Onko kukaan lopettanut seksin harrastusta?

Kyllä sen miehen varmaan joku halukkaampi korjaa talteen muutenkin kuin seksin suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä sen miehen varmaan joku halukkaampi korjaa talteen muutenkin kuin seksin suhteen.

Sehän voi olla hyvin mahdollista. Mielelläni annan mennäkin, jos kokee olevansa onnellisempi toisen kanssa.

Ikävä vaan, että ne miehet yleensä haluaa seksiä nimenomaan sen oman kumppanin kanssa. Seksissä eriytyvät oksitosiini saa ihmiset kiintymään toisiinsa. Kun mies menee luvallasi panemaan muita hän vie sen kiintymyksen säkin pois. Suosittelen sulle jotain terapiaa, että saat pääsi ja itsetuntoni kasaan. Itselläkin oli joskus vaihe, jossa seksin harrastaminen tuntui mahdottomalta , koska pidin itseäni epäviehättävänä ja täysin seksittömänä. Näistä tuntemuksista huolittama mies kuitenkin halusi jatkuvasti seksiä kanssani. Pikkuhiljaa sain pääni kasaan ja seksielämä kuntoon.

Minä.

Haluan vaan parisuhdeseksiä. Mutta koska en löydä parisuhdetta, ei ole myöskään seksiä. Kohta 5v ilman.

Vierailija kirjoitti:

Ikävä vaan, että ne miehet yleensä haluaa seksiä nimenomaan sen oman kumppanin kanssa. Seksissä eriytyvät oksitosiini saa ihmiset kiintymään toisiinsa. Kun mies menee luvallasi panemaan muita hän vie sen kiintymyksen säkin pois. Suosittelen sulle jotain terapiaa, että saat pääsi ja itsetuntoni kasaan. Itselläkin oli joskus vaihe, jossa seksin harrastaminen tuntui mahdottomalta , koska pidin itseäni epäviehättävänä ja täysin seksittömänä. Näistä tuntemuksista huolittama mies kuitenkin halusi jatkuvasti seksiä kanssani. Pikkuhiljaa sain pääni kasaan ja seksielämä kuntoon.

Mistähän tuota terapiaa tai muuta apua lähtis ettimään?

Uskon että aika moni kamppailee saman "ongelman" kanssa. Pakko ei ole seksiä harrastaa kenenkään jos se jossakin elämän vaiheessa tuntuu pakkopullalta, silloin ollaan tauolla, se on tietenkin kumppanin kannalta huonompi juttu. Kyllä ne halut taas löytyy jos ei entisen kumppanin kanssa niin sitten uudessa suhteessa.

Vain sinkkuna. Parisuhteessa en ole kokeillut.

Joka kerta kun aletaan harrastaa niin jossain vaiheessa lopetetaan.

Entä jos tuossa tapauksessa vain korjaisit pääsi kuntoon?

Millaista seksiä? Kohteleeko mies niin kuin runkkaisi rukkaseen?

Olen lopettanut. Kokonaan. Ja ollut jo vuosia ilman.

Sitä nuorena luuli, että kun kaikki toisetkin niin se kuuluu jotenkin itsestäänselvyytenä asiaan. Ja koko ajan oli huono olo. Piti uskotella itselleen että tätä haluan.

Itse asiassa koko touhu inhotti ja tuntui typerälle. En saanut siitä mitään muuta kuin epämääräisen pettyneen ja käytetyn olon. Ja käyttöönhän itseni annoinkin! Jossain vaiheessa miesten tapailu vain harveni ja lopulta jäi kokonaan. Huomasin että olen toiminut täysin omaa itseäni vastaan, tehnyt jotain mikä oli vastoin todellista haluani. Nyt olen siis vuosia ollut täysin ilman seksiä, ja mieli ja olo on vapautunut ja helpottunut. Näin jälkeenpäin ajatellen koko homma inhottaa.

 Sinä joka katkeroidut ja vedät herneen nenän tästä: tämä on minun valintani, minun elämäni. Sinä olet vapaa tekemän omat valintasi, enkä minä niihin puutu. Anna sinäkin minun tehdä omani. 

Vierailija kirjoitti:

Entä jos tuossa tapauksessa vain korjaisit pääsi kuntoon?

Sillä se korjaantuisi, mutta ap haluaa velloa itsesäälistä ja itkeä räkä poskella itseään. Toivottavasti hänellä ei ole lapsia.

Toivon ap:n miehelle uutta ihanaa naista. Naista, joka arvostaa itseään ja muita, huolehtii itsestään ja rakastaa miestään.

Lopetin, kun pettymyksiä ihmissuhteissa alkoi olla riittästi. En usko, että aloitan enää uudestaan. En ole koskaan ollut seksi seksinä -tyyppiä, vaan ainoastaan rakastuneena olen seksiä ns. harrastanut.

Itsepä sen kirjoitit. Ei ole normaalia tuntea itseään jatkuvasti ällöttäväksi ja huonoksi. Jos saisit esim. nuo ajatukset kuriin. Sitten varmaan huomaat, että ongelmasi ei ollutkaan seksi tai sen harrastamattomuus.

Minä lopetin 2014. Ennen sitä menin helposti sänkyyn miesten kanssa koska oli jotain mentaaliongelmia, huono itsetunto ja hain hyväksyntää, myös hyväksikäyttöä taustalla. Seksi oli usein vain patjana olemista enkä saanut siitä mitään nautintoa, halusin vaan miellyttää. Oli pitkään likainen olo ja koko seksin merkitys jotenkin vääristynyt. Nyt vasta olen alkanut muistaa mitä on kiihottuminen, yms, ja että siitä touhusta voi saada jotain nautintoakin (siis nyt itse tekemällä). No, olen päättänyt että en mene sänkyyn enää koskaan ellen ole oikeasti rakkaus-suhteessa joka voisi olla loppuelämän suhde. Ja sellaisessa suhteessa siis että tuntisin oikeasti halua toista kohtaan ja hän minua, eikä vaan mitään antautumista ja käytettävänä olemista. 

Tällä hetkellä olen ihan tyytyväinen itsekseni ja suhdetta en etsi ellei ole tullakseen.

Miksi ihmeessä, et yritä ensin parantaa itsetuntoasi? Varaa nyt aika terapeutille. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut. Kokonaan. Ja ollut jo vuosia ilman.

Sitä nuorena luuli, että kun kaikki toisetkin niin se kuuluu jotenkin itsestäänselvyytenä asiaan. Ja koko ajan oli huono olo. Piti uskotella itselleen että tätä haluan.

Itse asiassa koko touhu inhotti ja tuntui typerälle. En saanut siitä mitään muuta kuin epämääräisen pettyneen ja käytetyn olon. Ja käyttöönhän itseni annoinkin! Jossain vaiheessa miesten tapailu vain harveni ja lopulta jäi kokonaan. Huomasin että olen toiminut täysin omaa itseäni vastaan, tehnyt jotain mikä oli vastoin todellista haluani. Nyt olen siis vuosia ollut täysin ilman seksiä, ja mieli ja olo on vapautunut ja helpottunut. Näin jälkeenpäin ajatellen koko homma inhottaa.

 Sinä joka katkeroidut ja vedät herneen nenän tästä: tämä on minun valintani, minun elämäni. Sinä olet vapaa tekemän omat valintasi, enkä minä niihin puutu. Anna sinäkin minun tehdä omani. 

Mikä saa ihmisen vain hyväksymään tuollaisen, eikä kysymään itseltään että missähän on vika, saisikohan sen korjattua etten jäisi paitsi tästä normaaliin elämään kuuluvasta jutusta?

Lopetin harrastamisen ja siirryin ammattilaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen lopettanut. Kokonaan. Ja ollut jo vuosia ilman.

Sitä nuorena luuli, että kun kaikki toisetkin niin se kuuluu jotenkin itsestäänselvyytenä asiaan. Ja koko ajan oli huono olo. Piti uskotella itselleen että tätä haluan.

Itse asiassa koko touhu inhotti ja tuntui typerälle. En saanut siitä mitään muuta kuin epämääräisen pettyneen ja käytetyn olon. Ja käyttöönhän itseni annoinkin! Jossain vaiheessa miesten tapailu vain harveni ja lopulta jäi kokonaan. Huomasin että olen toiminut täysin omaa itseäni vastaan, tehnyt jotain mikä oli vastoin todellista haluani. Nyt olen siis vuosia ollut täysin ilman seksiä, ja mieli ja olo on vapautunut ja helpottunut. Näin jälkeenpäin ajatellen koko homma inhottaa.

 Sinä joka katkeroidut ja vedät herneen nenän tästä: tämä on minun valintani, minun elämäni. Sinä olet vapaa tekemän omat valintasi, enkä minä niihin puutu. Anna sinäkin minun tehdä omani. 

Jätitkö lapsekin tekemättä seksi-inhon vuoksi? Mielenkiinnosta kysyn.

Välillä voi olla taukoja elämäntilanteesta johtuen, mutta kyllä se siitä lähtee rullaamaan taas. Kun oikea ihminen tulee kuvioihin, asiat lutviutuvat.