Olisitko onnellinen mies jos kotona olisi tällainen vastaanotto?

Hämmentyisin ja miettisin, mistä moinen ja että pystynkö tekemään mitään vastaavaa hänen ilokseen tai hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Hämmentyisin ja miettisin, mistä moinen ja että pystynkö tekemään mitään vastaavaa hänen ilokseen tai hyväkseen.

Mitä tekisit vastaavasti tyttöystävän/vaimon iloksi?

riippuu millainen vastaanotto on yleensä, ei erityispäivinä

Puolisoni saa lähes joka viikonloppu herkkuruokaansa. Ei siksi, että yrittäisin mielistellä häntä vaan siksi, että tykkään ruoanlaitosta. Pöydän hän kattaa itse, samoin hoitaa tiskit.

Soittaisin poliisille, koska en sekaannu naisiin. 

Minä kokkasin lähes joka päivä hyvät ruuat ja pöytä oli katettu miehen tullessa kotiin. Mulla oli enemmän aikaa, koska tein töitä kotona. Kyllä oli mies tyytyväinen.

Olen nainen ja tulen joka lähes päivä töistä vähän yli neljän suoraan lämpimän ruuan ääreen.  Ruoka on tavallista, suht. terveellistä ja hyvää arkiruokaa. Mies tulee töistä tuntia aikaisemmin ja tykkää laittaa ruokaa, joten mikäs siinä. Me ei kateta pöytää, otetaan liedeltä mitä otetaan ja salaattikulho on apupöydällä, siitä saa ottaa mitä ottaa. Turhaa ajanhaaskausta kattaa mitään erikseen, jos ei ole juhlatilanne. 

En. Työpäivän jälkeen kuuluu rentoutua omassa rauhassa. Olisi todella ahdistava kokemus.

Elokuvissa tapahtuu tuollaista. Tai sitten puoliso on työtön mielenterveysongelmainen maanisessa vaiheessa.

Teen töitä ma-la 06-20. Kotiin kun pääsen niin ainoa asia mikä on mielessä on suihku ja sänky. Olisi todella rasittavaa joutua vielä ruokapöytään, joka viivästyttää lepoaikaa.

Kuka käyttää tuntikausia kokkaamiseen?

Työpäivinä pitäisi panostaa työpaikkalounaaseen ja jättää iltasyöminen vähemmälle ja kevyemmälle linjalle.

Ihmettelelisin varmaan, että eikö puoliso mennytkään töihin. 

Olisin kyllä muuten positiivisesti yllättynyt, että on kerrankin ruoan laittanut.

Vierailija kirjoitti:

Olen nainen ja tulen joka lähes päivä töistä vähän yli neljän suoraan lämpimän ruuan ääreen.  Ruoka on tavallista, suht. terveellistä ja hyvää arkiruokaa. Mies tulee töistä tuntia aikaisemmin ja tykkää laittaa ruokaa, joten mikäs siinä. Me ei kateta pöytää, otetaan liedeltä mitä otetaan ja salaattikulho on apupöydällä, siitä saa ottaa mitä ottaa. Turhaa ajanhaaskausta kattaa mitään erikseen, jos ei ole juhlatilanne. 

Eihän siihen mene kuin pari minuuttia, kun pöydän kattaa. Meillä pöydän kattaus ei eroa mitenkään juhlatilanteesta, muuta kuin astiaston ja aterimien verran. Silloin laitetaan pöytä vähän koreammaksi. Minusta on mukava syödä nätissä ruokapöydässä arkenakin. 

Ymmärrän kyllä jos ei kateta pöytää, mutta ei se kyllä ole ajan haaskausta, kun siihen menee niin vähän aikaa.  

Meillä mies tulee joka päivä töistä valmiiseen ruokapöytään. Ja mitä tuohon oletukseen, että hyvän ruuan tekemiseen menee tuntikausia, niin en allekirjoita ollenkaan. meillä on viikonloppuisin esim. Burgundinpataa, joka on uunissa 3 tuntia, mutta ei siinä itse hellan vieressä tarvitse seistä. Tunnissa saa tehtyä jo loistavan aterian arkisin, yleensä siihen menee aikaa alle ½ tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Työpäivinä pitäisi panostaa työpaikkalounaaseen ja jättää iltasyöminen vähemmälle ja kevyemmälle linjalle.

Me ei laiteta 400e kuukaudessa omiin työpaikkalounaisiin vaan tehdään eväät töihin. Töiden jälkeen joutuu joka tapauksessa tekemään kunnon ruuan, kun kaksi nälkäistä teiniä odottaa jo kotona.

Vierailija kirjoitti:

Työpäivinä pitäisi panostaa työpaikkalounaaseen ja jättää iltasyöminen vähemmälle ja kevyemmälle linjalle.

Meillä se yhdessä ruokailu oli päivän tärkein hetki. Siinä samalla kerrottiin päivän kuulumiset. Ja aina syötiin kasviksia ja salaattia sekä lisukkeeksi jotain protskua, aika usein syötiin kalaa. Koskaan ei kokattu iltaisin mitään raskasta ruokaa. 

Tietenkin tuosta tykkäisi hulluna. Ensin kunnon savut bongista ja sitten syömään. Ruokana voisi olla esim. carbonaraa, pizzaa ja tortilloja. Jälkiruoaksi sitten jäätelöä ja karkkia ja pullaa ja keksejä. Lopuksi noin kahden tunnin rietastelusessio.

Itse olen laittanut meidän perheessä ruoat sen 25 v mitä ollaan oltu naimisissa, eli olisin kyllä melko hämmästynyt.

Jos vaimo haluaisi yllättää iloisesti niin olisi mieluummin odottamassa kaksi martinilasia käsissä, ja päällä helminauha ja korkokengät eikä muuta...

Oma mies pääsee aina suoraan ruokapöytään, kun tulee töistä. Tuntikausia en jaksa enää ruokia vääntää paitsi jos ruoka muhii omia aikojaan uunissa. Mies on ihan tyytyväinen, niin olin minäkin niiden parin vuoden aikana, kun minulla oli sama juttu. Minä olisin onnellinen, jos mies joskus siivoaisi keittiön ruuan jälkeen.