Oppiiko ihminen ajallaan fiksuksi vai onko se enemmän sellainen piirre joka on ollut aina?

Millä fiksuus mitataan? Joitakin ei ehkä kiinnosta olla fiksusti, tai on voinut saada positiivista "palautetta" epäfiksuudesta kuten koulukiusaajat joilla epäfiksu käytös voi vain lisätä suosiota.

Mä olen ihan yhtä toimimaton kokonaisuus kuin lapsena. Vielä enemmän toimimaton näin aikuisten maailmassa. Älystä ei ole kiinni, en vaan jotenkin osaa.

Katsotaanpa nyt vanhoja ihmisiä... Joistakin on vaikea käsittää, etteivät ole mitään oppineet pitkän elämän aikana. Toiset on fiksuja jo valmiiksi ja viisastuvat vanhetessaan.

Jos fiksuudella tarkoitetaan älykkyyttä, niin älykäs on jo lapsena älykkäämpi kuin muut ja vuosien mittaan älykkyys lisääntyy meillä jokaisella. Tai ehkä jossain iässä se alkaa vähentyä, tuskinpa 100-vuotiaana on älykkäimmillään.

Sitten jos fiksuus on hyvää käytöstä yms. niin se voi monen kohdalla olla sellainen asia joka tulee vasta kypsymisen myötä. Jos tulee ollenkaan.

Kyl se on piirrekin, voi olla luonteessa se fiksuisuus, eivätkä oo koskaan huonosti käyttäytyneet, jotkut si taas ovat aluks fuksumpia ja vanhemmiten rupee käytös muuttumaan törkeeks, ellei jopa julmaks, totta on se että vanhemmiten viisaastumme vaan, virheitä teemme siittä huolimatta, oon huomannu että monikaan nykyään ei joko myönnä virheitään tai pelkää niitä, eli luullaan olevansa parempi, jotain pelkää. "Joskus teen virheitä" on vähän minimoitu ku ois jotenki parempi ku muut, kyl me teemme useimmin virheitä ku mitä uskallamme myöntää ja tai si emme huomaa sitä ja si syytetään muita virheistä, sitä ei missään nimessä pitäs mennä koskaan tekemään.