Lue keskustelun säännöt.
Onko täällä muita, jotka tykkäävät matkustella yksin?
28.03.2019 |
Olen parisuhteessa, mutta tarvitsen aikaa myös itselleni ja se toteutuu parhaiten lähtemällä matkoille yksin. Ennen suhdettakin reissasin omin päin, toki miehen tavattuani pari reissua tein hänenkin kanssaan. Tilanne muuttui, kun miehen lapset alkoivat olla säännöllisesti meillä ja se oman tilan tarve vain kasvoi.
Kommentit (10)
En nyt tiedä tykkäänkö mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. 12 vuotta matkustanut pääasiassa yksin sillä kavereita ei ole ja matkustaminen on sellainen juttu josta en suostu luopumaan vain siksi että ei ole seuraa. Kaikesta muusta sitten olenkin luopunut (esim leffassa/baareissa/rannalla käyminen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä, ei ole kavereita, mies ei niin välitä matkustamisesta, ja kun olen tottunut matkaamaan yksin on se ihan parasta. Saa tehdä ihan mitä haluaa milloin haluaa.
On meitä. Matkustelen lähes aina yksin. Seuraavalle ulkomaanmatkalle tosin lähden parin kaverini kanssa. n39
Ap täällä. Kiva kuulla olevan muitakin yksin reissaavia. Nuorempana matkustin jonkun kerran ystäväporukallakin, mutta nykyään on vahvistunut tunne omista matkoista, kun ei tarvitse huomioida ketään.
Mies toisinaan väläyttää mahdollisuudesta matkustaa koko perheen kanssa, mutta siihen en halua. Kiva ajatus, mutta realiteetit olisivat tasoa lasten ehdoilla. Kotona se menee, mutta jo ajatus lennon odottamisesta kitisevien lasten kanssa tai ruokailu viihtyisässä tavernassa olisi painajaista. Varmasti moni nauttii matkoista lasten kanssa, mutta tässä asiassa voin valita itsenäiset reissut.
En tietenkään estä miestä lähtemästä mihinkään lastensa kanssa.
Eli et vain siedä lapsia, jos vähän tiivistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustelen vain yksin tai puolisoni kanssa (+ työn takia). Viime vuosina aika paljon puolison kanssa, mutta tänä kesänä teen ainakin yhden reissun ilman häntä, koska kyseinen kohde ei häntä kiinnosta.
Ennen puolisoni tapaamista matkustelin aina yksin (lukuun ottamatta satunnaisia Tallinna-reissuja ystävättärien kanssa) siitä saakka, kun lapseni kasvoi aikuiseksi eikä enää lähtenyt matkaseuraksi.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä tykkäänkö mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. 12 vuotta matkustanut pääasiassa yksin sillä kavereita ei ole ja matkustaminen on sellainen juttu josta en suostu luopumaan vain siksi että ei ole seuraa. Kaikesta muusta sitten olenkin luopunut (esim leffassa/baareissa/rannalla käyminen).
Miksi olet luopunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustan 95% yksin. Ja joskus jos lähden jonkun kanssa, päätän aina että tämä oli viimeinen kerta. Toinen ihminen on vain ärsyttävä matkalla. En tykkää jakaa huonetta, en halua että kukaan hölöttää vieressä, en halua tehdä kompromisseja vaikka ruokapaikkojen suhteen, en ylipäänsä halua tehdä mitään sellaista mitä en itse ole valinnut.
Vierailija kirjoitti:
Minä, matkustan aina yksin. Saa mennä juuri sinne minne haluaa, silloin kuin haluaa, ja tehdä mitä haluaa. Ei kompromisseja eikä kenenkään kitinää. Ihanaa.
Samaa mieltä, haluan samoista syistä matkustaa yksinkin. Joskus pitää ottaa mies mukaan. Ja hänkin matkustaa yksin.
Minä, matkustan aina yksin. Saa mennä juuri sinne minne haluaa, silloin kuin haluaa, ja tehdä mitä haluaa. Ei kompromisseja eikä kenenkään kitinää. Ihanaa.