Miten sinä pääsit yli keskenmenosta?
Mistä saada voimia jatkaa elämää kuten tähän asti? Ensin on onnensa kukkuloilla raskaudesta ja sitten yhtäkkiä kaikki repäistään pois. Keskenmeno on tuore, selvästi ensin oli shokki monta päivää ja sitten n. viikon olin vihainen ja syytin kaikkea mahdollista itsestä mieheen ja kaikkiin vastaantuleviin. Nyt on vain niin tyhjä olo, kuin olisi kuori jäljellä eikä voimia tai mielenkiintoa mihinkään.
Kommentit (8)
Koin keskenmenon hyvin varhaisina viikkoina, ja oli pakko ajatella, ettei siitä olisi ollut eläjäksi. Yritin olla kiitollinen siitä, etten joutunut lääkkeelliseen tyhjennykseen tai kaavintaan vaan kaikki tuli itsekseen ulos. Tulin kuitenkin saman tien uudelleen raskaaksi, ja tulos syö iltapalaa isänsä kanssa. :) Uskon, että uusi raskaus pelasti minut pahemmalta masennukselta. Jos keskenmeno olisi tapahtunut myöhäisemmillä viikoilla, olisin varmaan itse kaivannut jotain ammattiapua, niin kauhealta se ensiksi tuntui. Se, ettet itse voi tehdä mitään, ja onnen kukkuloilta kiville karahtaminen oli kaikista pahinta.
Tsemppiä sinne <3
Minulla oli peräkkäin kaksi alkuvaiheen keskenmenoa. Niistä oli todella vaikeaa päästä yli ja kävin keskustelemassa niistä. Kunnolla pääsin näistä yli vasta kun sain lapsen. Toivottavasti teilläkin asiat järjestyisivät tähän suuntaan nopeasti. Keskenmenot ovat rankkoja kokemuksia.
Mulla on ollut YHDEKSÄN keskenmenoa. Niihin ikävä kyllä turtuu - ekat kaksi oli pahoja, sitten vähemmän pahoja ja viimeiset kolme oli jo ”jaa, taas tälläinen” - toteamustasoa.
Mutta siis ennen noita keskenmenoja mulla oli jo lapsi (kärsin siis sekundäärilapsettomuudesta) joten sen takia ei ehkä ollut niin elämän ja kuoleman kysymys se km.
Sain näiden yhdeksän keskenmenon jälkeen vielä lapsen 40-vuotiaana, joten paistaa se päivä risukasaankin :)
Aika auttoi. Meillä meni kesken yhdeksännellä viikolla ja tuntui niin epäreilulta. Raskaus sai alkunsa toisen ivf-hoidon avulla ja alkuun se tuntuikin epätodelliselta ja himmailtiin asian kanssa aika paljon ekat viikot, kun tuntui ettei se voi olla totta. Sitten tuli eka varhaisultra ja nähtiin meidän pikku ihme ja terhakka syke. Sen jälkeen uskalsi jo iloita ja kerrottiinkin molempien vanhemmille. No eihän siitä mennyt kun reilu viikko ja toisessa varhaisultrassa ei enää sykettä näkynyt. Tuo tapahtui kesän alussa ja koko kesä meni oikeastaan surressa. Seuraavat hoidotkaan ei meillä ole onnistuneet, joten taisi jäädä ainoaksi raskaudeksi meidän kohdalla. Minulla on auttanut tosi paljon myös se että tavallaan annoin itselleni luvan surra niin paljon kuin tarvitsee enkä yrittänyt sitä itselleni parhain päin selitellä. Olen myös hyväksynyt sen että se tulee olemaan aina osa minun elämää ja ei se suru koskaan kokonaan välttämättä poistu, mutta nyt voin jo sanoa päässeeni pahimman yli. Joten minun neuvoni on että sure ihan niin paljon kun tarvitset. Paljon voimia raskaaseen tilanteeseen <3
Kiitos kun vastasitte <3 Jotenkin tuntuu vain niin väärältä että pitäisi jaksaa jatkaa normaalisti kuin mitään ei koskaan olisi ollutkaan.
Tämä meni siis kesken viikolla 10 ja sitä edelsi pitkä lapsettomuus, joten en uskalla toivoa että uusi raskauskaan aivan heti alkaisi. Silti mieli yrittää karata sinne toiveisiin ja kuvitella että kesällä kaikki olisi taas hyvin. Pelkään etten kestä taas pettymyksiä, joita on tiedossa ja toivon että aika vain kuluisi eteenpäin viikkoja tai kuukausia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kun vastasitte <3 Jotenkin tuntuu vain niin väärältä että pitäisi jaksaa jatkaa normaalisti kuin mitään ei koskaan olisi ollutkaan.
Tämä meni siis kesken viikolla 10 ja sitä edelsi pitkä lapsettomuus, joten en uskalla toivoa että uusi raskauskaan aivan heti alkaisi. Silti mieli yrittää karata sinne toiveisiin ja kuvitella että kesällä kaikki olisi taas hyvin. Pelkään etten kestä taas pettymyksiä, joita on tiedossa ja toivon että aika vain kuluisi eteenpäin viikkoja tai kuukausia.
Tiedän miltä sinusta tuntuu :( miksi ensin annetaan niin paljon onnea ihan vaan sitä varten että se kohta otetaan pois? Miksi toiset onnistuu niin helposti ja toiset ei meinaa millään onnistua? Elämä ei tosiaan ole reilua :( mutta toivotaan että teillä tämä taival päättyisi onnellisesti vaikka se pitkä ja kivinen tie onkin
-se ivf-hoidossa keskenmenon saanut
Mulla eka yksi keskenmeno rv 7
sitten onnistunut raskaus
Sitten keskenmeno rv 10
Sitten onnustunut raskaus.
Kaikki raskaudet alkaneet aina ekasta kierrosta ja onnistuneet raskaudet heti keskenmenojen perään. Olin shokissa ja katkera keskenmenoista ja kunnolla pääsin yli vasta kun elävän lapsen sain syliin.
Kai jollekin on joskus tapahtunut keskenmeno?
Kai edes joku on päässyt siitä joskus yli?