Lue keskustelun säännöt.
Makea vahingonilo
24.03.2019 |
Missä tilanteessa olet tuntenut salaista, makeaa vahingoniloa? Silloin, kun ei olisi voinut näyttää sitä
Kommentit (6)
Tää on jo vuosia vanha aloitus, mut sattuipa silmiin ja pakko vastata.
Tunnen harvoin vahingoniloa.....
Tai tuntisin sitä kyllä muutamissa tapauksissa, mutta kun valitettavasti niille joille haluaisin karman kostavan ei koskaan tapahdu mitään negatiivista joten en pääse nauttimaan vahingonilosta.
Mut - pitkän aikaa sitten mulla oli vuosia työkaverina yks keski-ikänen, kiukkunen, kontrollifriikki, yksineläjä nainen joka ns terrorisoi koko meidän muuten niin mukavaa työporukkaa.
Esimiehen läsnäollessa hän käyttäyty normaalisti joten pomo ei voinut puuttua asiaan vaikka hänestä valitettiin monta kertaa. Hän oli ajoittain niin ilkeä ja häntä piti varoa että inhosin häntä.
-- hih hih, hän sai potkut seuraavissa yt:ssä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisella on vahingonilo tullut äidinmaidossa, se on ikäänkuin syntymämerkki ja sitä käytetään lähes kaikkeen mahdolliseen. Sairasta !
Kaverini tunsi avointa, oikein siis vilpitöntä vahingoniloa kun minun työsuhteeni päättyi yt:ssä. Näytti sen avoimesti mulle.
Virnuili ja hymyilikin päin naamaa sille etten enää voi nauttia hyvästä palkasta ja etuisuuksistani....joista hän ilmeisesti oli ollut kateellinen mulle, näin tulkitsin.
En ole koskaan ainakaan tietoisesti loukannut häntä enkä ollut epäkohtelias, auttanut ja kuskannut häntä milloin minnekin, joten hänellä ei olisi pitänyt olla mitään antipatioita minua kohtaan.
Hän on minua paljon vanhempi ja eläkkeellä jo, liekö suodatin kadonnut ettei osannut enää peittää tunnettaan vai onko niin sen...li jo ettei tajua että tollasta ei sanota kaverille päin naamaa joka on ihan shokissa omasta elämäntilanteestaan.
Näin kun jälkikäteen ajattelen niin hän ei osoita muita ihmisiä kohtaan koskaan empatiaa ja on melko kyvytön asettumaan toisen asemaan ja tunteeseen ( vaikka onkin aikuinen nainen). Joten ehkä tämäkään ei sitten enää yllättänyt.
Olen kuitenkin tyrmistynyt ja nytpä hänellä taas 1 ystävätär vähemmän.
Mä vielä odotan sitä vahingonilon päivää...
Mut ehkä voitonriemu on vielä sitäkin makeempi ku paha saa palkkansa.
Vierailija kirjoitti:
Kaverini tunsi avointa, oikein siis vilpitöntä vahingoniloa kun minun työsuhteeni päättyi yt:ssä. Näytti sen avoimesti mulle.
Virnuili ja hymyilikin päin naamaa sille etten enää voi nauttia hyvästä palkasta ja etuisuuksistani....joista hän ilmeisesti oli ollut kateellinen mulle, näin tulkitsin.En ole koskaan ainakaan tietoisesti loukannut häntä enkä ollut epäkohtelias, auttanut ja kuskannut häntä milloin minnekin, joten hänellä ei olisi pitänyt olla mitään antipatioita minua kohtaan.
Hän on minua paljon vanhempi ja eläkkeellä jo, liekö suodatin kadonnut ettei osannut enää peittää tunnettaan vai onko niin sen...li jo ettei tajua että tollasta ei sanota kaverille päin naamaa joka on ihan shokissa omasta elämäntilanteestaan.Näin kun jälkikäteen ajattelen niin hän ei osoita muita ihmisiä kohtaan koskaan empatiaa ja on melko kyvytön asettumaan toisen asemaan ja tunteeseen ( vaikka onkin aikuinen nainen). Joten ehkä tämäkään ei sitten enää yllättänyt.
Olen kuitenkin tyrmistynyt ja nytpä hänellä taas 1 ystävätär vähemmän.
Parempi, kun on saman tulotason kavereita... tosin ne myös häviävät, kun et enää ole tarpeeksi hyvä?
Silloin kun luulee pilanneensa minulta jotain mutta tekikin vain palveluksen.
Karma opettaa ni ei ite tarvii.