Lue keskustelun säännöt.
Väkivaltaisessa suhteessa olleet - millaisia enteileviä merkkejä näitte mutta jäitte silti?
26.03.2019 |
Aiemmassa suhteessani huomasin, että mies suuttui kaikesta mitä tein ja yritti kontrolloida julkisilla paikoilla, ja jollei sana kuulunut, hän rankaisi minua katoamalla, mykkäkouluttamalla ja olemalla vastaamatta puhelimeen. Tässä pitää tietää, että olen ihan perus käytöstavoilla varustettu nainen, jolla ei ollut mitään ongelmia ennen kuin mies tuli huomauttelemaan kaikesta. Jopa paidan sovitus tapahtui väärin. Sinisilmäisesti annoin hänen raivota, koska olihan hänessä puolensa, vaikka olisi kannattanut uskoa.
Pahinta oli, että menin tuon kultakimpaleen kanssa vielä etsimään asuntoakin. Kun asuntonäytössä heitin huumorilla, että jahas, tähän varmaan sitten tulee mun taulutelevisio, miehellä pimeni vintti mutta juuri tilanteeseen astunut esittelijä katkaisi hänen kytevän raivokohtauksensa. Me saimme sen asunnon, joten en ymmärrä miksi mies jaksoi monta päivää naukua yhdestä heitosta. Mutta päivä muuton jälkeen heilahti ensimmäisen kerran.
Tässäkin huomasin kaikki vaaran merkit ja suhteellisen ajoissa, mutta vaisto ei sanonut mitään. Exän itsensä käsitykset olivat tyystin toiset, joten Liisa Ihmemaa kissan "Todellisuuteni on erilainen kuin sinun" pitää aika hyvin paikkaansa.
Kommentit (25)
Olin liian kiltti. Kuvittelin voivani muuttaa toista. Olin naiivi.
EX-mieheni oli todella charmantti ja herrasmies alkuun. Rakastuin tulenpalavasti. Hän osasi selittää minulle, miksi minun kontrollointi olisi minulle parhaaksi ja miksi hän rakasti minua niin paljon. Hän oli urheilija, ja sai minut vähä vähältä tuntemaan itseni huonokuntoiseksi, läskiksi jne. Olihan hän todistetusti paljon kovempi kuntoisempi kuin minä.
Pikkuhiljaa kontrolli kiristyi. Olihan hän edelleen palavasti rakastunut minuun ja halusi vain parastani. Halusi suojella minua. Olihan hän mies ja lihaksikas, ja parempi minulle kuin kukaan muu.
Sitten yhtenä päivänä minä olinkin tehnyt jotain, mistä hän jälleen kerraan hermostui, huolestui niin kovasti, ettei pystynyt hillitsemään itseään. Tätä jatkui pari vuotta, kunnes yksi kaverini tuli hakemaan minut pois. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle, vaikka vuoden mittainen suunnittelu selän takana loukkasikin verisesti.
Opin, että rakkaus ei ole kontrollointia, rakkaus on vapautta, rakkaus on hyväksyntää, rakkaus on toisten arvostamista ja kunnioittamista. Rakkaus hyväksyy toisten heikkoudet, rakkaus antaa tilaa. Rakkaus on kaunista, eikä aiheuta pelkoa.
Onneksi selvisin kuitenkin vähällä, eikä ollut lapsia ajateltavana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin liian kiltti. Kuvittelin voivani muuttaa toista. Olin naiivi.
EX-mieheni oli todella charmantti ja herrasmies alkuun. Rakastuin tulenpalavasti. Hän osasi selittää minulle, miksi minun kontrollointi olisi minulle parhaaksi ja miksi hän rakasti minua niin paljon. Hän oli urheilija, ja sai minut vähä vähältä tuntemaan itseni huonokuntoiseksi, läskiksi jne. Olihan hän todistetusti paljon kovempi kuntoisempi kuin minä.
Pikkuhiljaa kontrolli kiristyi. Olihan hän edelleen palavasti rakastunut minuun ja halusi vain parastani. Halusi suojella minua. Olihan hän mies ja lihaksikas, ja parempi minulle kuin kukaan muu.
Sitten yhtenä päivänä minä olinkin tehnyt jotain, mistä hän jälleen kerraan hermostui, huolestui niin kovasti, ettei pystynyt hillitsemään itseään. Tätä jatkui pari vuotta, kunnes yksi kaverini tuli hakemaan minut pois. Olen ikuisesti kiitollinen hänelle, vaikka vuoden mittainen suunnittelu selän takana loukkasikin verisesti.
Opin, että rakkaus ei ole kontrollointia, rakkaus on vapautta, rakkaus on hyväksyntää, rakkaus on toisten arvostamista ja kunnioittamista. Rakkaus hyväksyy toisten heikkoudet, rakkaus antaa tilaa. Rakkaus on kaunista, eikä aiheuta pelkoa.
Onneksi selvisin kuitenkin vähällä, eikä ollut lapsia ajateltavana.
Tuo on minullekin tuttua, että kaikki kontrollointi on vain minun parhaakseni ja vain minun parhaakseni pitää eristäytyä, pukeutua vähän miedommin, käyttäytyä vähän valjummin. Opin katkerasti, että sillä ei ole mitään tekemistä rakkauden tai huolen kanssa, vaan mies haluaa pitää alapuolellaan ja ajaa tuolla kaikella omia agendojaan.
En nähnyt yhtään mitään, ennen kuin mäjähti. Myöhemmin voin mielessäni miettiä oliko joku tietty tapa käyttäytyä joissain tilanteissa ollut normaalia. Oliko normaalia, että hän oli aina hiljaa. Myöhemmin mietin, että noina hiljaisina hetkinä hän patosi tunteita sisälleen ja ne tulivat voimalla, kontrolloimattomina ulos. En ikinä olisi voinut rakastaa sitä ihmistä, joka hänen sisällään oli, jos vain olisin tiennyt.
Uhosi baarissa miespuoliselle kaverilleni. Viskasi esineen lattialle suuttuessaan.
Vierailija kirjoitti:
No sellainen jatkuva heiluminen, hermostuneisuus, nenän niiskuttaminen (sellainen nopea niiskaus), jyrkät mielipiteet, impulsiivisuus, silmissä leimuaa..
Nykyään käännyn pois jos jostakin tulee temperamenttiset fibat.
Nenän niiskutus? Siis kaikki sympatia väkivaltaa kokeneille ja mitenkään sitä vähättelemättä, mutta eikö tuossa mennä jo aika vakavan ylitulkinnan puolelle? Saako kuitenkin yskiä normaalisti?
Ellei sulla tietysti ole jotain faktaa sen tueksi, että nenän niiskuttelu on merkki väkivaltaisesta luonteesta. Siinä vaiheessa kernaasti pahoittelen ja myönnän virheeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellainen jatkuva heiluminen, hermostuneisuus, nenän niiskuttaminen (sellainen nopea niiskaus), jyrkät mielipiteet, impulsiivisuus, silmissä leimuaa..
Nykyään käännyn pois jos jostakin tulee temperamenttiset fibat.
Nenän niiskutus? Siis kaikki sympatia väkivaltaa kokeneille ja mitenkään sitä vähättelemättä, mutta eikö tuossa mennä jo aika vakavan ylitulkinnan puolelle? Saako kuitenkin yskiä normaalisti?
Ellei sulla tietysti ole jotain faktaa sen tueksi, että nenän niiskuttelu on merkki väkivaltaisesta luonteesta. Siinä vaiheessa kernaasti pahoittelen ja myönnän virheeni.
Mä valitettavasti taidan tajuta mitä niiskautusta tuo kirjoittaja tarkoitti. Kun tällaiset piirteet erotetaan konteksteistaan, niin vaikeaahan sitä on ymmärtää mut kun itse on tilanteessa niin asia täysin eri.
Olin niin nuori ja ihmissuhteissa kokematon, etten tajunnut mitään vaaran merkkejä. Suhde oli ensimmäiseni ja olin 17-vuotias.
Jälkikäteen viisastuneena olisin tietysti sanonut nuorelle minälleni monistakin asioista, että juokse nyt ihmeessä. Oli kontrolloiva, alistava ja käytti minua monin tavoin hyväkseen. Minä hölmö reppana kuvittelin, että sellaisia ne suhteet on ja että lojaali kumppani ei jätä toista vaikka toinen ei olekaan täydellinen. Olin nähnyt nuorena, kuinka äiti sinnitteli huonossa parisuhteessa ja tämän mallin omaksuin sitten itsekin.
Neuvo kaikissa tavalla tai toisella tuhoisissa parisuhteissa kärvisteleville naisille ja miehille, joilla on lapsia: ne lapset tulevat todennäköisemmin toistamaan teidän näyttämän virheellisen mallinne, kuin että eivät sitä tekisi. Tehkää paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellainen jatkuva heiluminen, hermostuneisuus, nenän niiskuttaminen (sellainen nopea niiskaus), jyrkät mielipiteet, impulsiivisuus, silmissä leimuaa..
Nykyään käännyn pois jos jostakin tulee temperamenttiset fibat.
Nenän niiskutus? Siis kaikki sympatia väkivaltaa kokeneille ja mitenkään sitä vähättelemättä, mutta eikö tuossa mennä jo aika vakavan ylitulkinnan puolelle? Saako kuitenkin yskiä normaalisti?
Ellei sulla tietysti ole jotain faktaa sen tueksi, että nenän niiskuttelu on merkki väkivaltaisesta luonteesta. Siinä vaiheessa kernaasti pahoittelen ja myönnän virheeni.
Mä valitettavasti taidan tajuta mitä niiskautusta tuo kirjoittaja tarkoitti. Kun tällaiset piirteet erotetaan konteksteistaan, niin vaikeaahan sitä on ymmärtää mut kun itse on tilanteessa niin asia täysin eri.
Itseasiassa juuri tuo nopea nenän niiskuttaminen viestii hermostuneisuudesta, vaikka se oudolta kuulostaakin. Vähän samaa on tietynlaisessa hermostuneessa puhaltelussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellainen jatkuva heiluminen, hermostuneisuus, nenän niiskuttaminen (sellainen nopea niiskaus), jyrkät mielipiteet, impulsiivisuus, silmissä leimuaa..
Nykyään käännyn pois jos jostakin tulee temperamenttiset fibat.
Nenän niiskutus? Siis kaikki sympatia väkivaltaa kokeneille ja mitenkään sitä vähättelemättä, mutta eikö tuossa mennä jo aika vakavan ylitulkinnan puolelle? Saako kuitenkin yskiä normaalisti?
Ellei sulla tietysti ole jotain faktaa sen tueksi, että nenän niiskuttelu on merkki väkivaltaisesta luonteesta. Siinä vaiheessa kernaasti pahoittelen ja myönnän virheeni.
Mä valitettavasti taidan tajuta mitä niiskautusta tuo kirjoittaja tarkoitti. Kun tällaiset piirteet erotetaan konteksteistaan, niin vaikeaahan sitä on ymmärtää mut kun itse on tilanteessa niin asia täysin eri.
Eli ymmärränkö oikein, että kyse ei olekaan nenän niiskuttelusta noin niinkuin yleensä, vaan ennemminkin semmoisesta pakonomaisesta niiskuttelusta kun toinen yrittää hillitä tunteitaan? Vähän kuin että hermostunut ihminen lipoo huuliaan. Ei ole tarkoitus tykittää kysymyksillä tai ärsyttää, mutta haluaisin todella ymmärtää. Olen muuten kuullut sellaisesta tyypistä, jolla alkoi vuotaa verta nenästään kun hän oikein raivostui ja pidätteli itseään. Se olisikin jo paljon selvempi varoitusmerkki...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oltiin sovittu kotikurista, mutta aika pian mies alkoi antaa remmiä myös silloin, kun en ollut mitenkään rikkonut sääntöjä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellainen jatkuva heiluminen, hermostuneisuus, nenän niiskuttaminen (sellainen nopea niiskaus), jyrkät mielipiteet, impulsiivisuus, silmissä leimuaa..
Nykyään käännyn pois jos jostakin tulee temperamenttiset fibat.
Nenän niiskutus? Siis kaikki sympatia väkivaltaa kokeneille ja mitenkään sitä vähättelemättä, mutta eikö tuossa mennä jo aika vakavan ylitulkinnan puolelle? Saako kuitenkin yskiä normaalisti?
Ellei sulla tietysti ole jotain faktaa sen tueksi, että nenän niiskuttelu on merkki väkivaltaisesta luonteesta. Siinä vaiheessa kernaasti pahoittelen ja myönnän virheeni.
Mä valitettavasti taidan tajuta mitä niiskautusta tuo kirjoittaja tarkoitti. Kun tällaiset piirteet erotetaan konteksteistaan, niin vaikeaahan sitä on ymmärtää mut kun itse on tilanteessa niin asia täysin eri.
Itseasiassa juuri tuo nopea nenän niiskuttaminen viestii hermostuneisuudesta, vaikka se oudolta kuulostaakin. Vähän samaa on tietynlaisessa hermostuneessa puhaltelussa.
Ok, nyt ymmärrän paremmin. Mutta pakko sanoa että itsekin hermostuneena puhaltelen (samaa tekevät hevosetkin), mutta en ole vähääkään väkivaltaisuuteen taipuvainen ihminen. Toivoisin ettei tavallisia itsehillintään viittaavia asioita tulkittaisi virheellisesti väkivallan merkeiksi. Siksi siis tuosta niiskuttelusta vähän kulmiani kohotin, että onkohan se noin vaan yleistettävissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä valitettavasti taidan tajuta mitä niiskautusta tuo kirjoittaja tarkoitti. Kun tällaiset piirteet erotetaan konteksteistaan, niin vaikeaahan sitä on ymmärtää mut kun itse on tilanteessa niin asia täysin eri.
Taidan tunnistaa tuon niiskutuksen myös. Kyseessä taitaa olla tic-oire. Nämä ovat aika tavallisia impulssikontrollin häiriöistä kärsivillä ihmisillä, esim. adhd, tourette jne.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko heittää vaikka jotain videolinkkiä tuosta niiskuttelusta?
Mä olen ollut vain sellaisissa suhteissa, että joskus palaa käämit, mutta mitään vakavaa ei tapahtunut. Tässä tarkioitetaan varmaan jotain Huojuvan talon tyylistä pahoinpitelyä? Ei mitään pientä tavaroiden heittelyä, nimittelyä tms.
Eräs miesystävä oli muuten aika tyyni, mutta sanoisin että hieman manipuloiva, mielistelevä. En oikein osannu pelätä eikä suhteemme koskaan vakavoitunut sillä tavoin että olisimme muuttaneet yhteen. Vaikka useamman vuoden kestikin. Mies oli 50 kun tapasimme. En nyt todellakaan osaa sanoa ONKO hän väkivaltainen, ja ketä tässä pitäisi varotella, mutta anyway:
Oli siis 50 eikä koskaan ollut ollut naimisissa, ei lapsia. Selvisi kylläkin, että mitään sattumaa tämä ei ollut, vaikka mitään detaljia en saanut koskaan tietää, vähän osviittaa jostain aiemmasta draamasta kummiskin tuli. Osittain mies taisi itse tietää, että hänelle tämmöinen ei sovi. Oikeastaan hänen charminsa oli ristiriidassa tämän asian kanssa. Toinen juttu. Oli ollu ns hyvässä työpaikassa n. 30-40 vuotiaana, siis samassa työssä ja kaikki mennyt hyvin. Sitten tapahtui jotain ja koko työkuviosta oli tullut joku ihme hässäkkä jä härdelli joka levisi kahdelle mantereelle (emo- ja tytäryhtiö) ja tämä mies oli vaan ison yhtiön jonkun vähemmän merkittävän osaston päällikkö mutta käytöksellään oli aiheuttanut ihan hirveetä kaaosta, useampi lähti, oikeudessakin oltiin. Ihan sellasta oon kuullu, että olisi manipuloinu jonkun bimbon ottamaan koiran työpaikalleen ja tää mies olisi kusettanut tätä koiraa pomonsa päälle. Tällöin en vielä tuntenut tyyppiä. Jotain 45 vuotiaana sitten sai potkut (kivat erorahat) ja siis ihan todella sekava tilanne päällä. Se kuitenkin pisti miettimään, vaikka tästäkään en tiedä kuin fragmenttejä, että miten joku suht tavallinen suomalainen rivi-insinööri voi saada monikansallisessa yhtiössä näinkin suurta kaaosta aikaiseksi. Siis niin iso firma, ettei se nyt perustuksissaan heilunu, mutta meni muutama osasto uusiksi. Aina voi sit syyttää vaikka illuminatia... Tälle tyypille tuli sen seuraksena fudut yhdestä luottamustoimesta myös.
Mut joo ihan nöyrä ja tavallisen oloinen, enemmän normityössä kun me tavattiin. Se kuitenkin vähän pisti miettimään, kun liikenteessä pari kertaa sellaista silmitöntä raivoa ja ihan on ajamassa toisten autojen päälle. Tilanteessa missä minä a) en huomannu mitään tai b) hänellä väistämisvelv. Tapahtui pari kertaa noin vuoden sis. Ja näitä liikennetappajiahan on ollu liikenteessä, niin pistää tosiaan miettimään. Siis toi työhässäkkä on ollut jotenkin liian vaikea käsittää, ja ennen kaikkea kun en tuntenu tyyppiä silloin. Joten olen hieman ottanu etäisyyttää tähän hemmoon, ja veikkaanpa että voisi olla väkivaltainen, myös muutoin kuin HENKISESTI.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sellainen jatkuva heiluminen, hermostuneisuus, nenän niiskuttaminen (sellainen nopea niiskaus), jyrkät mielipiteet, impulsiivisuus, silmissä leimuaa..
Nykyään käännyn pois jos jostakin tulee temperamenttiset fibat.
Nenän niiskutus? Siis kaikki sympatia väkivaltaa kokeneille ja mitenkään sitä vähättelemättä, mutta eikö tuossa mennä jo aika vakavan ylitulkinnan puolelle? Saako kuitenkin yskiä normaalisti?
Ellei sulla tietysti ole jotain faktaa sen tueksi, että nenän niiskuttelu on merkki väkivaltaisesta luonteesta. Siinä vaiheessa kernaasti pahoittelen ja myönnän virheeni.
Koeta miettiä sellaista mielensäosoittajan tunnekuohuniiskausta. Hyvin lyhyt ja terävä. Voisi olla myös vastaava hampaiden välistä suoritettuna imuna. Ei ole ihan normaalia että ihminen vähän väliä osoittaa sillä tavalla olevansa näreissään tekemisistäsi.
Näin jälkeenpäin on toki helppo analysoida, mutta jos tämä estää ketään muuta joutumasta samaan tilanteeseen niin tässä näitä.
Ihan ensimmäinen merkki minulle oli se että sanoi todella aikaisin suhteessa rakastavansa, kehui ylenpalttisesti ja oli ihan äärettömän imelä, kohtelias ja suoraan sanottuna liian hyvä ollakseen totta.
Soitteli ihan suhteen alkuvaiheessa jo mulle useita kertoja päivässä töihin ja puhelut yleensä johtivat siihen että itkin. Yleensä haukkui, kyseenalaisti sanomisiani, tai muuten vain yritti (siinä onnistuen) huojuttaa itsetuntoani niin että en jaksaisi työssäni.
Arvosteli pukeutumistani, ei pitänyt siitä että käyn missään, syynäsi aina kaiken sanomani läpi, oli mustasukkainen.
Vuoden jälkeen alkoi saamaan raivokohtauksia juuri lähtiessä jonnekkin ennaltasovittuun tapaamiseen niin että päädyin itkemään. Kun oli saanut itkemään, solvasi minun olevan säälittävä heikko itkupilli kuinka hän on niin paljon parempi kuin tämmöinen nolo ovimatto kuten minä.
Mulla soi hälytyskellot jo aikaisin suhteessa mutta kiltti kun olen niin arvelin vain että käyttäytymällä paremmin asiat kääntyisivät jälleen hyväksi.
Ekan kerran kävi käsiksi joskus kahden vuoden jälkeen kun itsetuntoni oli ensin saatu kokonaan murennettua. Kuulema ei tehnyt koskaan minulle mitään, koska ei käyttänyt koskaan nyrkkejä enkä joutunut sairaalaan.
Kuulin vanhemmiltani, eräs heidän tuttavapariskunta. Nyt siis jo eläke-iässä, nainen lopulta tehny rikosilmoituksen kun mies oli yrittäny tappaa. Olleet nuoresta asti yhdessä, ja mun äiti sano että tiesi, että se mies oli saanu silmittömän raivarin aivan suhteen alkumetreillä. Sitä ei tienny oliko lyöny vaimoaan jo silloin, mut mutsi sano että pahasti oli kilahtanu kummiski. Useamman kerran.
Sitäkään ei päälle näkyny, mutta alkoholilla ja mitä ilmeisesti myös joidenkin lääkkeiden sekakäytöllä osuutta asiaan. Sen takia tää tiedetään, että kun nykyään mediassa paljon sanotaan, että katsos masennuslääkkeet tekee tän. Koska Jörn Donner ja Pekka-Eric Auvinen. Niin tää huru-ukko oli selittäny jotain tällaista. Mutta se vaan, että MÄ en ainakaan masennuksesta aika paljon tietävänä oo kuullu, että ne alkoholin kanssa nautittuna aiheuttaisivat poikkeuksellisiä vaimonhakkaaja-instinktejä eläkeläisissä. Voin toki olla väärässä. Mutta huhun mukaan oli hakannut jo kauan ennen kuin koskenut pillereihin...
Se nainen ei ikinä näyttänyt mitään merkkejä, ei ehkä sit menny ulos jos oli mustelmilla. Kyllä olivat onnistuneet peittämään tilanteen lähes 40 v!! Ei lapsia. Eli enteitä, no vanhempieni mukaan totaaliset raivarit missä kajonnut omaisuuteen ennen ihmisiä (huonekalut ym)
Mietittekö koskaan uskaltaa katkaista tuo käyttäytymisen ketju ja kertoa ex:n luonne hänen seuraavalle uhrille. Itseäni harmittaa etten uskaltanut, kun ex:n uusi soitti ja kritisoi minua selvästi kuunneltuaan ex:ääni. En uskaltanut koska pelkäsin yhä ex:ääni. Sama meno alkoi seuraavan uhrin kanssa.
No sellainen jatkuva heiluminen, hermostuneisuus, nenän niiskuttaminen (sellainen nopea niiskaus), jyrkät mielipiteet, impulsiivisuus, silmissä leimuaa..
Nykyään käännyn pois jos jostakin tulee temperamenttiset fibat.