Lue keskustelun säännöt.
Miten saa sanottua nätisti elämäni mieskokelaille
21.03.2019 |
Että tykkään kyllä tehdä hänelle sillointällöin ruokaa, yllättää hänet herkuilla, mutta tämä ei ole jokapäiväistä, eikä aina edes jokaviikkoista.
Haluaisin, että näissä kokkauspuuhissakin säilyisi se oikea innostus eli tekisin sen mielelläni vain rakkaudesta, silloin, kun se hyvältä tuntuu, en koskaan mistään velvollisuudesta?
Olen törmännyt ongelmaan suurinpiirtein kaikkien miesehdokkaiden kanssa ja kun suhteen alussa tulee hiukan enemmän kokattua ihan senkin takia, että mies on "kylässä", niin sitä sitten aletaan odottaa aina.
Olen ärsyyntynyt jo aikojen alussa tähän asetelmaan, että naisen rakkaus ikään kuin mitataan sillä, että hän ruokkii miestä.
Ymmärtääkö mies, että toisen aikuisen ihmisen ruokkiminen tulee jo hintoihinkin?!
Miksi en törmää miehiin, jotka sanoo, että "kulta nyt on minun vuoroni kokata, kävin kaupassakin sitä varten?" Mikä ihme siinä on, että mies ei ymmärrä ja miten se sanotaan miehelle ääneen, kun ei noin päivänselvyys ole mennyt jakeluun? Miten pokka edes kestää syödä jatkuvasti toisen ostamaa ja laittamaa ruokaa, eikö tule mitään vastapalvelusfiilistä edes?
Viimeisen 3 vuoden aikana minulla on ollut 3 eri miestä. Yksi vaihtoi minun autoon renkaat (WAU, ei maksanut hänelle mitään, vähän kuraiset housut, jotka varmaan minä pesinkin), mutta hän teki varmasti sen rakkaudesta ja hän saikin illalla hyvää ruokaa ja seksiä rakkaudesta ja annoin silti kaikkea mielelläni, vaikka minulle homma tuli hintoihinkin. Oisin ihan varmasti samalla hinnalla vaihdattanut renkaat liikkeessä tai vaihtanut itse, mutta siinä oli kuitenkin hiukan sitä molempien antamista mitä todella odotan!
Kukaan muu mies ei ole minulle tarjonnut sitäkään vähää, vain itseään, rakkautta ja seksiä ja mietin miksi päästäksemme samaan minun pitää tarjota enemmän? Ja jos mies osaa tehdä joskus kerran vuodessa vaikka autolleni jotakin, niin maksaako se sitten minulle sen, että joka päivä pitää ostaa ja laittaa ruoka?? Autohuolto tulee halvemmaksi ikävä kyllä :(
Sinkkuna ollessa minulle maksetaan kaikesta tuosta esim. mennessäni ravintolaan/baariin mies usein tarjoaa ja seksistäkin saa hintaa eri muodoissa, mutta parisuhteessa tuo tilanne muuttuu minulle maksulliseksi?
Rahatilanteeni on tällä hetkellä todella kehno ja minulla ei taida nyt olla varaa mieheen, joten sinkkuna mennään.
Kannattanee varmaan ryhtyä huoraksi, niin muuttuu rakkaus itsellekkin edes rahallisesti saataviksi.
Ja sanon aina suhteen alussa kaikille, etten ole mikään äiskähahmo sitten!! Mutta silti tilanne menee aina menee siihen.
Miksi?
Kommentit (14)
Minä yleensä kokkaan naisille ja aina mut on jätetty. Ehkä ruuanlaitto on jotenkin epämiehekästä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielenkiintoista. Näen tuossa itseni.
Pidän ruoasta, mutta minulla on äärimmäisen yksinkertainen maku: tuoretta kalaa tai kanaa uuniin, keitettyjä tai uuniperunoita kaveriksi, ei kastikkeita eikä salaatteja, tomaatit ja porkkanat pilkkomatta hampaisiin. Ei tuollaista oikein voi tarjota muille, joten varsinainen kokkaaminen jollekulle muulle olisi jo erityistä vaivannäköä. Hemmottelisin mielelläni jotakuta miestä herkkuaterialla silloin tällöin, mutta samalla antaisin itsestäni totuudenvastaisen keittiöhengettären kuvan. En missään tapauksessa halua olla se tyyppi, joka laukkaa iltapäivisin kaupan kautta kotiin ja ryhtyy suorittamaan keittiövelvollisuuttaan.
Olen tapaillut kaverina erästä miestä, joka kieltäytyy nauttimasta luonani mitään muuta kuin korkeintaan kahvia, viiniä ja keksejä. Tarjouduin alkuaikoina muutaman kerran tekemään jotakin iltapalaa, mutta hän sanoi yksiselitteisesti "ei". Kerran leivoin leipää (leivon aika usein leipää ja sämpylöitä, mutta en laske sitä kokkaamiseksi) ja tarjosin hänelle yhtä limppua, mutta hän kieltäytyi kiemurrellen. Kerran tein hänelle ihan pikkuruisen synttärikakun, ja hän tuijotti sitä epäilevästi pitkän aikaa ennen kuin suostui syömään sen. Hän tarjoaa kotonaan aina kahvia, keksejä, kakkua, viiniä ja suklaata. Mitä tästä pitäisi osata päätellä? Samaa kuin minusta: hän ei halua minun luulevan, että hän on jonkinlainen keittiövelho?
Jos mieheni tekee jotain eteeni tulen siitä kiitolliseksi, en ajattele, että mieheni nyt mahdollistaa asioita, että voin alkaa käyttää häntä jatkossa hyväksi.
Mikä minun päässäni on vialla?
Laita mies maksamaan ostokset kaupassa, niin ei tarvitse valittaa kun "käy hintoihin".
Vierailija kirjoitti:
Minä yleensä kokkaan naisille ja aina mut on jätetty. Ehkä ruuanlaitto on jotenkin epämiehekästä
Tai sitten ruokasi on pas*kaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedät puoleesi äitiä etsiviä nahjuksia. Seuraavaksi kantavat pyykkinsä sun luo.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Näen tuossa itseni.
Pidän ruoasta, mutta minulla on äärimmäisen yksinkertainen maku: tuoretta kalaa tai kanaa uuniin, keitettyjä tai uuniperunoita kaveriksi, ei kastikkeita eikä salaatteja, tomaatit ja porkkanat pilkkomatta hampaisiin. Ei tuollaista oikein voi tarjota muille, joten varsinainen kokkaaminen jollekulle muulle olisi jo erityistä vaivannäköä. Hemmottelisin mielelläni jotakuta miestä herkkuaterialla silloin tällöin, mutta samalla antaisin itsestäni totuudenvastaisen keittiöhengettären kuvan. En missään tapauksessa halua olla se tyyppi, joka laukkaa iltapäivisin kaupan kautta kotiin ja ryhtyy suorittamaan keittiövelvollisuuttaan.
Olen tapaillut kaverina erästä miestä, joka kieltäytyy nauttimasta luonani mitään muuta kuin korkeintaan kahvia, viiniä ja keksejä. Tarjouduin alkuaikoina muutaman kerran tekemään jotakin iltapalaa, mutta hän sanoi yksiselitteisesti "ei". Kerran leivoin leipää (leivon aika usein leipää ja sämpylöitä, mutta en laske sitä kokkaamiseksi) ja tarjosin hänelle yhtä limppua, mutta hän kieltäytyi kiemurrellen. Kerran tein hänelle ihan pikkuruisen synttärikakun, ja hän tuijotti sitä epäilevästi pitkän aikaa ennen kuin suostui syömään sen. Hän tarjoaa kotonaan aina kahvia, keksejä, kakkua, viiniä ja suklaata. Mitä tästä pitäisi osata päätellä? Samaa kuin minusta: hän ei halua minun luulevan, että hän on jonkinlainen keittiövelho?
Mielestäni mies yrittää juurikin tuossa vihjailla, ettei tarvitse suuria kattauksia, eikä halua, että alat nähdä liikaa vaivaa hänen eteensä. Tuollaiselle miehelle ehkä juuri uskaltaakin jotakin tarjoilla, koska hänellä on palveluihin nöyrä asenne, eikä hän ainakaan kovin nopeasti ala tyhjätä jääkaappiasi.
Lisäksi hänkään ei varsinaisesti kokkaa sinulle ja varmasti haluaakin ilmaista tällä vähän syömisellään, ettei sinunkaan tarvitse sitä rumbaa aloittaa.
Jotenkin noin sen varmasti kuuluu mennäkkin, että toinen vihjaa käytöksellään, että minäkään en tee sinulle, eikä sinunkaan tarvitse tehdä minulle.
Minä törmään aina miehiin, jotka istuvat lopulta haarukka ja veitsi pystyssä pöytään, vaikka olen niitä joka kategoriasta tyypitellyt, joten minussa on se vika ilmeisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viiemisen vuoden aikana sinulla on ollut kolme miestä???? - Olet kylllä kaikella kunnioituksella aika ehtivä.... Jos kaikille olet ennättänyt leipoakin. - Jos seuraavan kanssa ottaisit vähän rauhallisemmin ja ehdottaisit, että josko vaikka eleipositte yhdessä.....
3 miestä kolmessa vuodessa, kun hyvää etsii on oikeastaan vähän. Olen tarkka ja vaativa, koska en halua edellisten naissukupolvien kohtaloa näinä aikoina, kun nainenkin hakee elantoa ja tekee pitkää päivää.
Kaikki pitäisi tehdä puoliksi? Mikä on, että aikuiset joutuvat tehdä kaiken puoliksi, että toinen tajuaa, että asiat pitää hoitua puoliksi? Käsikynkässä miehen kanssa kauppaan, että hänkin tajuaa tehdä ostoksia?
Elän varmaan jotenkin jo tulevaisuudessa, kun mietin, että parisuhde on kahden aikuisen ihmisen suhde, jossa ollaan omasta tahdosta, eikä kellekkään mitään velkaa. Parisuhde on tiimityötä, jossa molemmat puhaltaa yhteen hiileen, eikä kummallakaan ole mitään sanattomia velvollisuuksia, vaan asiat on rakkaudesta tehtyjä palveluksia.
Monet menee parisuhteeseen myös taloudellisista syistä. Minä joudun parisuhteen skipata ed.mainitusta syystä, ei ole varaa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoista. Näen tuossa itseni.
Pidän ruoasta, mutta minulla on äärimmäisen yksinkertainen maku: tuoretta kalaa tai kanaa uuniin, keitettyjä tai uuniperunoita kaveriksi, ei kastikkeita eikä salaatteja, tomaatit ja porkkanat pilkkomatta hampaisiin. Ei tuollaista oikein voi tarjota muille, joten varsinainen kokkaaminen jollekulle muulle olisi jo erityistä vaivannäköä. Hemmottelisin mielelläni jotakuta miestä herkkuaterialla silloin tällöin, mutta samalla antaisin itsestäni totuudenvastaisen keittiöhengettären kuvan. En missään tapauksessa halua olla se tyyppi, joka laukkaa iltapäivisin kaupan kautta kotiin ja ryhtyy suorittamaan keittiövelvollisuuttaan.
Olen tapaillut kaverina erästä miestä, joka kieltäytyy nauttimasta luonani mitään muuta kuin korkeintaan kahvia, viiniä ja keksejä. Tarjouduin alkuaikoina muutaman kerran tekemään jotakin iltapalaa, mutta hän sanoi yksiselitteisesti "ei". Kerran leivoin leipää (leivon aika usein leipää ja sämpylöitä, mutta en laske sitä kokkaamiseksi) ja tarjosin hänelle yhtä limppua, mutta hän kieltäytyi kiemurrellen. Kerran tein hänelle ihan pikkuruisen synttärikakun, ja hän tuijotti sitä epäilevästi pitkän aikaa ennen kuin suostui syömään sen. Hän tarjoaa kotonaan aina kahvia, keksejä, kakkua, viiniä ja suklaata. Mitä tästä pitäisi osata päätellä? Samaa kuin minusta: hän ei halua minun luulevan, että hän on jonkinlainen keittiövelho?
Mielestäni mies yrittää juurikin tuossa vihjailla, ettei tarvitse suuria kattauksia, eikä halua, että alat nähdä liikaa vaivaa hänen eteensä. Tuollaiselle miehelle ehkä juuri uskaltaakin jotakin tarjoilla, koska hänellä on palveluihin nöyrä asenne, eikä hän ainakaan kovin nopeasti ala tyhjätä jääkaappiasi.
Lisäksi hänkään ei varsinaisesti kokkaa sinulle ja varmasti haluaakin ilmaista tällä vähän syömisellään, ettei sinunkaan tarvitse sitä rumbaa aloittaa.
Jotenkin noin sen varmasti kuuluu mennäkkin, että toinen vihjaa käytöksellään, että minäkään en tee sinulle, eikä sinunkaan tarvitse tehdä minulle.
Minä törmään aina miehiin, jotka istuvat lopulta haarukka ja veitsi pystyssä pöytään, vaikka olen niitä joka kategoriasta tyypitellyt, joten minussa on se vika ilmeisesti.
Juu, en voi kuvitellakaan, että tämä kaveri ottaisi lupaa kysymättä mitään (tai ylipäätään haluaisi minun jääkaapilleni, kun omansa on kivenheiton päässä). Olin ensin hieman loukkaantunut, kun ei iltapala kelvannut, mutta järki kyllä kertoo, että syytä ei ole. Voin kuvitella, että ikäisissämme viisikymppisissä on paljon roolittuneita naisia, jotka osoittavat omistamistaan ruoan tuputtamisella ja odottavat siitä vastaavaa palautetta.
Nuorempana kyllä törmäsin useinkin miehiin, jotka antoivat heti sanattomastikin ymmärtää, että nainen tekee ruoan ja hoitaa oheistoiminnot. Parhaiten on jäänyt mieleen minua huomattavasti vanhempi mies, joka selitti kahvikupin yli, että koska hänen uusi työpaikkansa vaatisi kaiken hänen huomionsa, kodinhoito ja ruoanlaitto jäisi minulle. Yritin selittää, että nyt ollaan kurssipäivän toisella kahvikupposella eikä edes ekoilla treffeillä, mutta mies jatkoi juttuaan kysymällä, montako lasta haluaisin tehdä. Vastaukseen "en yhtään" hän sanoi, että siitä voidaan sitten puhua myöhemmin. Jotkut vain ottavat nämä roolimallit itsestäänselvyyksinä. Haarukka ja veitsi pystyssä.
Nro 3
Eihän suomalaiset naiset enää osaa edes kokata. Kaikki maailman huippukokitkin ovat miehiä ja naiset syö eineksiä, jos somettamiseltaan ehtivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tähän ketjuun olisi kiva saada mielipiteitä asiallisilta, aikuisilta miehiltäkin, joilla on omakohtaista kokemusta ja näkemystä. Nuo väliinhuutelijat eivät vaikuta niiltä ihmisiltä, joita tämä aihe edes sivuaisi.
Nro 3
Vierailija kirjoitti:
Minä yleensä kokkaan naisille ja aina mut on jätetty. Ehkä ruuanlaitto on jotenkin epämiehekästä
Ai, mä kokkaan kanssa naisille ja mua ei ole koskaan jätetty. Ehkä mä kokkaan paremmin, tai sitten korrelaatio on kuin jäätelönmyynnillä ja hukkumistilastoilla... 🤔
Siksi koska mahdollistat asian. Menkää yhdessä kauppaan, maksakaa puoliksi tai vuorotellen. Tehkää yhdessä ruokaa, siivotkaa yhdessä, vaihtakaa renkaat yhdessä.