Lue keskustelun säännöt.
Oletteko te muut "hauskat ihmiset" myös synkkiä?
22.03.2019 |
Olen pohtinut tätä asiaa sen jälkeen, kun luin ensin Jani Volasen haastattelun M/S Romantic-sarjan tiimoilta ja sitten vähän myöhemmin Petteri Summasen haastattelun. Molemmat muistelivat Julmahuvin tekoprosessia, ja selvästi komedian tekemiseen tuntui liittyvän myös aika suuri annos tuskaa. Tästä sitten lähdin pohtimaan asiaa eteenpäin sekä muiden koomikkojen tai komediaa tekevien henkilöiden että myös itseni kannalta. Mä näen aina asioissa monia puolia, usein myös koomisia. Vitsailen paljon, mutta sisimmässäni olen aika synkkä ihminen. Kiinnostaa tietää, onko monella muullakin tällaista.
Kommentit (34)
Olen lapsesta saakka peittänyt omaa sisäistä synkkää minääni huumorilla. Yksin ollessani olen aika masentuneen tasolla ja toisten seurassa pelleilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni loistava huumorintaju voi olla vain hyvin älykkäillä ja oivaltavilla ihmisillä. Ja jos ihminen on älykäs ja oivaltava, hän ei voi välttyä myös maailman pahuuden näkemiseltä.
Mulle huumori on ensisijaisesti keino käsitellä maailman pahuutta.
Enkä nyt tarkoita huumorilla Sami Hedbergin stand uppia tai Putousta. Kummassakaan ei ole kyse oikeasta huumorista. Lähinnä anaalivaihettaan elävän lapsen ajatusmaailman jakamisesta.
Olen samaa mieltä siitä, että älykäs ja oivaltava ihminen ei voi olla näkemättä maailman epäkohtia, mutta uskon, että se myös riippuu ihmisestä ja persoonasta, miten siihen tietoon suhtautuu. Valoisampi persoonallisuus ei välttämättä vajoa synkkyyteen sen edessä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen lapsesta saakka peittänyt omaa sisäistä synkkää minääni huumorilla. Yksin ollessani olen aika masentuneen tasolla ja toisten seurassa pelleilen.
Tavallaan sama juttu, mutta itse en tunne peittäväni sitä synkkyyttä, ainakaan pelkästään. Toisten ihmisten seurassa on usein helpompi unohtaa ne synkät asiat. Mutta en mä kyllä toisaalta ihmisille tätä pimeämpää puolta itsestäni helposti paljasta, että toimii se niinkin.
Ap
Olen kaverien mielestä se "tosi hauska" tyyppi. Oikeasti olen tällä hetkellä peiton alla, pohdin taas kerran pahemmassa masennuksessani ja turhautumispuuskassani itsemurhaa viinilasi kädessä. Elämässä ei ole oikeastaan mitään järkeä.
Komiikkaa tästäkin tilanteesta saisi irti paljon, sinänsä elämäni on monessa mielessä täysin järjestyksessä. Mitä nyt älykäs seura puuttuu ja olen tosi yksinäinen.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestäni loistava huumorintaju voi olla vain hyvin älykkäillä ja oivaltavilla ihmisillä. Ja jos ihminen on älykäs ja oivaltava, hän ei voi välttyä myös maailman pahuuden näkemiseltä.
Mulle huumori on ensisijaisesti keino käsitellä maailman pahuutta.
Enkä nyt tarkoita huumorilla Sami Hedbergin stand uppia tai Putousta. Kummassakaan ei ole kyse oikeasta huumorista. Lähinnä anaalivaihettaan elävän lapsen ajatusmaailman jakamisesta.
Millaista tuo huumori on? Millainen on loistava huumorintaju?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kaverien mielestä se "tosi hauska" tyyppi. Oikeasti olen tällä hetkellä peiton alla, pohdin taas kerran pahemmassa masennuksessani ja turhautumispuuskassani itsemurhaa viinilasi kädessä. Elämässä ei ole oikeastaan mitään järkeä.
Komiikkaa tästäkin tilanteesta saisi irti paljon, sinänsä elämäni on monessa mielessä täysin järjestyksessä. Mitä nyt älykäs seura puuttuu ja olen tosi yksinäinen.
Sori, sen verran läheltä liippaa tuo tunnemaailma, että en pysty nyt sanomaan niitä asioita, joita tässä pitäisi sanoa, mutta toivotan tsemppiä kuitenkin.
Ap
Hyvä aloitus. Tulee mieleen se meemi, jossa on gootti ja teksti "ihmiset luulevat että masennus näyttää tältä"' Vieressä on kuva pelleilevästä Robbie Williamsista "...Kun se oikeasti näyttää tältä".
Mä olen kans tällainen, erityisesti nousuhumalassa olen porukan hauskuuttaja (olen nainen). Itsekseni olen melko synkkä. Harvoin katson edes komedioita yksin (usein ne eivät edes naurata), vaan mielummin jotain vakavaa dokumenttia.
Teininä ja lapsena olin hauskuuttaja koulussa, koska se sai unohtamaan mitä kotona odotti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä aloitus. Tulee mieleen se meemi, jossa on gootti ja teksti "ihmiset luulevat että masennus näyttää tältä"' Vieressä on kuva pelleilevästä Robbie Williamsista "...Kun se oikeasti näyttää tältä".
Mä olen kans tällainen, erityisesti nousuhumalassa olen porukan hauskuuttaja (olen nainen). Itsekseni olen melko synkkä. Harvoin katson edes komedioita yksin (usein ne eivät edes naurata), vaan mielummin jotain vakavaa dokumenttia.
Teininä ja lapsena olin hauskuuttaja koulussa, koska se sai unohtamaan mitä kotona odotti.
Robin Williams on juuri yksi niistä tyypeistä, joita olen tässä myös miettinyt. Sen verran paljon mietin, että luin hänestä kertovat Wikipedia-artikkelin, jossa kerrottiin, että hän sairasti jotain neurologista sairautta (muistisairaus se oli, ehkä levynkappaledementia) ja hän tappoi itsensä ehkä sen takia – en tiedä, oliko hän koko elämäänsä masentunut.
Mä kyllä katson mielelläni myös komedioita, esim. Wes Andersenin leffoja ja Monty Pythonia. Jotkut asiat on ehdottomasti parhaita komedian keinoin käsiteltynä, kuten viime vuonna ilmestynyt Death of Stalin todisti. Mutta joo, enimmäkseen kyllä luen ja katson jotain muuta kuin komediaa, jota kyllä arvostan. Tykkään absurdista komediasta ja toisaalta sellaisesta, jolla on myös joku sanoma.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen kaverien mielestä se "tosi hauska" tyyppi. Oikeasti olen tällä hetkellä peiton alla, pohdin taas kerran pahemmassa masennuksessani ja turhautumispuuskassani itsemurhaa viinilasi kädessä. Elämässä ei ole oikeastaan mitään järkeä.
Komiikkaa tästäkin tilanteesta saisi irti paljon, sinänsä elämäni on monessa mielessä täysin järjestyksessä. Mitä nyt älykäs seura puuttuu ja olen tosi yksinäinen.
Vähän sama itsellä. En ole varsinainen "hauska tyyppi", mutta on semmoinen tilannekomiikan taju ja onnistuu heittämään aina jotain kuivaa huumoria tilanteen mukaan ja läsnäolijoita loukkaamatta niin ehkä eivät uskoisi miten kyllästynyt sitä on elämään, maailmankaikkeuteen ja kaikkeen muuhun sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin. Surullisia pellejä on paljon.
Spede
Vesku
Salminen
Tuskin olivat tai ovat mitään ilopillereitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovin tuttua. Nimenomaan surullinen pelle, se koen välillä minäkin olevani. löydän hauskuuden ja valon pilkahduksen - koska on pakko.
Vierailija kirjoitti:
Kovin tuttua. Nimenomaan surullinen pelle, se koen välillä minäkin olevani. löydän hauskuuden ja valon pilkahduksen - koska on pakko.
Hyvin sanottu – koska on pakko!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen hauska 24/7 Buhhhahahhaa hihhhiihiiii buhhahhahahhhahhhaaaa!
Tuli mieleen, että joskus luin tutkimuksesta, jonka mukaan poliiseista ne, jotka eniten kärsivät työssään näkemästään, vitsailevat myös eniten. Huumori on selviytymiskeino ja defenssimekanismi. Musta huumori auttaa jaksamaan. Itsekin mielelläni lasken kaikesta leikkiä mutta se ei todellakaan tarkoita, että olisin iloinen ja onnellinen ihminen. Päinvastoin. Onnelliset ihmiset ovat usein aika tylsiä ja yksiulotteisia. Heillä on varaa ottaa asiat aina tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuli mieleen, että joskus luin tutkimuksesta, jonka mukaan poliiseista ne, jotka eniten kärsivät työssään näkemästään, vitsailevat myös eniten. Huumori on selviytymiskeino ja defenssimekanismi. Musta huumori auttaa jaksamaan. Itsekin mielelläni lasken kaikesta leikkiä mutta se ei todellakaan tarkoita, että olisin iloinen ja onnellinen ihminen. Päinvastoin. Onnelliset ihmiset ovat usein aika tylsiä ja yksiulotteisia. Heillä on varaa ottaa asiat aina tosissaan.
Mielenkiintoista!
Siitä olen eri mieltä, ettäkö onnellinen ihminen olisi automaattisesti yksiulotteinen. Onnellisuus riippuu myös elämänasenteesta, ja onnellinen ihminen voi olla myös esimerkiksi paljon kokenut, mutta resilientti ihminen.
Ap
Joo. Taustalla masennus ja pahoja mt-ongelmia joita ei ikinä hoidettu, joten ne parantui kuin murtunut jalka jolle ei tehdä mitään. Hitaasti, vähän oudonmalliseksi, eipä se enää murtunut ole mutta se nyt jäi vähän tuollaiseksi loppuiäkseen. Ulospäin olen iloinen ja vitsaileva, oikeasti mietin aina välillä että pitäisikö vetää koko lääkepurkki kerralla tai hypätä bussin alle. Mietin näitä samaan sävyyn kuin sitä, pitääkö kaupasta ostaa lisää maitoa tai voita.
Mulla juuri sama. Melkeinpä sitä hauskemmaksi menen, mitä masentuneempi olen. Ehkä sitä heittäytyy oikein, jos lähtee ihmisten ilmoille kerrankin niin tuntuu kuin olisi viimeistä kertaa hauskaa pitämässä ja olo on rento, kehtaa heittää läppää miettimättä mitään mainetta, tulevaisuuttaan, ulkonäköään...
Jep. Hyvin melankoliaan taipuvainen, aina, paitsi ulospäin.
Mun mielestäni loistava huumorintaju voi olla vain hyvin älykkäillä ja oivaltavilla ihmisillä. Ja jos ihminen on älykäs ja oivaltava, hän ei voi välttyä myös maailman pahuuden näkemiseltä.
Mulle huumori on ensisijaisesti keino käsitellä maailman pahuutta.
Enkä nyt tarkoita huumorilla Sami Hedbergin stand uppia tai Putousta. Kummassakaan ei ole kyse oikeasta huumorista. Lähinnä anaalivaihettaan elävän lapsen ajatusmaailman jakamisesta.