotitöitä ihan pyytämättä, sulla nyt vielä noin selkeä syy miksi mies jotain voisi kotona tehdä. Laita kunnon valinnan eteen, viina tai perhe.