Mulla ei ole mitään arvoa, jos en voi tuntea olevani kaunis
Mä en koe olevani mitään, jos en pyri olemaan kaunis (meikkaan jotta näyttäisin kauniimmalta). Olen ihan mitäänsanomaton. Kauniina koen saavani elämästä nautintoa. Mitäänsanomattoman näköisenä ei ole mitään järkeä elää.
Miehet pitävät kauniista naisista ja minä haluan olla sellainen, josta miehet unelmoivat. Ei minun tarvitse miellyttää kaikkia miehiä, mutta minulle on tärkeää että kuitenkin jotkut miehet ihailisivat minua.
Onko tämä normaalia? Mistä tällainen voi johtua, miksi olen ajatellut näin jo lapsesta asti? Ensimmäinen kova ihastukseni oli tarhaikäisenä ja toinen ala-asteella, kun olin 10. Ala-asteihastukseni inhosi minua, kun osoitin hänelle ihastukseni. Enhän ollut kaunis.
Kommentit (19)
Veikkaisin ydinongelmaksesi sen, että ulkoistat onnellisuutesi. "Jos olisin kaunis, olisin onnellinen ja arvokas". Ei niin oikeasti ole, vaan olet epäonnellinen sen kanssa mitä olet sisäisesti.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin ydinongelmaksesi sen, että ulkoistat onnellisuutesi. "Jos olisin kaunis, olisin onnellinen ja arvokas". Ei niin oikeasti ole, vaan olet epäonnellinen sen kanssa mitä olet sisäisesti.
Miten selität sen, ettei kauneus tee onnelliseksi, kun aina jos olen ollut kauniina ja joku on ollut minulle mukava ja halunnut tutustua minuun, on se aiheuttanut minulle onnellisuuden tunteen?
Mitä ajatuksia tämä herättää sinussa:
https://pics.me.me/if-a-person-has-ugly-thoughts-it-begins-to-show-2813…
Kyllä sinun kannattaisi käydä juttelemassa tuosta ammattilaisen kanssa, jos oikeasti koet, että ihmisarvo riippuu ulkonäöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaisin ydinongelmaksesi sen, että ulkoistat onnellisuutesi. "Jos olisin kaunis, olisin onnellinen ja arvokas". Ei niin oikeasti ole, vaan olet epäonnellinen sen kanssa mitä olet sisäisesti.
Miten selität sen, ettei kauneus tee onnelliseksi, kun aina jos olen ollut kauniina ja joku on ollut minulle mukava ja halunnut tutustua minuun, on se aiheuttanut minulle onnellisuuden tunteen?
Ilo ja kestävämpi onnellisuus ovat eri asioita sanoisin. Kauneus on katoavaista, joten joudut luultavasti luopumaan siitä joku päivä. Rahaakin saattaa olla tänään, mutta ei ehkä huomenna.
Sen sijaan persoonasi ei katoa koskaan - ei ainakaan, jos ylläpidät sitä ja pyrit korostamaan persoonasi vahvuuksia kuten huumorintajua, oikeudenmukaisuutta tai ystävällisyyttä.
Järkevän miehen silmissä kaunistut silmittömästi, kun olet sisältä(kin) kaunis. Kokonaisuus ratkaisee!
Olen ruma, mutta kun tulee vanhemmaksi niin sitä ei edes ajattele.
Kun on ruma, asiassa on eräs hieno puoli:
Minulla on maailman kultaisimmat ystävät.
Tiedän että he tykkäävät minusta ja sietävät minua vain itseni takia. Kun menen parhaimman ystäväni luokse kylään, on kuin se olisi taivas maan päällä. Kauniilla ei ehkä ole ystäviäkään koska häntä kadehditaan. Kauniin ihmisen elämä voi olla tosi rankkaa. Toki haluan että ihmisillä asiat olisivat hyvin.
Näille joiden mielestä kauneus ei ole pintaa vaan tulee sisältä sanoisin että lässyttäkää vaan, mutta totuus on että kaunista ihmistä kohdellaan paljon paremmin kuin rumaa. Rumilla tuntuu välillä olevan niin kovat defenssimekanismit päällä että väitetään ulkonäön olevan sivuseikka ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Kauneus on ollut aina ja tulee aina olemaan kova valuutta lähes missä tahansa sosiaalisissa hierarkioissa.
Vierailija kirjoitti:
Olen ruma, mutta kun tulee vanhemmaksi niin sitä ei edes ajattele.
Kun on ruma, asiassa on eräs hieno puoli:
Minulla on maailman kultaisimmat ystävät.
Tiedän että he tykkäävät minusta ja sietävät minua vain itseni takia. Kun menen parhaimman ystäväni luokse kylään, on kuin se olisi taivas maan päällä. Kauniilla ei ehkä ole ystäviäkään koska häntä kadehditaan. Kauniin ihmisen elämä voi olla tosi rankkaa. Toki haluan että ihmisillä asiat olisivat hyvin.
Tämä on niin totta.
Olen myös kuullut väitettävän, että jotkut naiset syrjivät kateuttaan sellaisia naisia, jotka ovat superkauniita. Ei kannata olla niin pinnallinen.
Ehkä sun kannattaisi asua jossain kehitysmaassa missä ihmisillä on ihan oikeita ongelmia, ehkä se herättäisi vähän sinuakin ha oppisit arvostamaan elämääsi ja sitä mitä sinulla jo on.
Vierailija kirjoitti:
Näille joiden mielestä kauneus ei ole pintaa vaan tulee sisältä sanoisin että lässyttäkää vaan, mutta totuus on että kaunista ihmistä kohdellaan paljon paremmin kuin rumaa. Rumilla tuntuu välillä olevan niin kovat defenssimekanismit päällä että väitetään ulkonäön olevan sivuseikka ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Kauneus on ollut aina ja tulee aina olemaan kova valuutta lähes missä tahansa sosiaalisissa hierarkioissa.
Suurin osa on meistä ihan normaalin näköisiä, eikä joko missejä tai rumiluksia. Tämä on mielestäni tärkeää ymmärtää, että harva on ääripään kummassakaan päässä.
Olethan Ap ymmäränyt, että kauneus ja viehättävyys ovat eri asioita. Kauneuskriteeritkin vaihtelevat (iso pylly oli hävettävä asia ennen, nyt ihailtava joidenkin mielestä). Viehättävyys on iloisuutta, avoimuutta ja toisen huomioon ottamista. Josku myös seksikkyyttä ja itsensä ilmaisua puhumalla ja kehon kielellä.
Kauneus katoaa, viehättävyys säilyy. Isoäitini, 89v.on edelleen viehättävä. (Ja papat pörräävät ympärillä.)
Vierailija kirjoitti:
Olethan Ap ymmäränyt, että kauneus ja viehättävyys ovat eri asioita. Kauneuskriteeritkin vaihtelevat (iso pylly oli hävettävä asia ennen, nyt ihailtava joidenkin mielestä). Viehättävyys on iloisuutta, avoimuutta ja toisen huomioon ottamista. Josku myös seksikkyyttä ja itsensä ilmaisua puhumalla ja kehon kielellä.
Kauneus katoaa, viehättävyys säilyy. Isoäitini, 89v.on edelleen viehättävä. (Ja papat pörräävät ympärillä.)
Joo mutta puhunkin nyt kasvonpiirteistä. Niiden ihanne pysyy samana vaikka aika muuttuu. Kukaan ei halua leveää litteää nenää tai ulkonevaa noita-akan väkäleukaa. Ei edes se, joka väittää kauneuden olevan toisarvoista.
Ymmärrän sinua, minulla on sama ongelma.
M72
Kannattaa keskiytyä muihin vahvuuksiin,kauneus katoaa joillain aiemmin joillain myöhemmin,kiltteys,ystävällisyys se että ottaa toisen huomioon ja pyrkii katsekontaktiin kun kuuntelee toista ovat paljon tärkeämpiä kuin kauneus.
Vierailija kirjoitti:
Näille joiden mielestä kauneus ei ole pintaa vaan tulee sisältä sanoisin että lässyttäkää vaan, mutta totuus on että kaunista ihmistä kohdellaan paljon paremmin kuin rumaa. Rumilla tuntuu välillä olevan niin kovat defenssimekanismit päällä että väitetään ulkonäön olevan sivuseikka ihmisten välisessä kanssakäymisessä.
Kauneus on ollut aina ja tulee aina olemaan kova valuutta lähes missä tahansa sosiaalisissa hierarkioissa.
Varmaksi osaksi totta; mutta toisaalta hyvinkin kaunis voi helposti ja vaivatta nopeasti muuttua hyvin "ruman näköiseksi" jos ei osaa käyttäytyä asiallisesti ja yleisesti hyvin. - Jos pelkkä kauneus riittäisi, niin aika moni kauniimpi saatettaisiin varmasti korvata nukella.
Ihan täyttä p askaa yrittää valehdella itselleen ja muille ettei kauneus tuo onnea ja iloa elämään. Ettehän te osta edes vaatteita vain siksi, että ne lämmittävät ja suojaavat teitä, vaan valitsette ne myös sen mukaan, mitkä NÄYTTÄVÄT hyvältä.
On vain itsensä lohduttelua kieltää itseään ja muita ajattelemasta, että oma kasvojen ja kehon kauneus ei toisi onnea, sillä uutta naamaa ja kehoa ei voi ostaa kaupasta. Sen varmasti monikin tekisi, jos se vain olisi mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa keskiytyä muihin vahvuuksiin,kauneus katoaa joillain aiemmin joillain myöhemmin,kiltteys,ystävällisyys se että ottaa toisen huomioon ja pyrkii katsekontaktiin kun kuuntelee toista ovat paljon tärkeämpiä kuin kauneus.
Mähän olenkin. Se että kokee olevansa kaunis lisää myös halua olla muille mukava, koska kauniina olo saa aikaan hyvänolon tunteen. Miksi omasta kauneudesta ei saisi tuntea iloa ja onnea ilman että on heti pinnallinen ja ilkeä muita kohtaan...
Tarvitsenko mä terapiaa? Vai onko vaan niin että me kaikki ollaan erilaisia ja jokaisilla on omat murheensa, joita ei kannata lähteä alleviivaamaan?