Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi huomauttelee kaikesta
30.03.2019 |
Tämä on varmaan jo sata kertaa käsitelty aihe niin täällä palstalla kuin muuallakin. Mutta kirjoitanpa nyt kuitenkin.
Minulla ja anopilla on aina ollut hyvät ja läheiset välit. Jo ensi tapaamisella pidin anopista kovasti, ja olen aina mielelläni kutsunut häntä kylään tai vieraillut miehen kanssa anopin luona.
Tilanne on kuitenkin muuttunut sen jälkeen, kun meille syntyi lapsi. Anoppi on kyllä edelleen ystävällinen, mutta hänellä on nykyisin tapana huomautella jatkuvasti jostakin. Siis ihan joka kerta, kun anopin kanssa tavataan, hänellä on jotain huomautettavaa siitä, miten hoidan lasta tai kotia. Hän on arvostellut sitä, miten lapsi on puettu, mitä lapsi syö ja alkuaikoina sitä, miten imetin lasta. Viime kerralla hän huomautti, että olen ripustanut verhon ikkunaan väärinpäin. :D
Anopin tapa tehdä näitä huomautuksia on sellainen, että hän sanoo ne aina hymyssä suin tai naurahtaen, sillä tavalla että siihen on vaikea sanoa vastaan, koska se on naamioitu huumoriksi. Usein hän kommentoi myös lapsen kautta, sanomalla lapselle esimerkiksi, että "voi voi, tämmöistäkö se äiti sinulle syöttää". Useamman kerran on vienyt itkevänkin lapsen pois luotani ja sanonut tälle, että "ei me sitä äitiä mihinkään tarvita".
Monikaan noista anopin kommenteista ei yksinään olisi mitenkään maata järisyttävän kauhea, mutta alan oikeasti uupua siihen, että hän huomauttelee joka kerran jostain. Aina ennen anopin tuloa mietin, mistä hän mahtaa sanoa tällä kertaa. Anopin seurassa tulee sellainen olo, että olen ihan kelvoton äiti enkä osaa tehdä mitään oikein.
Haluaisin lähinnä kuulla, onko jollakulla samalla tavalla muuttunut suhde anopin kanssa lapsen synnyttyä ja onko suhde korjaantunut sitten myöhemmin esimerkiksi lapsen kasvamisen myötä. Meidän lapsi on siis vielä ihan taapero. Ikävöin läheisiä välejä anopin kanssa ja toivoisin, että asiat voisivat joskus palata ennalleen.
Kommentit (32)
Aivan kuin minun tarinani. Lapsi on nyt 5v ja ilkeily on ihan uudella tasolla. Hän haukkuu minua avoimesti kaikille. En enää käy kylässä ollenkaan. En koskaan sano hänelle vastaan vaan yritän olla kohtelias. Äänestän jaloillani ja pysyn poissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän teidän twrvitse olla tekemisissä kuin lyhyesti jouluna ja sukujuhlissa. Katsot vaan että niissäkin pyörit muussa seurassa. Ja jätät vaikka lapaen kotiin.
Joo, meillä kävi ihan samalla tavalla. Vauva oli 1 kk ikäinen, kun mun tylytys alkoi. Pikkaisen rauhoittui kun palasin töihin, koska meille ei enää voi tulla joka päivä kylään. Kauhulla odotan kun jään taas äitiyslomalle. Jännä nähdä ovatko oppineet pysymään poissa. Tietysti on vaikea jättää minut (kasvatusalan ammattilaisen) hoitamaan kahta omaa lasta yksin, eihän siitä mitään tule ;)
näin aina kirjoitti:
Ilmeisesti mihese on vässykkä?
No minusta tässä on kyse minun ja anopin suhteesta eikä mies voi siihen vaikuttaa. Jos jonkun pitäisi avata suunsa anopille, niin minun, mutta vihaan konflikteja yli kaiken.
Vastaa vain "ohhoh", "jaajaa", "kappas", "vai niin" ja vaihda puheenaihetta. Kyllästyy lopulta aikanaan. Minun mieheni suvussa harrastetaan vihjailuun verhottua huomauttelua, varsinkin anoppi kun saimme miehen kanssa lapsen. Ei enää yritä sitä minuun kun en ole ymmärtävinäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi täytyy sanoa anopille, että muuttaa käytöstään tai hänellä ei ole teille asiaa. Luultavasti anoppisi oma anoppi on toiminut samalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
näin aina kirjoitti:
Ilmeisesti mihese on vässykkä?
No minusta tässä on kyse minun ja anopin suhteesta eikä mies voi siihen vaikuttaa. Jos jonkun pitäisi avata suunsa anopille, niin minun, mutta vihaan konflikteja yli kaiken.
Miehen takia ko saasta on elämässäsi. Muutenhan voisit heivata saman tien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan kuin minun tarinani. Lapsi on nyt 5v ja ilkeily on ihan uudella tasolla. Hän haukkuu minua avoimesti kaikille. En enää käy kylässä ollenkaan. En koskaan sano hänelle vastaan vaan yritän olla kohtelias. Äänestän jaloillani ja pysyn poissa.
Pidä puolesi, nainen! Anoppi saattaa suuttua, mutta mitä sitten? Ei hänkään ole sinun tunteistasi välittänyt.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi täytyy sanoa anopille, että muuttaa käytöstään tai hänellä ei ole teille asiaa. Luultavasti anoppisi oma anoppi on toiminut samalla tavalla.
Meillä oli vastaava tilanne. Mies yritti puhua äidilleen, ei ollut mitään vaikutusta. Mä aikani kuuntelin ja yritin sietää. Mutta kasvatin samalla selkärangan itselleni. Lopputulos: anoppia ei juuri näy, käytännössä nähdään 3 kertaa vuodessa, vaikka melkein naapurissa asuu. Välirikon jälkeen elämänlaatu noussut huomattavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaa vain "ohhoh", "jaajaa", "kappas", "vai niin" ja vaihda puheenaihetta. Kyllästyy lopulta aikanaan. Minun mieheni suvussa harrastetaan vihjailuun verhottua huomauttelua, varsinkin anoppi kun saimme miehen kanssa lapsen. Ei enää yritä sitä minuun kun en ole ymmärtävinäni.
Tuskin kyllästyy.
Voisiko sen anopin viedä tutustumiskäynnille krematorioon? Esittelet vähän paikkoja ja sanot, että jos se lässytys ei lopu niin uurna kaupoille tulee asiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisiko sen anopin viedä tutustumiskäynnille krematorioon? Esittelet vähän paikkoja ja sanot, että jos se lässytys ei lopu niin uurna kaupoille tulee asiaa.
Hahahaha
Vierailija kirjoitti:
näin aina kirjoitti:
Ilmeisesti mihese on vässykkä?
No minusta tässä on kyse minun ja anopin suhteesta eikä mies voi siihen vaikuttaa. Jos jonkun pitäisi avata suunsa anopille, niin minun, mutta vihaan konflikteja yli kaiken.
Kerran se vaan kirpaisee. Sitten saatte olla rauhassa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä onnistuin suututtamaan anopin sanomalla suoraan, että: "Meidän jokaisen täytyy vain oppia elämää pettymysten kanssa, niin minäkin teen jatkuvasti!". Tuijotin sitä suoraan silmiin ja aloin nauramaan. Se oli tietysti liikaa anopille. :D
Oikeasti minun on hirveän vakeaa olla muiden komenneltavana ja käskytettävänä, joten päätin olla suuttumatta ja käytin käänteistä psykologiaa. Toimii!
Juuri tästä syystä en halua tutustua miniöihin lainkaan. Teki mitä tahansa, tekee aina väärin. Kun miniät tulevat käymään, puhun niin vähän kuin mahdollista enkä missään nimessä sano mitään henkilökohtaista. Voin todeta, että vaalit ovat kohta, mutta en halua missään nimessä puhua asiasta yhtään sen enempää. Lapsenlapset tulevat käymään omien lasteni kanssa ilman äitejään, koska pyrin siihen, että en tapaa miniöitä ja joudu mukaan kummallisiin riitoihinsa.
Jouluna ja muina juhlapyhinä saavat ihan mielellään mennä miniöiden sukujen luokse, en todellakaan toivo luokseni käymään äitienpäivänä. Ja se olen jo sanonut, että virpomaan ei tarvitse tulla, koska en jaksa ryhtyä etsimään sitä yhtä ainoaa kallista eettisesti tuotettua vegaanisuklaata, joka on sallittua antaa. lapsenlapset eivät tosin sitä saa itse syödä.
Anoppini teki tuota kun esikoinen oli vauva/pieni. Sittemmin on käytös parantunut paljonkin, mutta niin kävi, että ikinä en häneen 100% tule luottamaan.
No joo, olen hyvissä väleissä anoppini kanssa, mutta kyllä nämä huomautukset on tulleet täälläkin tutuksi. Alkoivat juurikin lasten syntymän jälkeen, ei heti mutta jossain vaiheessa huomasin että ohimennen huomautuksia alkoi olla joka kerran kun nähtiin.
Huvittavaa sikäli, että silloin kun mieheni kanssa seurusteltiin nuorina anoppi oli nimenomaan se, joka minulle sanoi siitä että jos joku kyläilijä on sitä mieltä että hänen kotona on liian sotkuista, niin voi olla tulematta kylään. Se miltä kenenkin kotona näyttää tai on tavaraa on jokaisen oma asia.
Tuolloin anoppi eli vielä tavallaan ruuhkavuosia, mitkä meillä taas nyt alkaa olla voiton puolella. No, kun pääsi ohi noista vuosista ja kaikki lapset pois pesästä, niin silloin ehti miniääkin ojentamaan. "Onpa paljon pyykkiä laittamatta kaappeihin" "Teillä on ihan liikaa vaatteita/astioita/" toisin sanoen mitä tahansa, mitkä anoppi oli jo omasta huushollistaan ehtinyt siivota ja raivata. Nämä aina sivulauseena. Ärsytti joo, mutta kuittasin usein takaisin jotenkin.
Anoppi sai paljon olla lasten kanssa, siihen en halunnut puuttua, joskus oli kyllä pakosti toppuuteltava kun kaikista suunnitelmistaan ei aina meinannut muistaa meitä infota.
Nyt on tilanne rauhoittunut, lapset eivät enää innostu niin paljon anopin jutuista, nähdään harvakseltaan reilun muutaman kuukauden välein ja on ihan mukavaa. Osaan kuitata takaisin paremmin, joten ei enää kommenttejakaan tule juurikaan. Välit ei ole menneet täysin missään vaiheessa.
Ymmärrän tämän niin, että oma elämä kun helpottaa ja on aikaa keskittyä kahden aikuisen voimin kotiin, siivoukseen yms., niin sitä unohtaa sen ruuhkavuosien kaaoksen ja on helppo huomauttaa asioista jotka itsellä on kunnossa, unohtaen ettei aina ole ollut niin. Toivon ettei itsellä käy niin sitten aikanaan.
Panet sitä strap-onilla pyllyyn,se on kuulemma anoppien suosiossa miniöiden kanssa.
Puhun miniälle ruotsia. Valitettavasti hän ei osaa sitä.
Alue: Aihe vapaa
Ilmeisesti mihese on vässykkä?