Onko teillä kikkakolmosia, joilla motivoitte lapsianne? Meillä on motivointivihko, olisiko muita vaihtoehtoja?
Hyviä vinkkejä?
Lapset 4v ja 6v. Motivointivihko toimii kummallakin. Eihän tietenkään tämäkään saa lapsia käyttäytymään kuin robotit vaan välillä on huonojakin päiviä. Jos "juttu" (esim. aamupala on syöty kasviksineen) on mennyt hyvin, siihen liimataan lapsen valitsema tarra. Jos "juttu" on mennyt jotenkuten, me vanhemmat piirrämme kohtaan =/-hymiön, jos huonosti, niin hymiö on =( eli surullinen. Joka viikolle voi laittaa vaikka kokonaan erilaiset asiat, joita seurata.
Meidän motivointivihkoesimerkki:
MA TI KE TO PE LA SU
Aamupala =/ <3 =( <3 <3 <3 <3
Lounas <3 =/ <3 =/ <3 =/ =(
Välipala <3 <3 =/ =/ <3 <3 <3
Illallinen =/ <3 <3 <3 =/ <3 <3
Iltapala <3 =/ <3 <3 <3 =/ <3
Urheilu =/ <3 <3 =( =/ <3 <3
Ulkoilu <3 <3 <3 =/ <3 <3 =/
Kotityöt =( <3 =/ <3 <3 <3 <3
Harrastukset <3 <3 =/ <3 =( =/ <3
* <3 = tarra
Kommentit (17)
Siis mihin sinä motivoit lapsia?
Meillä ruoka on pelkkää ruokaa, söit sitten kasviksia tai kaurapuuroa, ei niistä mitään "äiti on nyt iloinen" -tarroja saa.
Mieluummin kasvatan lapsen omalla esimerkillä kuin siten, että työelämässä ei pärjätä päivääkään ilman, että pomo tuo tarran tietokoneeseen. Tuo esimerkkisi vain opettaa lapsia kärsimättömiksi eli kaikesta tulee heti palkkio, jopa normaaleista asioista.
Jotenkin pidän vääränä sitä, että jos lapsi on väsynyt, eikä jaksaisi urheilla, laittaa äiti siitä negatiivisen merkinnän lapsen katseltavaksi. Tai jos ruoka ei vaan maistu, tulee siitäkin merkintä. Tässähän suorastaan kasvatetaan lapsi siihen, että tavallisista tunteista osa on pahoja ja niistä tulisi päästä eroon.
Miksi päivän jokaiseen vaiheeseen tarvitaan erillistä motivointia? Meneekö teillä kaikki asiat pääosin pieleen ihan aamupalasta alkaen, jos ette erikseen motivoi lapsia suoriutumaan normaaleista asioista?
Ei meillä ole koskaan tuollaista päivittäistä ja joka asiaan liittyvää motivoinnin tarvetta ollut. Joskus ruokailu menei hyvin ja joskus huonommin. Joskus omien leikkien raivaaminen meni hyvin ja joskus huonommin. Joskus esim päälle pukeminen meni hyvin ja joskus huonommin. Ei näistä numeroa tehty ellei huonommin sujumisesta tullut päivittäistä. Sitten jos tuli, asetettiin niitä tavoitteita siihen yhteen asiaan kerralla. Ei todellakaan keskitytty tarkkailemaan ja raportoimaan jokaista arkista tilannetta.
Tarrasysteemi toimi meillä. Laitettiin lappu seinälle johon piirrettiin yhdessä hymynaama jos tämä tietty asia/tekeminen oli sujunut hyvin ja esim. 3-6 hymynaamasta lapsi sai tarran. Emme erikseen merkanneet huonosti sujuneita kertoja, minusta riitti että lapsen kanssa juteltiin niistä. Ei tullut mieleenkään merkitä niitä jollain itkunaamalla.
En nyt tiedä olenko ymmärtänyt väärin tuon teidän systeemin, mutta ihmettelen miksi sellaiseen on tarvetta? Käyttäytyykö teidän lapset kuin siat pellossa jos ei jokaisesta tavallisesta päivittäisestä asiasta saa palkintoa?
Motivointivihko tai -lista on ikivanha menetelmä.
Esim. aina kun on kerättynä 10 hymynaamaa niin tulee palkinto palkinto tai 10 surunaamaa niin tulee rangaistus.
Tai sitten niin, että kerran viikossa katsotaan hymynaama- ja surunaamasaldo, mikä sitten määrittää, että tuleeko palkinto vai rangaistus ja jos niin minkä suuruinen.
Vierailija kirjoitti:
Motivointivihko tai -lista on ikivanha menetelmä.
Esim. aina kun on kerättynä 10 hymynaamaa niin tulee palkinto palkinto tai 10 surunaamaa niin tulee rangaistus.
Tai sitten niin, että kerran viikossa katsotaan hymynaama- ja surunaamasaldo, mikä sitten määrittää, että tuleeko palkinto vai rangaistus ja jos niin minkä suuruinen.
Ei todellakaan noin. Ei niitä surunaamoja kuulu kerätä siihen kuumottamaan
Kehuminen. Selittäminen ja ohjaaminen. Asioiden palasteleminen sellaisiin kokonaisuuksiin, että lapsi jaksaa ja osaa tehdä ne. Esimerkiksi "Ai väsyttää? Kerätäänpä legot kuitenkin pois lattialta ennen nukkumaanmenoa, ettet astu niiden päälle vahingossa. Siivotaan huomenna loput".
Lapsen pitää saada olla myös väsynyt ja lapsella saa olla huono päivä. Ei me aikuisetkaan aina jakseta, eikä huvita ja on paha päivä.
terveisin perheessä kasvanut, jossa ainoastaan positiiviset tunteet olivat sallittuja ja motivaation sijalla oli "Vanhempi määrää, sinä vikiset"-asenne.
Katselin noita sun esimerkkejä.
Aamupala, lounas, urheilu ja kotityöt ovat ainoita asioita, joista on tullut huono merkintä ja näissäkin huonoja merkintöjä on ainoastaan yksi koko viikon aikana. Eli pääasiassa kaikki sujuu lapsilla joko hyvin tai kohtuullisesti.
Mihin sinä siis yrität motivoida lapsiasi? Eikö yhtään huonoa päivää saisi olla? Vai sujuuko nämä jutut näin hyvin vain tarrapalkinnon toivossa? Mitä tapahtuisi jos luopuisitte koko motivointivihoista ja miksi aloititte niiden tekemisen? Eivätkö lapsesi motivoidu mihinkään hyvin tai kohtalaisesti ilman erillistä motivointivihkoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Motivointivihko tai -lista on ikivanha menetelmä.
Esim. aina kun on kerättynä 10 hymynaamaa niin tulee palkinto palkinto tai 10 surunaamaa niin tulee rangaistus.
Tai sitten niin, että kerran viikossa katsotaan hymynaama- ja surunaamasaldo, mikä sitten määrittää, että tuleeko palkinto vai rangaistus ja jos niin minkä suuruinen.
Ei todellakaan noin. Ei niitä surunaamoja kuulu kerätä siihen kuumottamaan
Joo ei lapselle saa kertoa, että hän käyttäytyy huonosti. Puhumattakaan, että laittaisi lapsen omantunnon kolkuttamaan tai saisi lapsen tahallaan välttelemään huonosti käyttäytymistä.
Kannustuspassi korkeintaan yhteen asiaan kerrallaan. Ei todellakaan kaikkeen tekemiseen, läpi päivän, 24/7!
T. Lto
Vierailija kirjoitti:
Motivointivihko tai -lista on ikivanha menetelmä.
Esim. aina kun on kerättynä 10 hymynaamaa niin tulee palkinto palkinto tai 10 surunaamaa niin tulee rangaistus.
Tai sitten niin, että kerran viikossa katsotaan hymynaama- ja surunaamasaldo, mikä sitten määrittää, että tuleeko palkinto vai rangaistus ja jos niin minkä suuruinen.
Se "ikivanha menetelmä" on sellainen, että motivointivihkoa käytetään vain tarpeeseen, ei tavallisen arjen toimintojen jatkuvaan tarkkailuun ja raportointiin. Eikä siihen mitään surunaamoja laiteta vaan idea on huomioida onnistumiset.
Eli jos vaikka aamupalan syöminen on takkuillut pari viikkoa, voidaan ottaa motivointivihko esiin ja sopia, että jokaisesta mukavasti sujuneesta aamupalasta saa hymynaaman ja esimerkiksi viidestä tai kymmenestä hymynaamasta tarran. Ja sitten kun aamupalat sujuu enimmäkseen hyvin, pistetään motivointivihko pois ja katsotaan josko homma jatkuisi hyvin omalla painollaan. Tavoitteena ei kuitenkaan ole opettaa lasta käyttäytymään normaalilla tavalla ainoastaan palkinnon toivossa.
Risua perseelle jos ei tottele. Siinä on motivaatiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Motivointivihko tai -lista on ikivanha menetelmä.
Esim. aina kun on kerättynä 10 hymynaamaa niin tulee palkinto palkinto tai 10 surunaamaa niin tulee rangaistus.
Tai sitten niin, että kerran viikossa katsotaan hymynaama- ja surunaamasaldo, mikä sitten määrittää, että tuleeko palkinto vai rangaistus ja jos niin minkä suuruinen.
Ei todellakaan noin. Ei niitä surunaamoja kuulu kerätä siihen kuumottamaan
Joo ei lapselle saa kertoa, että hän käyttäytyy huonosti. Puhumattakaan, että laittaisi lapsen omantunnon kolkuttamaan tai saisi lapsen tahallaan välttelemään huonosti käyttäytymistä.
Pitää kertoa mutta ei tuossa ole mitään järkeä että kaikista viikolla tehdyistä jo menneistä virheistä joutuu maksamaan vielä erikseen jonkun isomman yleisen rangaistuksen muodossa. Jos on mennyt heikommin niin sillon jää vaan palkinto saamatta
Vierailija kirjoitti:
Risua perseelle jos ei tottele. Siinä on motivaatiota.
Tiedän perheen, jossa tuo oli yhdistetty lapsen käytöstä seuraavaan listaan. Perjantai-iltaisin tuli niin monta iskua risulla kuin mitä listassa oli rukseja. :P
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Motivointivihko tai -lista on ikivanha menetelmä.
Esim. aina kun on kerättynä 10 hymynaamaa niin tulee palkinto palkinto tai 10 surunaamaa niin tulee rangaistus.
Tai sitten niin, että kerran viikossa katsotaan hymynaama- ja surunaamasaldo, mikä sitten määrittää, että tuleeko palkinto vai rangaistus ja jos niin minkä suuruinen.
Ei todellakaan noin. Ei niitä surunaamoja kuulu kerätä siihen kuumottamaan
Joo ei lapselle saa kertoa, että hän käyttäytyy huonosti. Puhumattakaan, että laittaisi lapsen omantunnon kolkuttamaan tai saisi lapsen tahallaan välttelemään huonosti käyttäytymistä.
Pitää kertoa mutta ei tuossa ole mitään järkeä että kaikista viikolla tehdyistä jo menneistä virheistä joutuu maksamaan vielä erikseen jonkun isomman yleisen rangaistuksen muodossa. Jos on mennyt heikommin niin sillon jää vaan palkinto saamatta
Miten niin "vielä erikseen maksamaan"? Ei siitä tule kuin yksi palkkio tai maksu ja se on silloin, kun hymynaamat ja/tai surunaamat lasketaan.
Toisin sanoen asioista ei palkita tai rangaista erikseen vaan se puoli hoidetaan könttänä kerralla.
Onko tämä totta? Mietipä omalle kohdalledi sama, joku arvostelee toimintaasi aamusta iltaan ja kirjaa ylös oletko onnistunut vai epäonnistunut. Kerrassaan järkyttävää js tuhoavaa, tuollaisella "motivoinnilla" voi tehdä todella vahinkoa lapsen kehitykselle.
Itse kasvatan lapsia molemminpuoliseen kunnioitukseen, inhimillisyyteen ja armollisuuteen sekä itseä että muita kohtaan. Aina ei tarvitse onnistua. On lupa olla väsynyt, huonolla tuulella ja kiukutella, oli kyseessä sitten aikuinen tai lapsi.
Jos väsyttää ja vituttaa, voi jättää vaikka kotityöt tekemättä ilman että siitä tulee joku helvetin miinushymiö listaan.
Sisäinen motivaatio ei löydy ulkoisilla palkinnoilla, se on ihan yleisesti tiedossa.
Tuo systeemi oli meillä ala-asteen kolmos- ja nelosluokilla. Tosin siinä oli vaan miinuspisteet eikä pluspisteitä. Koko luokan nimet listassa.
Aika pelottavaa...
Äsh, rivitin tuon motivointivihkoesimerkin kyllä, mutta valmiissa viestiessä se ei jostain syystä toiminutkaan se rivitys. =/