Kuvaile 3-6kk sitten ajokortin saaneen ajotaitoa. Poikani ajaminen on tosi epävarmaa ja nykivää..

Lisätietona vielä, ettei poika ole ajanut aiemmin mopolla tai mopoautolla, että moottoriajoneuvoista ei ole juuri kokemusta. Fillarointi on kyllä sujunut mallikkaasti.

ap

No minusta kuulostaa oudolta, ettei noin pitkän ajan päivittäin ajamisen jälkeen vieläkään onnistu. Se tietysti vaikuttaa, ettei ole mitään pohjalla. 

Minulla oli teininä mopo ja oli siis joku haju jo kytkimen käytöstä. En olekaan koskaan onnistunut sammuttamaan autoa, edes ensimmäisellä ajokerralla.

Itse ajoin kakarana pellolla ja hiljaisilla hiekkateillä. Samoin omat muksuni, joten heidänkin autonhallinta on ollut kunnossa jo ennen autokoulua. 

Mutta jos vasta autokoulussa on ensimmäistä kertaa auton puikoissa, niin kyllähän se varmastii vaatii totettelua. Toisaalta kuulostaa kyllä oudolta, jos ei edes puolessa vuodessa tuolla ajomäärällä ole oppinut auton käyttöä.

Oletko ap apukuskina kommentoimassa pojan ajoa? Anna pojan ajaa itsekseen, jotta se ajovarmuus kasvaa.

Itse en ole päristellyt lapsena peltoautoilla tai vastaavilla, joten ensikosketukseni auton rattiin oli ihan todella siellä autokoulussa. Olen älyltäni todella teoreettinen ihminen ja hidas oppimaan käytännön asioita, joten ihmettelen, että lopulta edes sain ajokortin. Koetin kortin saatuani ajella noin puolen vuoden ajan, kunnes päätin, että ei tästä mitään tule. En hahmottanut liikennettä ja jouduin koko ajan keskittymään ihan siihen auton käyttöön, polkimiin, vaihteisiin jne, joten ajamiseni oli näin jälkikäteen ajatellen hengenvaarallista.

Ehkä poikasikin tarvitsisi tehotreeniä ihan auton käytön perustaidoissa, jotta ajaminen menisi selkärankaan ja poikasi voisi sitten keskittyä muuhunkin kuin siihen, että auto pysyy käynnissä ja vaihde on oikea?

Oma poika sai kortin 3 kk sitten. Taustalla kolmen vuoden mopoilu. Heti oli jo sanottu ajotunnilla, että ajaminen varmaa ja liikennekokemus näkyy. Ajaa tosi paljon nyt autolla.

Paljon vaan ajoa. Sekä minä että mun sisarukset opeteltiin ajoluvalla ja oltiin inssiin mennessä ajettu helposti yli 1000km jokainen, ehkä jopa 2000km.

Kannattaa lähteä pitemmälle ajelulle. Piipahtakaa kimapassa vaikka jossain lähikaupungissa tai mummolassa tai missä vaan yli 100km päässä. Maantieajossa ei tarvitse koko ajan miettiä kytkintä ja moottorijarrutusta ja kyttäillä risteyksiä niin pääsee se pakollinen, tarvittava 'perstuntuma' autoon kehittymään ihan eri tavalla.

Muistan, että kortin saatuani itseäni jännitti aina, kun kyydissä oli joku, joka arvioi. Käytin vanhempieni autoa ja kun he olivat kyydissä, ajamiseni oli suorastaan noloa. Sammuttelin autoa risteyksiin, tarrasin rattiin kireänä kuin viulun kieli olkapäät korviin asti jännittäen, sekoilin nopeuksien ja vaihteiden kanssa. Sitten kun olin yksin, rentouduin ja ajo sujui.

Vielä 10 vuotta myöhemmin sammutan auton toisinaan risteyksiin, jos ajan jonkun toisen autolla ja omistaja kyydissä... Tähän mennessä en ole ikinä naarmuttanut autoa tms. Voisiko myös lapsesi ajoon vaikuttaa jännittäminen?

Haloo, poikaasi jännittää.. ja varmasti kuumottaa ajaa autoa julkisesti yksin tai jonkun kaa

Ja mitä ihmeellistä siinä on?

Kaikista ei tule autokuskeja vaikka miten paljon olisi kilometrejä takana.

Automaattivaihteet ja peruutustutka eli hankkikaa paremmin varusteltu auto niin alkaa sujumaan. Voi keskittyä olennaiseen eli liikenteen havainnointiin ja ennakointiin.

t. lähes 40-vuotiaana ajamisen oikeasti aloittanut, sitä ennen ajopelosta kärsinyt

Minä pelkäsin ajamista vuosia, kun pääsin ajamaan vain satunnaisesti. Ja kun piti hankkia oma auto, koko ensimmäinen vuosi oli kärsimystä. Olen enemmän teoreettinen kuin käytännön tyyppi, ja lisäksi varovainen luonne, joka ei pysty unohtamaan, miten helposti auton ratissa saa tapettua itsensä ja muut. Mutta nykyään ajan 30 000 km/v ja myös ulkomailla joka kesälomalla, ja jopa pidän siitä.

Vierailija kirjoitti:

Kaikista ei tule autokuskeja vaikka miten paljon olisi kilometrejä takana.

Totta.

Jotkut eivät opi koskaan.

Ajoi alusta alkaen ihan sujuvasti. Ei ollut pohjalla muita moottoriajoneuvoja.

Kun sain ajokortin, äiti istui aina vieressä neuvomassa. En saanut edes ajatella mitä tekisin ja miten ajaisin kun äiti huomautti kaikesta, "nyt vilkku päälle" "nyt pitäisi nopeuden olla sejase" "nyt lähde ohittamaan tuo auto" jne.  Yksin en saanut autoa käyttää edes kahta vuotta ajokortin saamisen jälkeen. Sitten ilmoitin että en halua ajaa, äiti saa ajaa kun osaa paremmin. Pikkusieluista juu. En ole ajanut viiteen vuoteen autolla, en edes uskaltaisi. Tiedän etten osaisi enää ajaa omatoimisesti, siihen kun en ikinä saanut mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain ajokortin, äiti istui aina vieressä neuvomassa. En saanut edes ajatella mitä tekisin ja miten ajaisin kun äiti huomautti kaikesta, "nyt vilkku päälle" "nyt pitäisi nopeuden olla sejase" "nyt lähde ohittamaan tuo auto" jne.  Yksin en saanut autoa käyttää edes kahta vuotta ajokortin saamisen jälkeen. Sitten ilmoitin että en halua ajaa, äiti saa ajaa kun osaa paremmin. Pikkusieluista juu. En ole ajanut viiteen vuoteen autolla, en edes uskaltaisi. Tiedän etten osaisi enää ajaa omatoimisesti, siihen kun en ikinä saanut mahdollisuutta.

Autokouluun voi mennä myöhemminkin vaikka olisi kortti muutamalle ajotunnille jos on esim. juuri tuollainen tilanne ettei uskalla yksin lähteä liikkeelle ollenkaan. Tietysti kannattaa olla siinä vaiheessa jo auto hankittuna tai ainakin ihan heti hankkia tai se unohtuu taas ja menee ihan hukkaan.

Kiitos kommenteista. Ymmärtäisin siis, että suurin osa on oppinut ajamaan sulavasti, niin kuin esimerkiksi taksikuskit ekan puolen vuoden aikana. Omasta pojasta sitä ei voi sanoa. Poika ajaa pääosin itse, mutta minun autollani ja olen pyrkinyt olemaan hiljaa. Joskus alussa olen sanonut esim. tämä auto vaatii vähän kaasua liikkeelle lähdössä kuin autokoulun auto, kun auto on sammunut risteykseen jne. 

Eihän minua haittaa epävarma ajo, mutta pelkään että sattuu jotain ikävää pojalle tai jollekin muulle. En tiedä mitä tehdä, antaa pojan ajaa vaan lisää vai kenties alkaa puhumaan että ehkä autoilu ei ole hänen juttunsa enne kuin jotain sattuu. Vai olenko vain itse nyt liian kriittinen. Olen kyllä istunut muiden kuskien kyydissä, joten vertailupohjaakin on. Kyse ei ole isoista jutuista, pojan ajaminen vaan vaikuttaa hermostuneelta, toki voi ajaa paremmin kun itse en ole kyydissä.

Itse muistan olleeni kauhuissani kun ekaa kertaa menin auton rattiin kortin saamisen jälkeen ja tuntui etten todellakaan ole valmis. Sen jälkeen olin pian mielestäni tosi sulava kuski, mutta poikanikin ajattelee olevansa hyvä kuljettaja. Inssissäkin oli kehuttu huomiokykyä ja kerralla meni läpi. Hankalaa.

ap

Isäni opetti minut ajamaan ja muistan kyllä kuinka ensimmäiset kerrat olivat yhtä epävarmuutta siellä ratin takana. Hiljaisilla sivuteillä pysyteltiin ennen isomman liikenteen sekaan menemistä. Sitten minulla olikin rajaton määrä ajotunteja ja varmuutta kerääntyi. Ei ollut ajokoulua hengittämässä niskaan vähine ajotunteineen. Ajamalla sitä osaamista ja varmuutta kerääntyy. Ajokortin saamisestahan vasta alkaa se ajokokemuksen kerääminen.

Kuulostaa siltä, että poikasi ei ole oppinut hahmottamaan auton mittasuhteita ja ympäristön havainnointia. Nämä ovat ihan teknisiä suoritteita, jotka voi tietoisesti oppia (esim. ajolinjan päällä istuminen vs. tien reunan seuraaminen). Pitää vain sitten myös muistaa noudattaa oppeja esim. peruuttaessa ja parkeeratessa (katsoa kaikki peilit ja kuollut kulma sekä ottaa määrätyt kiintopisteet peruuttaessa tai taskuparkissa). Muistaminen voi olla hankalaa, jos kovasti jännittää. Itsetuntoa vain lisää ja teknistä oppia. Valitettavasti tässä voi sun autosi hieman kärsiä, mutta toivottavasti poika oppii ajamaan. 😊

Meillä poika oppi ajamaan jo ennen ajokortti-ikää. Miehellä kuorma-autofirma, poikaa opetti hiekkakuopalla ja metsäteillä ajamaan. Hyvin osasi jo autokouluun mennessään, mutta inssi meni uusiksi koska onneton ajoi vain yksi käsi ratissa ja toinen vaihdekepillä! Siitä kärähti, ja poikaa harmitti niin maan perusteellisesti!

Nyt ajelee isän autoja.