Meidän perheessä lapsilla ei ole erityisiä "sääntöjä"!

Samaa mieltä! Meillä myös lapset saavat touhuta niitä juttuja mitä haluavat.

Vai niin, meillä taas on sääntöjä. Esim. piirtää saa vain paperiin, ikkunoita ei saa hakata, ulos pukeudutaan asianmukaisesti, ei saa satuttaa jne. Mekin pärjäämme hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vai niin, meillä taas on sääntöjä. Esim. piirtää saa vain paperiin, ikkunoita ei saa hakata, ulos pukeudutaan asianmukaisesti, ei saa satuttaa jne. Mekin pärjäämme hyvin.

Ei meilläkään paikkoja hajoteta ja paperiin piirretään. Nämä ovat normaaleja tapoja.

-Ap

Ei meilläkään vanhemmat sanelleet sääntöjä. Ei meille koululaisille tarvinnut erikseen kertoa että läksyt pitää tehdä eikä ulkona voi olla liian myöhään. Vanhempani olivat avoimia keskustelemaan lastensa kanssa. 

Lapsuudenystäväni perheessä oli vaikka mitä sääntöjä. Saneltiin mitä ja milloin saa syödä, kaikille lomille ja kyläilyille pakotettiin mukaan, telkkaria sai katsoa vain tunnin päivässä jne... arvatkaa kumpi meistä ei ole hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa? 

Miten te voitte syödä lounaan yhdessä? Oletko koulussa töissä?

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään vanhemmat sanelleet sääntöjä. Ei meille koululaisille tarvinnut erikseen kertoa että läksyt pitää tehdä eikä ulkona voi olla liian myöhään. Vanhempani olivat avoimia keskustelemaan lastensa kanssa. 

Lapsuudenystäväni perheessä oli vaikka mitä sääntöjä. Saneltiin mitä ja milloin saa syödä, kaikille lomille ja kyläilyille pakotettiin mukaan, telkkaria sai katsoa vain tunnin päivässä jne... arvatkaa kumpi meistä ei ole hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa? 

Juurikin näin! Usein nuoret joilla on paljon sääntöjä, kapinoivat niitä vastaan. Vedetään överikännit tai huumeita.

Meillä samoin, ei tule mieleen oikein mitään sääntöjä, mitä meillä olisi, lapset ovat jo teinejä ja lukiolaisia. Jokainen toimii tietenkin, miten omalle perheelle sopii ja mihin on tarvetta. Jos meillä teinit olisivat esim. iltaisin ulkona kavereiden kanssa myöhään, niin varmaan pitäisi sopia jotkut kotiintulosäännöt, mutta toistaiseksi ei olla sääntöjä tarvittu.

Meillä samalla linjalla kuin AP. Kun asiat sujuvat ok niin ei mitään erillisiä kieltolistoja tarvita. Tietysti jos jotain kiellettävää tulee vastaan niin sitten siihen luonnollisestikin puututaan mutta ei siitä mitään "perheen sääntöjä" ole tarvinnut vääntää. Aika lailla se esimerkin voima on ilmeisesti toiminut ja se että "oikein toimiminen" on tuntunut lastenkin mielestä siltä parhaalta tavalta toimia.

Ja kun mitään isoja hölmöilyjä ei ole ollut niin on voinut luottaa siihen että pojilla se oma järki pelaa.

Näillä on saatu kaksi poikaa lähes aikuisiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Miten te voitte syödä lounaan yhdessä? Oletko koulussa töissä?

Syömme lounaan tai päivällisen yhdessä. Riippuu viikonpäivästä.

-Ap

Meillä ruokaa pitää maistaa, silmälaseihin ei saa koskea ja toisia ei saa lyödä.

Muuten aika vapaata, noihin puututaan säännönmukaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meilläkään vanhemmat sanelleet sääntöjä. Ei meille koululaisille tarvinnut erikseen kertoa että läksyt pitää tehdä eikä ulkona voi olla liian myöhään. Vanhempani olivat avoimia keskustelemaan lastensa kanssa. 

Lapsuudenystäväni perheessä oli vaikka mitä sääntöjä. Saneltiin mitä ja milloin saa syödä, kaikille lomille ja kyläilyille pakotettiin mukaan, telkkaria sai katsoa vain tunnin päivässä jne... arvatkaa kumpi meistä ei ole hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa? 

Juurikin näin! Usein nuoret joilla on paljon sääntöjä, kapinoivat niitä vastaan. Vedetään överikännit tai huumeita.

Jep. Ystäväni tosiaan kapinoi vetämällä kännejä, hiippaili öisin ulos ikkunasta, valehteli vanhemmilleen ja pinnasi koulusta.

Hänen vanhemillaan oli ihan ihmeellinen tarve tehdä kaikesta sääntö. Ruoka syödään tasan 17:15, ja kotona pitää olla. Läksyt piti tehdä tiettyyn aikaan, huone piti siivota tiettynä päivänä, välipalaa piti syödä tiettynä aikana... Ihan hullua. 

4

Vierailija kirjoitti:

Miten te voitte syödä lounaan yhdessä? Oletko koulussa töissä?

Minua vähän naurattaa tuo kommentti koulusta ja lounaasta. Minä olen koulussa töissä, parhaillaan vedän hiukan henkeä hyppytunnilla ja jatkan taas kohta opetusta. Työpäiväni loppuu joka päivä klo 16.00, jonka jälkeen suunnittelen vielä tunteja, jos jaksan jäädä, tosin ei kouluikäiset lapsenikaan lounasaikaan kotona olisi.

Kantapään kautta oppii parhaiten. Kun mokaa, pistää se lapsen miettimään. Omien oivalluksien kautta parhaiten oppii miten toimitaan. Mitkään säännöt ja rajaukset niitä eivät tee!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten te voitte syödä lounaan yhdessä? Oletko koulussa töissä?

Minua vähän naurattaa tuo kommentti koulusta ja lounaasta. Minä olen koulussa töissä, parhaillaan vedän hiukan henkeä hyppytunnilla ja jatkan taas kohta opetusta. Työpäiväni loppuu joka päivä klo 16.00, jonka jälkeen suunnittelen vielä tunteja, jos jaksan jäädä, tosin ei kouluikäiset lapsenikaan lounasaikaan kotona olisi.

Pointti varmaan oli että jos vanhempi ja lapsi olisivat samassa koulussa niin he voisivat syödä koululounaan yhdessä.

Remmillä perseelle. Ei sääntöjä tarvita kun remmi puhuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vai niin, meillä taas on sääntöjä. Esim. piirtää saa vain paperiin, ikkunoita ei saa hakata, ulos pukeudutaan asianmukaisesti, ei saa satuttaa jne. Mekin pärjäämme hyvin.

Ei meilläkään paikkoja hajoteta ja paperiin piirretään. Nämä ovat normaaleja tapoja.

-Ap

No kyllä meillä yksivuotiaan ja kolmevuotiaan kanssa nää on ihan sääntöjä, toivottavasti jossain vaiheessa juurtuvat tavoiksi mutta vielä kyllä joudutaan muistuttelemaan säännöistä.

Meillä on 1-5 raipan iskua. Koko perhe on yhdessä päättämässä montako iskua on sopiva määrä jos sääntöjä rikotaan. Perheessä on 9v tyttö, 7-vuotiaat kaksos pojat ja 4v tyttö.

Meillä ekaluokkalainen erityislapsi eikä meilläkään mitään erityisiä sääntöjä ole. Enemmänkin perustapoja hälle olen opettanut ja opetan edelleen ja kuntouttava päikky ja eskari keskittyivät pohjustamaan siihen, että siellä/koulussa oli/on sääntöjä, joita tulee noudattaa.

Kotoa hän on saanut ja saa vieläkin pohjaa yleiseen suhtautumiseen elämää kohtaan ja ihmisiä, ympäristöä jne. Just esim. ettei ketään lyödä. Ei siksi, että se on vastoin sääntöjä vaan siksi, että siitä ei tule kellekkään hyvä mieli, myöskään itselle.

Empaattinen, rauhallinen tyttö. Pettymyksiä hänen on vieläkin joskus vaikea kohdata ja odottaminen on vaikeaa vaikka muuten on tosi rauhallinen. Näitä harjoitellaan vielä. Kiltti on eikä satuta muita tms.

Ei ollut sääntöjä meilläkään. Olin aikoinani kahden lapsen totaali-yh, tytön ja pojan.

Meillä oli perheessä tavat joita noudatti kaikki, niin lapset kuin äitikin. Mitään ihme sääntöjä ei tarvittu.

Jokainen kunnioitti hyviä tapoja, mutta mieltä sai osoittaa, suuttua sai, eri mieltä sai olla. Näistä puhuttiin ja keskusteltiin järkevästi. Painotin sitä, että aina saa tulla kertomaan, niin hyvän kuin pahan. Yhdessä mietitään ja haetaan ratkaisuja. Ilman isompia kolhuja selvittiin.

Varsin hienoja aikuisia kasvoi molemmista. Opiskelut meni hyvin ja nyt on ammatit ja hyvät työt molemmilla. Kummallakin avopuliso ja elämä hyvällä alulla.