Lue keskustelun säännöt.
Olen kateellinen ihmisille, jotka tietävät mitä haluavat.
20.03.2019 |
Pakko se on myöntää, että olen kateellinen tällaisille ihmisille, joilla on aina selvät tavoitteet elämässä. Siis näille, jotka vaikkapa nyt tiesivät haluamansa ammatin tai jollain muulla tavalla elämänsä suunnan jo nuorena ja lähtivät tavoittelemaan sitä.
Olisihan minulla itsellänkinin varmasti paljon energiaa ja intoa tavoitella mitä haluan. Ongelma vaan on siinä, että ei niistä ole mitään hyötyä, kun ei edes tiedä mitä haluaa elämällään tehdä.
Kommentit (3)
Vierailija kirjoitti:
Voisiko taustalta löytyä masennus, jonkinlainen keskittymishäiriö tai vaikka se paljon pauhatta aspergerin syndrooma. Viimeisen potijat tosin taitavat usein tietää aika täsmälleen, mistä ovat kiinnostuneita, mutta... Minusta nämä on asioita, joita kannattaa edes vähän selvittää. Varmaan moni muukin sairauden kaltainen tila voisi tulla kysymykseen. En ole asiantuntija, kunpahan pohdiskelen.
Vaikea sanoa... ainakaan ei minulle ole koskaan ehdotettu että minulla voisi olla asperger (tai jotain muuta), mutta mistä sitä tietää. Toisaalta, luulisi ainakin, että jos jotain sellaista olisi, niin varmaan olisi diagnoosi tullut viimeistään kouluaikana. Vai onko mahdollista että on asperger tai keskittymishäiriö tai jotain muuta, niin että kukaan omasta perheestä, tai koulussa tai muusta lähipiiristä ei huomaa mitään outoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieti että oot kuollut ja olisi sun hautajaiset, mitä haluaisit ihmisten sanovan sinusta? Mistä haluaisit sinut muistettavan? Mitä haluaisit olla tehnyt?
Sama tilanne. Olisin nuorena tosin halunnut merille töihin, mutta terveyteni ei koskaan ole sallinut minkäänlaista merityötä.
Kaikki työt ja koulutukset elämässäni ovat aina tuntuneet kakkosvaihtoehdoilta. Olen aina pärjännyt kouluissa erinomaisesti, joissain asioissa jopa loistavasti, mutta työelämässä en ikinä enkä missään. Mikään ei ole koskaan innostanut kauempaa kuin muutaman vuoden. Minulla on alaltani lisensiaatintutkinto, joten eiköhän sillä saralla ole yritystä piisannut. Väitöskirjan tekeminen jäi, kun tajusin, ettei se tule minun työllistymistäni tai elämääni helpottamaan.
Monien elämänpolku on sattumien sanelemaa - tai ainakin monet tärkeät asiat. "Tän homman kerran sattumalta sain," laulaa rekkamieskin. Useimmat ihmiset kai ovat aika joustavia ja pärjäävät monenlaisissa töissä, joten sillä ei ole kauheasti väliä, mikä heidän ammattinsa on. Sitten on näitä, jotka ovat huomattavan lahjakkaita jossakin ja kyvyttömiä jossain muussa. Heidän on aika vaikea löytää paikkaansa, jos sitä täsmälleen oman taipumuksen mukaista duunia ei löydy tai ole edes saatavissa.
AP, oletko tehnyt TE-toimiston sivuilla olevan Avo-ohjelman? Ehdotan, että teet sen. Ei sekään tarjoa mitään välitöntä ratkaisua ongelmaasi, mutta sen tekeminen ajatuksella ja huolella saattaa sittenkin luoda näkökulmia omaan persoonaasi ja mielenkiinnonkohteisiisi.
Ja sitten loppuun tämä vakiojuttu: onko tilanteesi ollut tuollainen kauan? Voisiko taustalta löytyä masennus, jonkinlainen keskittymishäiriö tai vaikka se paljon pauhatta aspergerin syndrooma. Viimeisen potijat tosin taitavat usein tietää aika täsmälleen, mistä ovat kiinnostuneita, mutta... Minusta nämä on asioita, joita kannattaa edes vähän selvittää. Varmaan moni muukin sairauden kaltainen tila voisi tulla kysymykseen. En ole asiantuntija, kunpahan pohdiskelen.