Nykyajan äidit itsekkäitä ja omahyväisiä!
Kyllä täytyy ihan ihmetellä nykyajan äitejä, jotka tuskailevat kun pariviikkoiset vauvat eivät suostu nukkumaan omassa sängyssä ja syövät rintaa koko ajan. Vauvat-keskusteluissa joku äiti kyselee neuvoja miten 11 päiväisen vauvan saisi nukutettua omaan sänkyyn sekä vieroitettua rinnasta ja tutille.
Tulee ihan paha mieli näiden vauvojen puolesta!
Kommentit (13)
Mutta minullakin on vasta yksi lapsi, 5 kk ja jotenkin vain äidinvaisto kertoo että niin sen vauvan kuuluukin käyttäytyä; imeä rintaa aina kun haluaa ja nukkua äidin läheisyydessä.
Ap
Vierailija:
Mutta minullakin on vasta yksi lapsi, 5 kk ja jotenkin vain äidinvaisto kertoo että niin sen vauvan kuuluukin käyttäytyä; imeä rintaa aina kun haluaa ja nukkua äidin läheisyydessä.Ap
Nehän ne tärkeimmät asiat silloin on.
Muuten tulos on tällaista mustavalkoista, paatoksellista ja omahyväistä saastaa, mitä ap kirjoittaa.
Vierailija:
Nehän ne tärkeimmät asiat silloin on.
Minä uskallan vasta tämän neljännen kohdalla heittäytyä aivan vaistojen vietäväksi. Edellisiä ei nukutettu vieressä edes vauvoina, etteivät vaan opi siihen (oppivat kyllä myöhemmin viereen kipuamaan nukkumaan), tissittely- ja nukkumisajat katsoin kellosta. Nyt mennään TÄYSIN VAUVAN JA MINUN EHDOILLA. Jos siitä ongelmia tulee, niin sitten ne otetaan vastaan kun aika on. Ja tästä vauva-ajasta olen " nauttinut" ihan eniten, ja tämä vauva on meidän tyytyväisin vauva. =)
Jos tosiaan ympärillä ei ole toisinajattelijoita tai jos ne toisella tavalla ajattelevat ihmiset tuntuvat jotenkin hörhöiltä persoonallisuutensa puolesta, on helppo mennä " kovisäitien" puolelle. Olishan se paljon kätevämpää, jos ei tarvitsisi kuunnella vauvan tarpeita vaan voisi elää itsekeskeistä elämäänsä normaalisti sen pienen vauvahetkenkin ajan! Ei sitä etenkään esikoisen aikana välttämättä tajua, kuinka pieni hetki vauva-aika on vanhempien elämässä ja kuinka iso merkitys sillä taas sille pienelle ihmistaimelle on.
Kiitos ystävät, että ohjasitte enempi vaistojen suuntaan :)
Kylläpäs tämä nyt ihmeelliseksi kääntyi, jos se, että toivoo vauvojen saavan olla kaksi viikkoisena vauvoja, on paatoksellista omahyväistä paskaa.
ja ihan lapsen parasta ajatellen. kyllä mä jaksoin hakea vauvan omasta sängystään syömään öisin. eipähän ainakaa vammauteta lapsen kättä tai jalkaa makaamalla vahingossa sen päällä.
no kukin tavallaan.
Olen vain jo selvinnyt hormonihuuruistani ja ymmärtänyt, että maailma ei ole mustavalkoista ja että vaikka tuo olikin meille paras tapa (ja minulle tuotti entiten tyydytystä ja oli näin ollen myös itsekäs valinta), niin se ei ole ainoa, autuaaksi tekevä tai kaikille paras. Ihmiset (vauvat, äidit, isät, vauvan sisarukset jne) ja elämäntilanteet ovat erilaisia ja monet sinänsä hyvät asiat (kuten vauvantahtisuus, imetys, liinailu, kestoilu, perhepeti jne.) eivät läheskään kaikissa olosuhteissa ja kaikille ihmisille kokonaisuus huomioon ottaen olekaan se paras vaihtoehto.
5/7
Vierailija:
Kylläpäs tämä nyt ihmeelliseksi kääntyi, jos se, että toivoo vauvojen saavan olla kaksi viikkoisena vauvoja, on paatoksellista omahyväistä paskaa.
Pelkkä ajatuskin maailmasta jossa olisi ollut vain vauvani ja minä, ahdistaa. Minä annoin lapseni laitoksella hyvin mielin yön yli hoitoon ja nukuin. Kotona lähdin liikkeelle, heti kun kykenin ja annoin isän hoitaa lasta.
Minä en juurikaan imettänyt ja meilläkin vauva nukkui alusta asti omassa sängyssä. Nukahti sinne ihan itse ja hyvin nukkui. Ei herännyt kuin kerran yöllä syömään.
Nyt kolmevuotiaana hipsii yleensä jossain vaiheessa yötä meidän väliimm ja se on minusta ok. En pelkää enkä häiriinny siitä samalla tavalla kuin olisin vauvasta häiriintynyt.
eiköhän se äidin vieressä nukkuminen ole mukavinta.
Oli upean rauhallinen vauva. Joskus tuntuu, että äidin pinkotus tekee lapsestakin kireän.
Jos elät sellaisten ihmisten ympäröimänä, joiden mielestä vauvan kuuluu nukkua omassa sängyssään, eikä saisi roikkua tississä koko ajan, niin sitä voi luulla kaikenlaista. Minäkin luulin aikanani, että vauvojen kuuluu nukkua omassa sängyssä, mutta kahden lapsen kokemuksella kelkka on kääntynyt.
Armoa, pyydän!