Opiskelen sairaanhoitajaksi- lääkelaskut tuottavat vaikeuksia
Opiskelen kolmatta vuotta sairaanhoitajaksi. Pääsin 6 yrityskerralla vasta sisään kovan työn jälkeen. Lääkelaskut takkuavat vieläkin ja pitäisi mennä harjoitteluun.
Tietyt hoitotoimenpiteet tuottavat myös vielä vaikeuksia, koska en ole ollut koskaan nopea oppimaan. Joitakin kursseja olen joutunut suorittamaan uudelleen, koska ne eivät ole menneet läpi.
Nämä asiat stressaavat minua :(
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä on provo.
Ei ole provo. Kaipailisin apua :(
Minua stressaa tätä lukiessa se, että sinun kaltainen ihminen onnistuu varmaan kuitenkin valmistumaan. En tarkoita sitä että olisit ihmisenä huono, mutta pelottaa että aiheutat työelämässä vaaratilanteita, jos ei vaan tahdo lanttu leikata.
Vierailija kirjoitti:
Minua stressaa tätä lukiessa se, että sinun kaltainen ihminen onnistuu varmaan kuitenkin valmistumaan. En tarkoita sitä että olisit ihmisenä huono, mutta pelottaa että aiheutat työelämässä vaaratilanteita, jos ei vaan tahdo lanttu leikata.
Tottakai valmistun. Rakastan tätä alaa :)
Miksi tälläiset laskutaidottomat pääsevät hoitajakouluihin?
Vierailija kirjoitti:
Miksi tälläiset laskutaidottomat pääsevät hoitajakouluihin?
Olen ahkerasti opiskellut ja 6 kerralla pääsin sisään. Kyllä minä laskuja osaan laskea, mutta joskus ne tuottavat vaikeuksia, varsinkin tippalaskut ovat sellaisia.
Kaikki hoitotoimenpiteet eivät suju vielä täydellisesti myöskään, mutta muuten kouluni on mennyt erittäin hyvin.
Olis kannattanut mennä lähärikouluun.
Vierailija kirjoitti:
Miksi tälläiset laskutaidottomat pääsevät hoitajakouluihin?
Miksi ei pääsisi?
Onpa lääkelaskut helppoja, katsoin tenttikysymymykset. Siis ihan perusmatikkaa, päässälaskuja!
Ehkä hakeudut toimistotyöhön?
Tuohan on kuin kauhuelokuvasta, jos lasket lääkkeet väärin.
Jos itsekritiikkisi ei toimi, voit vain harjoitella. Voitko mennä aikuislukion matikankurssille?
Tai vaan harjoittelet. Sun täytyy päntätä ja opiskella. Nähdä vähän vaivaa.
Anna esimerkki laskusta joka on hankala?
Noiden lääkelaskujenvaikeus lienee se, että kaikki pitää olla täysin oikein. Tällaiselle tavalliselle insinöörille ne on aika helposti tajuttavista ilman mitään opetusta, mutta en väitä, että osaisin tehdä kaikki virheettömästi. Osaisin laskea niistä suurimman osan tai luultavasti kaikki periaatteessa oikein, mutta huolimattomuusvirheitä en välttämättä osaisi välttää. Mulle on moni hoitoalan ihminen suuttunut, kun olen sanonut niiden olevan helpohkoja. Niitä pitää vain harjoitella, että saa rutiinin. Pitää myös harjoitella mittayksiköitä konkreettisesti.
Vierailija kirjoitti:
Noiden lääkelaskujenvaikeus lienee se, että kaikki pitää olla täysin oikein. Tällaiselle tavalliselle insinöörille ne on aika helposti tajuttavista ilman mitään opetusta, mutta en väitä, että osaisin tehdä kaikki virheettömästi. Osaisin laskea niistä suurimman osan tai luultavasti kaikki periaatteessa oikein, mutta huolimattomuusvirheitä en välttämättä osaisi välttää. Mulle on moni hoitoalan ihminen suuttunut, kun olen sanonut niiden olevan helpohkoja. Niitä pitää vain harjoitella, että saa rutiinin. Pitää myös harjoitella mittayksiköitä konkreettisesti.
Suurin ongelma lääkelasku tenteissä on ilman muuta harjoittelun puute. Normaalisti töissä niitä ei tule vastaan eikä niitä tule sen vuoksi harjoiteltua kuin ehkä tentteihin.
ANNOS = vaikuttavan aineen määrä jaettuna vahvuudella
Potilaalle on määrätty 50 mg lääkettä, jonka vahvuus on 10 mg/ml. Paljonko annat potilaalle?
Eli annos = 50 mg jaettuna 10 mg/ml -> 50 /10 = 5ml
Esimerkkilasku oli toki niin helppo, että tuon voi laskea päässäkin, mutta kaava, jolla saadaan annos on tuo.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti tämä on provo.
Mä en ymmärrä miksi tämä olisi provo. Kyllä tuollaisia ihmisiä on olemassa. Se ei ole huono asia, se on normaalia. On paljon ihmisiä joille jotkin opinnot on tosi vaikeita mutta jos ne tarpeeksi paljon jaksaa yrittää niin ehkä ne lopulta oppii ja sitten ne valmistuu ja ne on ammatissaan yhtä hyviä kuin muutkin tai jopa parempia. Itse en jaksaisi, koska ei mua mikään kiinnosta niin paljon että paljon jaksaisin panostaa. En nyt osaa aloittajalle neuvoja antaa mutta kaksi positiivista pointtia nyt kuitenkin keksin:
1. Opiskelen jo kolmatta vuotta. Tarkoittaa sitä että kyllä sinä varmaan vielä loppuun asti pääset, vielä valmistut. Koska jos aivan ylivoimaisen vaikea seinä olisi tullut vastaan niin se olisi todennäköisesti tullut jo ykkösvuonna.
2. Opinnot on sulle vaikeat mutta silti jaksat jatkaa. Tarkoittaa sitä että sulla on motivaatiota. Oikein hyvä juttu. Susta voi tulla paljon parempi hoitaja kuin niistä joita ei tippaakaan kiinnosta mutta jotka jatkaa noi opinnot loppuun asti ihan vain siksi kun ne on niille niin helpot.
Akateeminen koulutushan sinulle merkitsee vain jotain, mitenkäs nyt noin kävi...ihminen, jolla puuttuu empatiakyky ja vain minä itse tärkeä, jopa vauvasivustolla minä minä. Kaikkea kanssa.
Mun sisko opiskelee alaa. Ihan hyvin on mennyt vaikka kertotaulu tuottaa ajoittain ongelmia.
Antakee opiskella. Tässä on itseasiassa se ongelma että sairaanhoitajat luulevat usein itse opiskelevansa lääketiedettä ja vaatimukset pitää olla samanlaiset kaikille ketkä kuvittelevat edes ryhtyvänsä saikkuhoitajaksi. Se on sisäinen ilmapiiri mikä lähinnä taas nämä ongelmat aiheuttavat. Jos kerran on osoittanut halun alaa opiskella se riittää jo. Tällä opiskelijalla ei välttämättä ole mikään muu ongelma kuin se että ei ole opiskelutekniikka hallussa ja ehkä jännittää näitä koe tilanteita sen verran että menee pieleen. Hoitoalalla olevat eivät usein osaa olla ihmisläheisiä ja ymmärtäväisiä, enemmän olisin siitä huolissani että tällaiset kylmäkiskoiset tyypit ovat sairaita hoitamassa tai yleensä millään hoito- tai opetusalalla.
Olen huolissani jos tuollainen lasku tuottaa vaikeuksia....ei pahalla mutta vaan faktum....
Toivottavasti tämä on provo.