Eläkkeelle masennuksen takia, koska muuten ei pääse?

Minä pääsin fyysisen sairauden vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle. Minulla oli myös paljon sairauspoissaoloja. Siihen hakemukseen pitää panostaa, kertoa siinä kaikki, miten sairaus vaikuttaa elämään ja työhön. Itse pyysin jopa palkanlaskennasta tulosteen, jossa näkyi minun poissaolot ja esimieheltä lausunnon, jossa hän kertoi oman näkemyksen minun työkyvystä ja siitä, että työtä ei ole mahdollista helpottaa. Hakemuksen lisäksi kirjoitin erillisen liitteen, koska lomakkeella oleva tila oli niin pieni.

Minulla oli tilanne, että yhdistelmällä fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Pääsyy omasta mielestäni oli fyysiset sairaudet, mutta kuntoutustutkimuksessa niiden vaikutusta vähäteltiin ja psyykkisiä oireita korostettiin. Itse ajattelisin toisinpäin. Jos fyysinen toimintakykyni olisi hyvä, varmasti olisin hyvin saanut kiinni elämästä kiinni enkä masentunut. Ap

Minulla on kolme masennusdiagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeelle päässyttä serkkua, joilla kaikilla on todellisena syynä nivelreuma. Yksikään heistä ei ole masentunut, mutta työterveyslääkärit ovat ohjeistaneet, että tämä on se tapa, jolla eläkkeelle pääsee. On jopa määrätty lääkitys masennukseen, mutta ohjeistettu, että lääkkeet pitää apteekista ostaa (vakuutusyhtiön lääkäri näkee, onko reseptit käytetty), mutta ei missään nimessä syödä.

Kiitos kommenteista! Tätä aihetta kannattaisi mediankin käsitellä. T: AP

Tuttu lääkäri on kertonut että nykyään ei kovin helposti "pelkän" masennuksen vuoksi pääse tk-eläkkeelle, vaan pitää olla useampia mt-ongelmia. Edes pakkohoidossa olevat hankalat skitsofreenikot eivät meinaa päästää kuin määräaikaiselle sairauslomalle/lyhyelle kuntoutustuelle.

Ehkä työterveyspiireissä asia on eri, mutta pitkäaikaistyöttömien sairastajien tilanne tuntuu olevan tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kolme masennusdiagnoosilla työkyvyttömyyseläkkeelle päässyttä serkkua, joilla kaikilla on todellisena syynä nivelreuma. Yksikään heistä ei ole masentunut, mutta työterveyslääkärit ovat ohjeistaneet, että tämä on se tapa, jolla eläkkeelle pääsee. On jopa määrätty lääkitys masennukseen, mutta ohjeistettu, että lääkkeet pitää apteekista ostaa (vakuutusyhtiön lääkäri näkee, onko reseptit käytetty), mutta ei missään nimessä syödä.

Tuo viimeisin on kyllä härskiä, itsekin sain sairauslomapäätöksestä hylyn kahdesti mutta heti kun hain apteekista 50e napit (joita en syönyt) niin päätös tuli myönteisenä. "Et pääse sairauslomalle koska hoitosi ei ole riittävää", mikä logiikka?!

Tavallaan se on väärin, että jos on vaikka aivovaurion takia työkyvytön, niin silloin ei pääse työkyvyttömyyseläkkeelle, mutta jos masentuu, niin siitä ei mukamas voi koskaan toipua tekemään edes yksinkertaista työtä.

Vaikka tällainen menettely vääristää tilastoja työkyvyttömyyseläköitymisen syistä, voi tästä ehkä, ehkä, olla seurauksena jotakin hyvääkin. Jospa viimeinkin alettaisiin satsata mielenterveys-palveluihin. Jospa ihmiset viimeinkin saisivat hoitoa. Näin toivon, vaikka en ole kovin optimistinen.

Tilanne on monessa mielessä hullunkurinen. Otetaan esimerkkinä nyt vaikka reuma-sairaudet. Sairauteen kuuluu mm. krooniset kovat kivut. Mutta ei se mitään, kyllä henkilö nyt vaan kuitenkin on työkykyinen. Ja jos ei ole, pakkohan sitten on olla päässä vikaa, jos kerta työnteko ympärivuorokautisten kipujen kanssa ei maita. Johtopäätös: hän on masentunut. Siis MITÄ? Masennusdiagnoosilla tavallaan tässä tilanteessa mitätöidään reumakivut. Kuin kivut olisivat vain potilaan oman pään sisällä, eivät todellisia.

Muutenkin on vaikuttanut siltä, että henkilöt, joilla oikeasti on masennus, ja se haittaa heidän työssä jaksamistaan, eivät niin vain pääse eläkkeelle. Kun taas henkilöt, joilla ei ole masennusta, mutta fyysisiä sairauksia on, pääsevät masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Mitä hittoa?

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällainen menettely vääristää tilastoja työkyvyttömyyseläköitymisen syistä, voi tästä ehkä, ehkä, olla seurauksena jotakin hyvääkin. Jospa viimeinkin alettaisiin satsata mielenterveys-palveluihin. Jospa ihmiset viimeinkin saisivat hoitoa. Näin toivon, vaikka en ole kovin optimistinen.

Tilanne on monessa mielessä hullunkurinen. Otetaan esimerkkinä nyt vaikka reuma-sairaudet. Sairauteen kuuluu mm. krooniset kovat kivut. Mutta ei se mitään, kyllä henkilö nyt vaan kuitenkin on työkykyinen. Ja jos ei ole, pakkohan sitten on olla päässä vikaa, jos kerta työnteko ympärivuorokautisten kipujen kanssa ei maita. Johtopäätös: hän on masentunut. Siis MITÄ? Masennusdiagnoosilla tavallaan tässä tilanteessa mitätöidään reumakivut. Kuin kivut olisivat vain potilaan oman pään sisällä, eivät todellisia.

Muutenkin on vaikuttanut siltä, että henkilöt, joilla oikeasti on masennus, ja se haittaa heidän työssä jaksamistaan, eivät niin vain pääse eläkkeelle. Kun taas henkilöt, joilla ei ole masennusta, mutta fyysisiä sairauksia on, pääsevät masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeelle. Mitä hittoa?

Miten sitä masennuksen paranemista seurataan, jos henkilö ei alunperinkään ole ollut masentunut? Aiheuttaa vaan lisää vääristymiä tilastoihin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tilanne, että yhdistelmällä fyysisiä ja psyykkisiä sairauksia pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Pääsyy omasta mielestäni oli fyysiset sairaudet, mutta kuntoutustutkimuksessa niiden vaikutusta vähäteltiin ja psyykkisiä oireita korostettiin. Itse ajattelisin toisinpäin. Jos fyysinen toimintakykyni olisi hyvä, varmasti olisin hyvin saanut kiinni elämästä kiinni enkä masentunut. Ap

Tämä vaikuttaa olevan yhä yleisempää. On erikoista, että objektiivisesti todennettu fyysinen sairaus, joka hakijan oman arvion mukaan on syynä työkyvyttömyyteen, ei riitä perusteeksi eläkkeelle pääsemiseen, mutta subjektiivisen kokemuksen perusteella diagnosoitu masennus riittää.