Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita tärisijöitä?
04.04.2019 |
Todella kiusallinen vaiva. Kehoni reagoi kaikkiin voimakkaisiin tilanteisiin tärinällä.
Tilanteita voi olla säikähdys, jännitys, suuttumus. Ja tärinä ei kohdistu ainoastaan käsiin, vaan koko kehoon.
Saako tähän avun ainoastaan lääkkeistä?
Kohtalotovereita?
Kommentit (17)
Sama vaiva, tosin minulla on syntymästä asti ollut myös lepovapina.
M30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset vain tärise? Kehosi purkaa stressiä ja tärinä mainitsemissasi tilanteissa on normaalia.
Sama täällä. Beetasalpaaja ja rauhoittava lääke vie oireet. Ollut lapsesta saakka tämä vaiva.
Harrastatko liikuntaa? Joogaa? Hoidatko itseäsi? Oletko käynyt terapiassa?
Itse aloin kärsimään tästä vaivasta jo ala-aste ikäisenä. Muistan vahvasti ensimmäisen tilanteen kun kehoni reagoi jännittävään tilanteeseen vapinalla. Siitä se sitten lähti, aloin tarkkailemaan itseäni liikaa. Nyt jo 36v ja sama jatkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vapinahan on ihan normaalia. Anna vapista ja sitten voit ravistella itseäsi lopuksi ja elämä jatkuu, pääsit eroon hormoneista.
Vierailija kirjoitti:
Harrastatko liikuntaa? Joogaa? Hoidatko itseäsi? Oletko käynyt terapiassa?
Terapian en usko auttavan tällaisessa asiassa. Liikunta auttaa tietenkin rentoutumaan hetkellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohan sinänsä on ihan terve reaktio, jota esiintyy eläinkunnassakin monella lajilla. Ja sitä pidetään yhtenä syynä, miksi eläimet voivat toipua ilman suurempia traumoja järkytyksistä ja uhkatilanteista: ne antavat heti tapahtuman jälkeen sen kaiken energian tulla vaan ja tärisevät sen pois. Muistanpa että joskus vuosia sitten joku ulkomaalainen terapeutti opetti ihmisillekin tärinää parantavana hoitona.
Mutta ei sitä voi kieltää, etteikö tärinä olisi sosiaalisesti stigmatisoivaa, koska useimmat ei näkyvästi tärise ns. normaalitilanteissa vaan ainoastaan jossain ihan ääritilanteissa tyyliin näki juuri onnettomuuden jossa oma läheinen kuoli. Ongelmaa voi lähestyä kahdelta kannalta: toisaalta itse tärinätaipumusta voi hoitaa lääkityksellä. Toisaalta taas esim. terapia voi auttaa siihen, ettei reagoi tunnepohjaisesti niin voimakkaasti arkisiin asioihin enää, ja sitä kautta tärinän syyt vähenevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuohan sinänsä on ihan terve reaktio, jota esiintyy eläinkunnassakin monella lajilla. Ja sitä pidetään yhtenä syynä, miksi eläimet voivat toipua ilman suurempia traumoja järkytyksistä ja uhkatilanteista: ne antavat heti tapahtuman jälkeen sen kaiken energian tulla vaan ja tärisevät sen pois. Muistanpa että joskus vuosia sitten joku ulkomaalainen terapeutti opetti ihmisillekin tärinää parantavana hoitona.
Mutta ei sitä voi kieltää, etteikö tärinä olisi sosiaalisesti stigmatisoivaa, koska useimmat ei näkyvästi tärise ns. normaalitilanteissa vaan ainoastaan jossain ihan ääritilanteissa tyyliin näki juuri onnettomuuden jossa oma läheinen kuoli. Ongelmaa voi lähestyä kahdelta kannalta: toisaalta itse tärinätaipumusta voi hoitaa lääkityksellä. Toisaalta taas esim. terapia voi auttaa siihen, ettei reagoi tunnepohjaisesti niin voimakkaasti arkisiin asioihin enää, ja sitä kautta tärinän syyt vähenevät.
Ihanan kattava vastaus, kiitos :)
Olen erittäin herkästi tunteva muissakin, hyvissä asioissa. Ja koen sen olevan myös lahja. Mutta tämä tärinä on rajoittanut elämässäni monia asioita. Ehkä pitäisi vain siedättää pakottamalla itseään aiheuttaviin tilanteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten, jos ei tärise tai punastele vaan ahdistaa ihan hillittömästi?
Vierailija kirjoitti:
Oletko chihuahua?
Olisin varmaan chihu koirana :D kiitos kevennyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohan sinänsä on ihan terve reaktio, jota esiintyy eläinkunnassakin monella lajilla. Ja sitä pidetään yhtenä syynä, miksi eläimet voivat toipua ilman suurempia traumoja järkytyksistä ja uhkatilanteista: ne antavat heti tapahtuman jälkeen sen kaiken energian tulla vaan ja tärisevät sen pois. Muistanpa että joskus vuosia sitten joku ulkomaalainen terapeutti opetti ihmisillekin tärinää parantavana hoitona.
Mutta ei sitä voi kieltää, etteikö tärinä olisi sosiaalisesti stigmatisoivaa, koska useimmat ei näkyvästi tärise ns. normaalitilanteissa vaan ainoastaan jossain ihan ääritilanteissa tyyliin näki juuri onnettomuuden jossa oma läheinen kuoli. Ongelmaa voi lähestyä kahdelta kannalta: toisaalta itse tärinätaipumusta voi hoitaa lääkityksellä. Toisaalta taas esim. terapia voi auttaa siihen, ettei reagoi tunnepohjaisesti niin voimakkaasti arkisiin asioihin enää, ja sitä kautta tärinän syyt vähenevät.
Ihanan kattava vastaus, kiitos :)
Olen erittäin herkästi tunteva muissakin, hyvissä asioissa. Ja koen sen olevan myös lahja. Mutta tämä tärinä on rajoittanut elämässäni monia asioita. Ehkä pitäisi vain siedättää pakottamalla itseään aiheuttaviin tilanteisiin.
Pitää vielä lisätä tähän. Että lääkkeet on viimeinen vaihtoehto, en haluaisi kuitenkaan turruttaa tunteitani. En olisi silloin oma itseni.
Minulla tulee vain "jännittävissä" tilanteissa tärinää. Nämä tilanteet voivat vaihdella työterveystarkastuksesta esimerkiksi juhliin lähtemiseen, virastossa käymiseen, ihastuksen tapaamiseen tai kampaajalle menemiseen. Tärinä tuntuu yleensä voimakkaimmin keskivartalossa ja leuassa, vähänniinkuin palelisi. Sinänsä en jännitä mielessäni näitä tilanteita, sillä olen oppinut aika sutjakaksi small talkeriksi (koska homma toimii usein mekaanisesti aivan kuin ohjekirjan mukaan) eli lyhyet kohtaamiset ihmisten kanssa sujuvat melkeinpä kivuttomasti, enkä muutenkaan enää pelkää uusia tilanteita. Silti vain tärisyttää ja esimerkiksi käsiä hikoiluttaa.
Alue: Aihe vapaa
Terapia/siedättäminen ym varmaankin se eka keino.
Lääkkeet poistaa oireet mutta ei sitä syytä oireisiin.
Propralia saat vaikka työterveydestä ihan soittoajalla..